keskiviikko 31. elokuuta 2022

Lukuhaasteen puoliväli: Kirjoja ulapalta 2022

 



Tämän vuoden Kirjoja ulapalta -lukuhaaste on saavuttanut puolivälin. Kahdessa kuukaudessa haasteosumia on kertynyt osallistujilla ja minulla yhteensä 48! Huikea lukema! 

Osallistumisinnokkuus on ihan toista luokkaa kuin aiempina vuosina. Syitä on varmasti kaksi: poistin ilmoittautumispakon ja tänä vuonna osallistua voi missä vain somekanavassa ilman sen kummempaa tänne blogiin raportointia. 

Kun osumia haasteeseen alkoi tipahdella tiiviiseen tahtiin, ymmärsin, että on parempi yrittää kirjata osallistumisia ylös jo nyt haasteaikana, ettei urakka haasteen päätyttyä olisi liian suuri. Metsästän haasteosumia tunnisteella #kirjojaulapalta somekanavissa sekä blogikierroksilla.

Jos et vielä ole osallistunut ja halajat mukaan, niin vielä ehdit hyvin! Haasteaikaa on jäljellä toiset kaksi kuukautta. Osallistuminen on helppoa: lue meriaiheinen kirja ja postaa siitä blogiisi tai somekanavallesi tunnisteella #kirjojaulapalta 31.10. mennessä. Haasteajan päätyttyä arvon yllätyspalkinnon, ja jokaisesta luetusta kirjasta saa yhden arvan.

Alla tietooni tulleet osallistumiset. Kerrothan, jos huomaat virheitä tai puutteita! Jos olet unohtanut haasteaikana tehdystä merikirjapostauksesta tunnisteen, voit hyvin lisätä sen vielä haasteajan puitteissa.

Saammeko sadan luetun merikirjan haamurajan rikki? 


@elluetut
Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis
Gilbert: Tämä kokonainen maailmani

@heitukka.lukee
Jansson: Kesäkirja

@hemulinkirjahylly
Kuntut: Kaikki luodon linnut
Valpy: Casablancan tarinankertoja
Magee: The Colony

@jonna_kirjakummitus
Meretoja: Elotulet
Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

Kirjaluotsi-blogi
Erlandsson: Koti
Magee: The Colony

@kirjamuuri
Valpy: Casablancan tarinankertoja
Matthews: Päivänpaistetta ja merituulia


Kulttuuri kukoistaa -blogi
Melville: Moby Dick

@lottareadsbooks
Han: Kesä jolloin minusta tuli kaunis

@luetaanhomppa
Skybäck: Bokcirkeln vid världens ände

@lukemisto
Schalansky: Kaukaisten saarten atlas
Yousfi: Mystinen lipas
Jansson: Kesäkirja

@lukunurkasta
Jansson: Muumipappa ja meri

@mariakuutti
Mickwitz: Saariston prinsessa

@melissakahvilla
Mickwitz: Saariston prinsessa

@nurmilaukasvirpi
Rämö: Hildur
Koivisto: Mies ja merilehmä

@paitsygram
Adler: Huvipurrella Caprille
Murdoch: Meri, meri
Harris: Suolaista hiekkaa
Salminen: Katrina
Villa: Vanhan rouvan lokikirja
Pusa: Taivas heiluu

@poppismaija
Matthews: Päivänpaistetta ja merituulia
Erlandsson: Koti
Rautiainen: Meren muisti
Durst: Salatut saaret

@repullinenkirjoja
Muumit merellä

@sanelmalukee
Roberts: Menneisyyden uhka

@santta74
Murdoch: Meri, meri

@satujensiivilla
Jansson: Muumipappa ja meri

@sivuroolissa
Shreve: Vyöryvät vedet

@voispa_vaan_lukea
Rämö: Hildur

@woolsocksandbooks
Fagerholm & Johnson: Meri
Salminen: Katrina

@worlds_between_the_sheets
Roberts: Veden äärellä
Rautiainen: Meren muisti

torstai 25. elokuuta 2022

Kajakeilla halki saariston – Panu & Sanna-Mari Kunttu: Kaikki luodon linnut

Kansi: Tuomo Parikka.


Nemo 2022. 377 s.
Oma arvioni: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.



Hyvää Itämeripäivää! Osuvampaa päivää tästä kirjasta kirjoittamiselle saa hakea, sillä Kunttujen melontaseikkailu tuo Itämeren lähelle.

Panu ja Sanna-Mari Kunttu meloivat kesällä 2020 Salosta Poriin – siis yli tuhannen kilometrin matkan halki Saaristomeren ja Ahvenanmaan ympäri. Seitsemän viikon ajan kajakeissa kulki kaikki tarvittava teltoista juomaveteen ja vaatteista muistiinpanovälineisiin.

Tyrskyt huuhtovat kajakkeja ja melojia, karu saaristoluonto piirtyy lukijan silmien eteen. Luonnollisesti myös meremme huono tila tulee selväksi, luontokadosta lukeminen kylmää. On umpeenkasvanutta ruovikkoa, sinileväpuuroa.

Idean matkalleen Kuntut saivat Pentti Linkolalta. Linkola toteutti vastaavan reissun perheensä kanssa soutuveneellä 1970-luvulla. Kuntut ehtivät tavata Linkolan matkansa suunnitteluvaiheessa, mutta keväällä 2020 menehtynyt luonnonsuojelija ja ornitologi ei ehtinyt nähdä matkansa toisintoa.

Melontaretki noudattelee mahdollisimman tarkkaan Linkolan reittiä, ja Kuntut pyrkivät laskemaan linnut samoilta luodoilta kuin Linkola. Matka ei siis ole mikään selviytymisseikkailu, vaikka se sellaisenkin piirteitä saa loukkaantumisten ja hätärantautumisten myötä, vaan linnuston tilaa kartoittava tutkimusmatka. Miksi jokin laji taantuu, miksi jokin menestyy? Selitys löytyy usein ihmisen toimista ja ilmastonmuutoksesta.

Linkolan hengessä tehty matka keskittyy ymmärrettävästi luontoon ja pääosaa näytteleviin lintuihin. Melojien tunnoista olisin lukenut mieluusti enemmänkin.

Luin kirjan kesällä saaressa, ja se herätteli tarkkaamaan saaremme lintuja uusin silmin. Kirja oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka saaristomökkeilijänä sainkin korvilleni kirjoittajilta. Heiltä ei ymmärrystä kaltaiselleni moottoriveneellä liikkuvalle löydy.

Helmet 2022: 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua.

keskiviikko 17. elokuuta 2022

Omaa elämäänsä perkaamassa – Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja

Kansi: Raimo Raatikainen.



WSOY 1995 (1. p. 1978). 239 s.
Oma arvioni: 5/5.
Mistä minulle: ostin käytettynä.


En voi kirjoittaa Eeva Kilven Naisen päiväkirjasta ilman, että kirjoittaisin Ohtakarista ja Progoffista. Kirja matkasi mukanani, kun lähdin elokuun alussa neljäksi päiväksi Progoff-kirjoitusretriitille Ohtakariin, Lohtajalle. Nykyään Kokkolaan kuuluva Ohtakari on kalastajakylä ja pieni saari, jonne pääsee maasiltaa pitkin. Progoff taas on amerikkalaisen psykoterapeutin Ira Progoffin elämäntyönään kehittämä päiväkirjamenetelmä, jossa pyritään syvempään itsetuntemukseen ohjatun, intensiivisen kirjoittamisen kautta. 

Progoff-metodiin ei kuulu jakaminen, vaan jokainen kirjoittaa itselleen. Ajatuksena on pysähtyä oman elämänsä äärelle, tehdä valintansa ja kokemuksensa itselleen näkyviksi strukturoitujen tehtävien avulla. 



Majoituimme Ohtakarin leirikeskuksessa, ja päiväohjelmaamme kuului kokonaisina päivinä jopa kolme kirjoitussessiota. Sään salliessa etsiydyimme ulos kirjoittamaan, rannan muhkeat kivipaadet houkuttelivat monia. Merimaisemassa oli hyvä lepuuttaa silmiään, kun perkasi ajatuksiaan ja elämäänsä.




Vapaalla ajalla tutuksi tulivat luontopolut, hiekkadyynit, rantasaunan pehmeät löylyt. Pookia katselin vain maankamaralta, sen jyrkät portaat eivät huimauksesta kärsivää kiinnostaneet. Saaren kalastusmuseossa kuulin vanhan meren vaaroista, kalastajien ja luotsien kohtaloista, siikavellin saloista ja seilipaattien ominaisuuksista.




Kilven Naisen päiväkirja oli iltakirjani kurssilla, päivisin aikaa lukemiselle ei juuri jäänyt. Päiväkirjassaan Kilpi avaa kirjoittamistaan ja itsenäistä elämäänsä, joka välillä kääntyy yksinäisyydeksi. Hän pohtii suhdetta aikuisiin poikiinsa ja äitinä olemisen vaikeutta. Äitinä olen hirvittävä.

Kilpi kuvaa avoimesti suhteitaan ja seksuaalisuuttaan, mikä on epäilemättä kohahduttanut kirjan ilmestymisaikaan 1970-luvulla. Joidenkin iltojen jälkeen on huuli halki, leuka ruvella ja vaikea kävellä. Illalla poikamiehen lailla käyttäytyneet miehet saattavat aamulla kaivaa perhekuvan lompakostaan.

Päiväkirja kattaa ajanjakson keväästä syksyyn. Työn alla kirjailijalla on uusi teos, jonka äärellä välillä luovuus kukkii, toisinaan takkuaa pahasti. 

Sanat eivät antaudu; eivät kiinnosta eivätkä elä, jos pakotan niitä esiin väkisin. Ne ovat kuin kaloja jotka vain jurnottavat, eivät liiku, eivät poukkoile, syö eivätkä välähtele. Mikä kumma jähmeys minun mieltäni vaivaa? Jospa minun aivoissani on vikaa, vaikka se ei missään tutkimuksissa näy?

Olen harjoittanut viime aikoina käsin kirjoittamisen lihaksiani, joten neljän päivän Progoff-kynäily ei saanut kättä kramppiin, aivot kyllä. Kirjoittaminen luisti, tehtävänannot olivat inspiroivia, mutta mikä väsymys sessioita seurasikaan! Yksi jos toinenkin kurssilainen torkkui tauoilla huoneissaan. Mielenkiintoisesti Kilpikin pohtii kirjoittamisen yhteyksiä kehollisuuteen:

Merkillinen päivä. Tuo kirjoittaminen minua sittenkin eniten ihmetyttää. Ei ole mitään sääntöjä kirjoittamiselle. Ei edes fyysinen hyvinvointi ole sen edellytys.

Kilven suora ja rehellisen tuntuinen teksti tuo kirjailijan lähelle, ja tunnistan viimevuotisista muistikirja-teoksistaan tutun naisen. 

Kilven päiväkirja toimi eräänlaisena keskustelukumppaninani Ohtakarissa, koska omia päiväkirjatekstejä ei jaettu tai sen kummemmin käsitelty. Kilven unet, muistot ja valinnat resonoivat, kun juuri pohdin omiani. Kilpi sattumoisin kiteyttää Progoff-retriitin jälkeisiä tuntojani: 

Muistiinpanojen kirjoittaminen on kuin tekisi suursiivoa pääkopassaan. 


Jos jotakuta vähänkin kiinnostaa oman pääkopan suursiivous kirjoittamalla, suosittelen hakeutumaan Progoff-kurssille. Pidempien retriittien lisäksi tarjolla on ollut ainakin viikonlopputoteutuksia ja etäversioita. Tulevista kursseista voi löytää tietoa esimerkiksi Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen sivuilta

Helmet 2022: 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja.

maanantai 15. elokuuta 2022

Katse syksyyn – valikoima uutuuskirjoja

Kurottelen jo kohti kirjasyksyä, vaikka elokuinen helle pitää vielä kesässä kiinni.

Listailin kirjasyksyn uutuuksia, joiden lukemista odotan eniten. Paljon piti karsia ja pyöritellä, mutta lopulta sain rajattua listalle kymmenen uutuutta kotimaisilta tekijöiltä ja kymmenen käännöstä.

Jokaisen kirjan perässä on kustantajatieto, arvioitu ilmestymisaika ja lyhyt luonnehdinta kirjasta. Kirjojen esittelyt perustuvat kustantajien katalogitietoihin.

Kuvitukseksi laitoin tällä kertaa Instagram-kollaasit, koska Blogger ei suostunut yhteistyöhön yksittäisten kirjankansikuvien kanssa. 


Uutuuksia kotimaisilta kirjailijoilta





Kotimaisissa uutuuksissa minuun näyttävät vetoavan juuri nyt historia, naisten tarinat, kirjoittaminen ja salaisuudet. Muutama kirja taitaa sopia mainiosti Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen.



Karin Erlandsson: Koti (S&S jo ilmestynyt)
Ahvenanmaan historia 800-luvulta tähän päivään naisten ja lasten näkökulmasta.


Riitta Jalonen: Omat kuvat (Tammi elokuu)
Kirjailija matkustaa Sveitsiin ja avaa sielunmaisemaansa, sitä miten tarinat syntyvät elämän käännekohdista.


Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär (Otava elokuu)
Kirjailija Gertrude Stein palkkaa keittäjättärekseen suomalaisen Margitin, jolla on synkkä salaisuus ja joka lähentyy Steinin puolison kanssa.


Kjell & Mårten Westö: Vuodet (Otava elokuu)
Kirjailijaveljekset peilaavat muistoja nykyaikaan esseitä ja novelleja muistuttavissa teksteissään.


Petra Rautiainen: Meren muisti (Otava elokuu)
Kurkistus 1980-luvun Norjan Lappiin, öljynporauksen ja merten suojelun hankauskohtaan. Voiko merta kesyttää?


Anna Englund: Lautapalttoo (Siltala elokuu)
Esikoisromaani vie 1930-luvun Pohjanmaalle ja Helsinkiin, elämän ja kuoleman kysymysten sekä rakkauden äärelle.


Hanna Brotherus: Henkeni edestä (WSOY syyskuu)
Nainen käy läpi elämäänsä, perkaa muistojaan, pohtii luopumista, vapautta, kehollisuutta.


Tommi Kinnunen: Pimeät kuut (WSOY syyskuu)
Vuodenkiertoa seuraileva romaani kuusikymppisestä opettajasta, joka saa opettajan paikan läheltä Neuvostoliiton rajaa vuonna 1947.


Kati & Jari Tervo: Ukko (Otava syyskuu)
Kirjailijapariskunnan elämä muuttuu, kun kotiin muuttaa uusi nelijalkainen perheenjäsen.


Olli Jalonen: Stalker-vuodet (Otava syyskuu)
Nuori opiskelija värvätään raportoimaan entisten koulutoveriensa tekemisistä 1970-luvun Tampereella.



Käännösuutuuksia





Käännöskymmenikköni lupailee ainakin monenlaisia mysteerejä ja syväsukelluksia ihmismieleen ja historiaan.


Lydia Sandgren: Läpileikkaus (WSOY elokuu)
August-palkittu esikoisteos on Göteborgiin sijoittuva, monitasoinen kasvukertomus.


Merieke Lucas Rijneveld: Illan epämukavuus (S&S syyskuu)
Hollantilaiskirjailijan tummassa lapsuuskuvauksessa päähenkilö Jas ei suostu riisumaan punaista takkiaan tai käymään vessassa veljensä kuoleman jälkeen.


Ian McEwan: Opetukset (Otava syyskuu)
Suurromaani luotaa lähihistoriaa yhden miehen elämän kautta. On rakkautta sisäoppilaitoksessa, eroja ja ydinlaskeumaa.


Elin Cullhed: Euforia (Atena syyskuu)
Sylvia Plathin viimeinen vuosi.


Eugen Ruge: Hotelli Metropol (Atena syyskuu)
Saksalainen naiskommunisti odottaa oikeudenkäyntiään moskovalaisessa luksushotellissa 477 päivää.


Alex Schulman: Malman asema (Otava syyskuu)
Viiden junamatkustajan kohtalot kietoutuvat yhteen, kun kaikilla on salaisuuksia ja yhteinen määränpää, Malman asema.


Haruki Murakami: Ensimmäinen persoona (Tammi lokakuu)
Omakohtaiset novellit avaavat kirjailijan elämää oudosti, kummasti ja maagisesti.


Kerstin Ekman: Suden jälki (Tammi lokakuu)
Tumma mysteeri ihmisen ja suden kohtaamisesta.


Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin (Tammi lokakuu)
Jana Kippo-trilogian päätös – pääseekö Jana kotiin?


Emma Donoghue: Ihme (Tammi marraskuu)
Viktoriaanisten anoreksiatapausten innoittama psykodraama 1800-luvun Irlannista.



* * *

Näin herkullinen kirjakattaus on siis syksyn mittaan luvassa – toivottavasti löydät listaltani lukuvinkkejä!

Kotimaisten uutuuksien ilmestyminen painottuu näköjään elo-syyskuulle, mutta käännöksiä ilmestyy vielä marraskuussakin. Nyt kannattaa olla ripeä, jos mielit hyville sijoille kirjastojen varausjonoissa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...