Joulukuun Kirja vieköön! -ilta Savoyssa

Syksyn kolmas ja samalla viimeinen Kirja vieköön! -ilta kokosi kirjanystävät joulukuisesta sadesäästä Savoy-teatterin lämpöön. Illan ohjelma oli tiiviisti ajassa kiinni: Baba Lybeck haastatteli tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaita ja -voittajaa. Lavalle nousivat Hanna Hauru, Jaakko Yli-Juonikas, Miki Liukkonen, Tommi Liimatta ja Juha Hurme. Cristina Sandu oli aikataulusyistä joukosta poissa.

Ensimmäisenä Baba jututti Hanna Haurua, joka kertoi elämäänsä suuresti vaikuttavista jatkuvista kivuista. Haurun selkä on tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että hän käyttää rollaattoria, jonka on ristinyt Urhoksi. Päivässä hän kirjoittaa vain pari tuntia. Hauru suosii lyhyttä muotoa eikä voisi kuvitella kirjoittavansa järkälemäistä romaania. Jääkannessa on vain reilut sata sivua. Tärkeiksi nousevat sen vuoksi yksittäiset sanat ja myös sanojen välit. Oulussa asuvan Haurun mukaan Oulussa ei voi olla iloinen ja hänen kirjoittamisensa taustavoimana on angsti. 

Haurun viereen istahti Jaakko Yli-Juonikas, jonka Jatkosota-extra on jäänyt minulle tämän vuoden Finlandia-finalisteista etäisimmäksi. Ääriliikkeitä käsittelevää teostaan varten Yli-Juonikas on perehtynyt laajalti netistä löytyviin vaihtoehtoisiin faktoihin ja diskurssiin. 

Kolmantena sohvalle saapui Miki Liukkonen. Haurun tapaan Liukkonen on kotoisin Oulusta, mutta asuu nykyisin Helsingissä. Siinä missä Hauru suosii lyhyttä ja tiivistä muotoa, edustaa Liukkonen toista ääripäätä lähes tuhatsivuisella romaanillaan O. Jopa kymmentuntisia päivittäisiä kirjoitusrupeamia harrastava Liukkonen kertoi kirjoittavansa hiljentääkseen päässään meluavat ajatukset. Vaatimattomuudesta ei finalistijoukon kuopusta ainakaan voi syyttää: kun Baba kysyi, miten yli sata henkilöhahmoa ja mittava kokonaisuus pysyivät kirjailijalla kasassa, Liukkonen vastasi: "Pitää vain osata." Niin yksinkertaista. 

Tauon jälkeen haastatteluvuorossa oli Tommi Liimatta. Sukkelasanainen Liimatta on minulle aiemmin tuttu lähinnä Absoluuttinen nollapiste -yhtyeen laulajana ja sanoittajana, mutta hänen esiintymisensä sai minut kiinnostumaan myös hänen kirjoistaan. Ideoita omavaraisesta pohjoisesta, työttömyydestä ja Ruotsiin muutosta kertovaa Autarktis-romaaniaan varten Liimatta  on saanut omasta taustastaan: Kemissä syntynyt kirjailija on itsekin asunut Ruotsissa jonkin aikaa. 

Kirja vieköön! -illoissa on ollut tapana, että näyttelijät esittävät monologeja puheena olevista kirjoista. Poikkeuksen kaavaan teki Myy Lohen ja Eetu Känkäsen yhteisesitys, jonka pohjana oli tekstipätkä Juha Hurmeen Finalndia-palkinnon voittaneesta Niemestä. Hurmeen teksti toimi loistavasti näyttämöllä, mikä ei ole ihme, onhan Hurme ammatiltaan teatteriohjaaja ja -käsikirjoittaja. Olen juuri lukemassa Niemeä, joten teksti oli myös tuoreessa muistissa, mikä antoi lisämausteensa esityksen seuraamiseen.

Juha Hurme osoittautui valloittavaksi ja asiapitoiseksi puhujaksi, jonka tosin hänen Finlandia-voittopuheen kuulleet jo tiesivät. Kirjallisuuspalkinto ei kuulemma ole myllertänyt Hurmeen arkea, sillä hän työstää nyt tiiviisti Kansallisteatteriin näytelmää, jonka aihio on pätkä Niemi-romaanista. Työ on estänyt hulinat.

Hurme luonnehti voitokasta Niemeä lempeäksi kirjaksi. Vuosien taustatyön tuloksena syntynyt kirja osoittaa nationalismin olevan tyhmyyttä ja että sen diskurssi perustuu valheisiin. Ihmiset liikehtivät maapallolla elinkelpoisia olosuhteita etsien, ja kaikki ovat pohjimmiltaan maahanmuuttajia. Hurme ei lähtenyt mukaan suomalaisten mielenlaadun synkkiin kuvauksiin, vaan totesi suomalaisten olevan valoisia ihmisiä siihen nähden, miten pimeässä asumme. 

Liimatan, Hurmeen ja Baban keskustelu kruunasi hienosti illan ja tapahtumien sarjan. Puhetta sanavalmiilta kirjailijamiehiltä olisi varmasti riittänyt pidempäänkin, mutta heidän ajatuksiaan täytyy sitten seurata muilla foorumeilla. Niinhän se on, että parhaat juhlatkin tuntuvat aina loppuvan kesken.

Lopuksi vielä suuri kiitos Baballe hienosti juonnetuista illoista! Kiitos, että sain olla mukana näissä ajatuksia ja kirjarakkautta ruokkivissa tilaisuuksissa!

***
Lippu tilaisuuteen saatu järjestäjältä.

Kirja vieköön! -illan tunnelmia Savoysta 7.11.

Savoy-teatterin lämpiössä kävi tiistai-iltana kuhina, kun ihmisten virta valui kohti salia. Alkamassa oli syksyn toinen Kirja vieköön! -ilta, jonka aikana lavalle nousisi Baba Lybeckin haastateltaviksi viisi ajankohtaista kirjailijaa. Haastatteluja rytmittäisivät näyttelijöiden esittämät monologit.

Edellisestä kirjailtamasta Savoyssa on jo parisen kuukautta. Silloin ilta lunasti kaikki sille kasaamani odotukset, joten uskalsin toivoa, että edessä olisi jälleen taidokkaita monologeja, mielenkiintoisia haastatteluja ja kenties myös spontaanimpaa keskustelua. Tällä kertaa kirjailijavieraat olivat minulle tuntemattomampia; en ole vielä lukenut heiltä yhtäkään kirjaa.

Kirjailijakattaus.

Illan monologeista ensimmäinen oli peräisin Raija Orasen Kreivin aikaan -romaanista ja sen esitti Baba itse. 

Kreivin aikaan sijoittuu 1700-luvun Kajaaniin. Kainuusta itsekin kotoisin oleva Oranen on hurjan tuottelias kirjailija ‒ Kreivin aikaan on hänen 30. romaaninsa ja 80. kaunokirjallinen teoksensa! Vikkelää työtahtiaan Oranen selitti muassa yliaktiivisilla aivoillaan ja kainuulaisella työmoraalillaan: kun jotakin tehdään, se tehdään alusta loppuun, jämptisti ja heti.

Raija Orasta ja illan seuraavaa vierasta, Herman Lindqvistiä, yhdistää paitsi tuottelias kirjallinen ura, myös kiinnostus Mannerheimiin. Lindqvistiltä on tänä vuonna ilmestynyt Mannerheim ‒ Marsken, masken, myten -teos, ja Oranen kuulemma työstää parhaillaan Mannerheim-aiheista kirjaa, joka ei ole elämäkerta, mutta kattaa koko tämän elämän. Suomen satavuotisjuhlavuosi on myös Mannerheimin syntymän 150-vuotisjuhlavuosi. 

Carl-Kristian Rundman esitti Lindqvistin tuoreesta teoksesta ruotsinkielisen monologin, jossa Lindqvist kuvaa omaa lapsuudenmuistoaan Mannerheimin hautajaisista. Toivottavasti kirja saadaan myös suomeksi, koska se vaikuttaa lukemisen arvoiselta elämäkerralta, mutta ihan näin tuhtia tietoteosta en taida uskaltaa alkaa ruotsillani tavaamaan, vaikka jonkin verran ruotsiksi luenkin.

Ennen väliaikaa keskusteltiin vielä luonnosta. Orasen ja Lindqvistin viereen vihreälle sohvalle istahti Kimmo Ohtonen, jonka uusin teos Metsäkansan tarina on toimittaja-valokuvaajan omilla metsäkokemuksilla ryyditetty tietokirja Suomen metsistä. Sanavalmis ja sympaattinen Ohtonen haluaa herätellä lukijaa pohtimaan omaa luontosuhdettaan ja metsän merkitystä. Ohtosen edellinen teos Karhu ‒ voimaeläin oli Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana viime vuonna ja voitti sarjassaan yleisö-Finlandian.

Tauolla nähtiin varmasti viininjuonnin nopeusennätyksiä. Väentungosta ja jonoja ei tietenkään voi suositussa tilaisuudessa välttää, mutta petrattavaa järjestelyissä kyllä olisi. Kalliista lasillisesta ei voi sanoa nauttivansa, kun aikaa sen juomiseen on muutamia minuutteja. No, muistaapa taas ensi kerralla jättää pikaviinit suosiolla väliin.

Tauon jälkeen puhuttivat globalisaatio, EU, Brexit ja ilmastonmuutos. Sixten Korkman avasi globalisaation positiivisia ja negatiivisia seurauksia, joita hän on pohtinut paljon myös uusimmassa kirjassaan Globalisaatio koetuksella. Miten pärjää Suomi? Vaikka globalisaatio on johtanut esimerkiksi eriarvoistumiseen ja työpaikkojen katoamiseen, on vaakakuppi Korkmanin mukaan kuitenkin kallellaan positiivisen puolelle. Korkman korosti eriarvoisuuden torjumisessa hyvinvointivaltion ja heikoimmista huolehtimisen merkitystä. Huomiota kannattaisi kiinnittää ainakin koulutukseen ja erityisesti pienten lasten hyvinvointiin, sillä se on tutkimusten mukaan avaintekijä.

Tällä kertaa sykähdyttävimmästä monologista vastasi mielestäni Jussi Vatanen. Hän tulkitsi Alex-elämäkerrasta poimittua Alexander Stubbin mustaa hetkeä, jonka entinen pääministeri ja puolueensa entinen puheenjohtaja koki kolmisen vuotta sitten. 

Alex-elämäkerta syntyi Stubbin ja Karo Hämäläisen yhteistyönä. Stubb kertoi, että Hämäläinen ja hän eivät tunteneet etukäteen, mutta kirjaprojekti vei heidät muun muassa saunaan ja lenkkipoluille. Harmi vain, että Hämäläinen ei ollut nyt paikalla, sillä kirjan kirjoitusprosessista ja synnystä olisin mieluusti kuullut hänenkin näkökulmansa. Stubbin vaiheet ja kokemukset poliitikkona kiinnostavat, joten Alex on lukulistallani, tai oikeastaan ajattelin kuunnella sen Stubbin itsensä lukemana äänikirjana.

Lopuksi kolmikko jakoi kirjavinkkejä. Näistä mieleeni painuivat Dan Brownin Alku, Esko Valtaojan uusin teos, Yuval Hararin Homo Deus ja The 100-Year Life.

Kirja vieköön! toi tavalliseen tiistai-iltaan kaivattua piristystä. Minulle vieraammat kirjailijat ja aihepiirit muistuttivat jälleen siitä, että voisin välillä poistua omalta mukavuusalueeltani lukijana. 

Viimeinen Kirja vieköön! -ilta on luvassa Savoyssa keskiviikkona 13.12. eli Lucian päivänä. Mielenkiintoista nähdä, ketkä silloin näemme Baban vieraina Savoyn lavalla vihreällä sohvalla! 

***
Lippu tilaisuuteen saatu järjestäjältä.

Kirja vieköön! -illan tunnelmia Savoysta 13.9.

Syksyn ensimmäistä Kirja vieköön! -iltaa vietettiin eilen Savoy-teatterissa. Tämä oli minulle ensikosketus Baba Lybeckin ideoimiin ja luotsaamiin kirjatapahtumiin. Iltamien konsepti on yksinkertaisuudessaan seuraava: Baba haastattelee jokaista kirjailijaa vuorollaan, ja ennen jokaista haastattelua kuullaan monologi kyseisen kirjailijan uutuusteoksesta. Illan ensimmäisen monologin esittää Baba, muut ovat näyttelijöiden esittämiä.

Odotukseni olivat korkealla, sillä illan kirjailijakaartista löytyi monia tuttuja ja kiinnostavia nimiä. Tiesin myös Baban taitavaksi kirjailijoiden haastattelijaksi, koska olen istunut useamman kerran yleisössä, kun hän on jututtanut kirjailijoita Helsingin kirjamessuilla.

Illan ohjelman ensimmäisellä puoliskolla lavalla nähtiin Anni Kytömäki, Kati Tervo ja Selja Ahava. Olen juuri lukemassa Kytömäen Kivitaskun viimeistä kolmannesta, joten Baban monologin teksti oli tuoreena mielessä. Kytömäen luontokuvaus ja vivahteikas kieli heräsivät uudella tavalla eloon ääneen lausuttuna.

Haastattelussa Kytömäki kertoi, miten hän odotti esikoisteoksensa Kultarinnan (2014) jäävän marginaalikirjallisuudeksi. Suosio yllätti, eikä hän uskonut saavansa seuraavaa teosta näinkään nopeasti valmiiksi. Deadline kuitenkin auttoi: hän oli aloittamassa kansatieteen opinnot ja halusi saattaa kirjan mahdollisimman valmiiksi ennen opintojensa alkua.

Luontokartoittajanakin toiminut kirjailija kertoi myös, miten hänen viehätyksensä kiviin on perua lapsuudesta. Kytömäki suhtautuu luontoon intohimoisesti: hän tietää tarkalleen, paljon hänen kirjojensa painamiseen käytetty paperi on vaatinut puuta. Ensimmäisen kirjan tuotoilla hän onkin hankkinut itselleen tätä alaa isomman metsätontin, joka on nyt suojeltu. Hän selosti myös luonnossa ja arkistoissa tekemäänsä taustatyötä. Saimme kuulla, että Kivitaskun tapahtumapaikat ovat fiktiivisiä, mutta niillä on todellisessa luonnossa esikuvia.

Kati Tervo valotti niin ikään Iltalaulajaa varten tekemäänsä taustatyötä. Hän on muun muassa tutustunut ihmisiin, jotka asuvat Murolessa, romaanin tapahtumapaikalla. Vaikka Iltalaulaja on fiktiivinen romaani, Tervo pitää faktojen täsmällisyydestä. Oli mielenkiintoista kuulla, miten romaania rytmittävät kirjeet taiteilija Elleniltä hänen siskolleen pohjautuvat todelliseen kirjeenvaihtoon.

Vera Kiiskinen tulkitsi Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -romaania monologissaan niin, että sain kylmiä väreitä. Ahavan teksti toimi maagisesti lavalla. Haastattelussaan Ahava kuvasi kirjan kirjoitusprosessia valtameressä ajelehtimiseksi. Vastarantaa ei näkynyt, kaikki tutut käsitteet olivat murentuneet. Hän myös painotti sitä, että vaikka hän oli kirjassaan avoin, niin se ei tarkoita sitä, että hän haluaisi olla omasta elämästään avoin. 

Kristiina Halttu ja Liksomin Everstinna.

Väliajan jälkeen vuoroon pääsivät Rosa Liksom, Tuomas Kyrö ja Eero Huovinen. Kristiina Haltun meänkielinen monologi johdatteli Liksomin Everstinnan maailmaan. Yhden yön kestävässä monologiromaanissa on väkevät teemat: fasismi ja perheväkivalta. Se sukeltaa koko 1900-luvun historiaan. Odotan malttamattomana teoksen lukemista! Kirja huutelee jo tuossa pöydällä puoleensa, mutta koetan vielä malttaa mieleni: olen menossa Turun kirjamessuille bloggaajaksi Liksomin kirjaa käsittelevään lukupiiriin ja haluan kirjan olevan silloin tuoreessa muistissa. Hyvää kannattaa odottaa!

Taisto Oksanen hyppäsi Mielensäpahoittajan nahkoihin ja antoi palaa Suomen vaakunan idioottimaisuudesta. Hahmon luoja Tuomas Kyrö saikin astella lavalle raikuvien aplodien saattelemana. Kyrö kertoi juron ja hellyttävän Mielensäpahoittajan tuoreimmista kuulumisista. Maailmanvalloitus on käynnissä Etelä-Koreaa (!) myöten ja toista elokuvaa kuvataan parhaillaan. Ensimmäisen Mielensäpahoittajan äänikirjana kuunnelleena olen pitkään ajatellut, että yksi tätä lajia riittää. Jokin Mielensäpahoittajassa kuitenkin kiehtoo. On huikeaa, miten jokin kirjallinen ilmiö on noussut koko kansan tuntemaksi. Mielensäpahoittajan Suomi taitaa sittenkin päätyä lukuun.

Viimeinen vieras Eero Huovinen yllätti huumorintajullaan ja sanailullaan. Emerituspiispa intoutui jopa imitoimaan Donald Trumpia! Huovinen puhui etenkin armosta. Hänen uudessa esseekokoelmassaan Parhain päin on teksti, jossa hän käsittelee Amazing Grace -kappaletta ja sen sanomaa. Ilta päättyi luontevasti Ilkka Merivaaran koskettavaan mies ja kitara -esitykseen tästä parisataa vuotta vanhasta kappaleesta. 

Lämminhenkinen tilaisuus lunasti odotukseni kirkkaasti. Kirjallisen talk show´n katsomossa sai nauraa, liikuttua ja innostua kirjallisuudesta. Minulle ennestään tuttujen kirjojen monologeista ja haastatteluista sain ymmärrettävästi vähän enemmän irti kuin vieraiden teosten käsittelystä. Toisaalta into tarttua näihin vielä vieraisiin teoksiin kasvoi. Ja bonuksena sain vierustoverilta pari hyvää kirjavinkkiä! Kiitos Riitta: Raymond Carverin runot ja novellit kuulostavat tutustumisen arvoisilta.

Seuraavat Kirja vieköön! -illat järjestetään Savoyssa 7.11. ja 13.12.



***
Lippu tilaisuuteen saatu järjestäjältä.

Ennakkotunnelmia Kirja vieköön! -illoista

Baba Lybeckin luotsaamat Kirja Vieköön! -kirjallisuusillat Savoy-teatterissa jatkuvat. Ensimmäiset kolme tapahtumaa järjestettiin keväällä, ja nyt syksyllä on niin ikään luvassa kolme iltamaa. Illat ovat Kirja-Suomi 2017 -juhlavuoden päätapahtuma.



En ollut paikan päällä kevään tapahtumissa, mutta olen lukenut mielenkiintoisista keskusteluista ja koskettavista kohtaamisista muista kirjablogeista. Niinpä ilahduin suuresti, kun sain kutsun Baban järjestämään Bloggaajatapaamiseen kuulemaan syksyn ohjelmistosta ja tapaamaan muita bloggaajia.

Tilaisuus järjestettiin eilen Original Sokos Hotel Presidentin Bistro Manussa, jossa pääsimme testaamaan Manun illallisen. Erityisesti mieleeni jäivät paikan välitön tunnelma, sympaattinen keittiömestari ja pääruoan mehevä kasvispihvi.

Ruhtinaallisten tarjoilujen ja kirjakeskustelujen lomassa kustantajien edustajat kertoivat syyskuun kirjaillan kirjoista ja toiminnanjohtaja Laura Karlsson kertoi Kirja-Suomi 2017 -hankkeesta.

Opin muuten illan aikana, mistä sanonta "Tulee kuin manulle illallinen" juontaa juurensa. Sillä ei olekaan mitään tekemistä edesmenneen presidentti Koiviston kanssa, kuten olin luullut, vaan manu tarkoittaa tässä mestaria. Entisaikaan kun taloissa kiertäville mestareille katettiin automaattisesti illallinen.

Syksyn ensimmäinen ilta Savoyssa onkin jo ensi viikolla! Keskiviikkona 13.9. teemana on "Elämä kirjassa". Tuolloin lavalla nähdään kirjailijat Anni Kytömäki, Kati Tervo, Selja Ahava, Rosa Liksom, Tuomas Kyrö ja Eero Huovinen. Monologeja kirjailijoiden uutuusteoksista esittävät näyttelijät Milka Ahlroth, Vera Kiiskinen, Kristiina Halttu, Taisto Oksanen ja Ilkka Merivaara.

Syksyn ensimmäisen iltaman kirjakattaus.

Mukana on siis joukko toinen toistaan kiinnostavampia kirjailijoita! Heidän uutuuksistaan olen ehtinyt lukea ja blogata vasta Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -romaanin. Ennen ensi keskiviikkoa yritän ehtiä lukea ainakin Kytömäen Kivitaskun, sillä olen kuullut siitä hurjasti hyvää: eilenkin moni bloggaaja nosti sen viime aikojen merkittävimmäksi lukukokemuksekseen. Myös tänään ilmestyvän Rosa Liksomin Everstinnan lukemista odotan jo kovasti, sillä olen menossa Turun Kirjamessuille bloggariksi lukupiiriin, jossa käsitellään tuota kirjaa.

Syksyn kaksi muuta kirjallisuusiltaa pidetään 7.11. ja 13.12. Näiden tapahtumien kirjavieraat ja teemat julkistetaan myöhemmin.

Annetaan kirjan viedä!