keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Marie Hermanson: Laakso (2011)

Alkuteos: Himmelsdalen.
Suomentaja: Jonna Joskitt-Pöyry (2012).
Kustantaja: Like. 
Sivumäärä: 393.
Oma arvio: 4½/5.
Mistä minulle: kirjastosta lainattu.

Kannen kuva: E. Paul Champseix
Luin viime syksynä ruotsalaisen Marie Hermansonin romaanin Hämäränmaa, jonka mystinen ja painostava tunnelma ja omalaatuinen tarina jäivät mieleeni. Kokemukseni Hämäränmaasta ja Laakson kaunis kansi vaikuttivat paljon siihen, että päätimme työkaverin kanssa valita Laakson lukupiirikirjaksi tammikuussa.

Daniel ja Max ovat kaksoset, jotka ovat eläneet lähes koko elämänsä erillään. Taaperoikäisenä Max ei kehittynyt yhtä ripeästi kuin veljensä, sillä Daniel hoiti kaiken hänen puolestaan. Tämän vuoksi veljekset päätettiin erottaa, ja Daniel asui äidin luona, Max isän. Perhe kokoontui yhteen vain poikien syntymäpäivinä. Vuosien vieriessä kaksoset olivat yhä vähemmän tekemisissä toistensa kanssa.

Luonteeltaan aivan erilaisia veljeksiä yhdistää aikuisina vain identtinen ulkonäkö. Danielista tulee kieltenopettaja, joka viettää melko vakaata elämää, kun taas Max ajautuu toistuvasti vaikeuksiin eikä tahdo löytää paikkaansa maailmassa. Daniel onkin ihmeissään, kun saa veljeltään kutsun tulla vierailulle Alpeilla sijaitsevalle klinikalle, missä tämä on toipumassa uupumuksesta. Ilmainen ulkomaanmatka kuulostaa huonossa työtilanteessa olevasta Danielista houkuttelevalta, ja hän lähtee matkaan.

Himmelstalin eli Taivaanlaakson klinikka on tarkoin vartioitu alue, jolla asukkaat voivat liikkua näennäisen vapaasti ja parantua kauniissa, stressittömässä ympäristössä. Kuten arvata saattaa, Max ei pyytänyt veljeään käymään muuten vain: hän haluaa kaksoisveljensä jäämään laaksoon tilalleen siksi aikaa, kun hän käy ulkomaailmassa "hoitamassa asioita". Daniel ei edes huomaa suostuneensa, kun veli on jo lähtenyt.

Kysymyksiä alkaa tulvia Danielin mieleen, kun veljeä ei kuulu takaisin. Mikä paikka tämä oikeastaan onkaan? Keitä nämä muut asukkaat ovat, miksi he ovat täällä? Pikkuhiljaa Daniel tutustuu muihin asukkaisiin ja kyläläisiin, ja totuus alkaa paljastua.

Kuten aiemmin lukemani Hämäränmaa, myös Laakso sijoittuu jonnekin jännityskirjallisuuden ja psykologisen romaanin välimaastoon. Tiesimme entuudestaan, että monet lukupiiriläiset vieroksuvat jännityskirjoja, joten odotettavissa oli, että kirjan lajityyppi herättää kirjan tarinan ja aiheiden ohella paljon keskustelua. Lukupiiriläiset pohtivatkin paljon kirjan lajia: joidenkin mielestä tämä ei kuulu esimerkiksi kirjastossa jännityshyllyyn lainkaan, toiset taas katsoivat asiaa hieman laveammin. Myös psykopatia ja pahuus puhuttivat paljon lukupiirissä, sillä kirjan kaksosaihe johdattelee miettimään kasvatuksen, ympäristön ja geenien vaikutusta ihmiseen.

Lukupiirissä myös väiteltiin siitä, mikä kirjassa oli uskottavaa ja mikä ei. Kieltämättä minäkin mietin uskottavuuskysymyksiä paljon kirjaa lukiessani, mutta lopulta yritin sivuuttaa ne ja nauttia Hermansonin luomasta maailmasta ja tarinasta. Hermanson nimittäin onnistuu luomaan huikean miljöön tapahtumille ja kuvaamaan sen niin elävästi, että pystyin helposti näkemään laakson mielessäni. Vielä kun kirjassa on koukuttava juoni ja monipuoliset henkilöt, niin en osaa paljon enempää psykologiselta jännäriltä toivoa.

Laaksosta on blogattu ahkerasti, esimerkiksi seuraavissa kirjablogeissa: Koko lailla kirjallisesti, Järjellä ja tunteella, Rakkaudesta kirjoihin, Lukutuulia, Kartanon kruunaamaton lukija ja Kirjoihin kadonnut.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Stephen King: Carrie (1974)

Alkuteos: Carrie.
Suomentaja: Tuula Saarikoski (1987).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 206.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.


Carrie White on lukiolaistyttö, joka elää kahdestaan äitinsä kanssa. Carrien elämässä ei juuri ole mukavia ihmisiä. Koulussa häntä kiusataan, ja kotona äiti nälvii ja alistaa tytärtään. Syvästi uskonnollinen äiti yrittää kurittaa pahuuden pois tyttärestään, ja usein rangaistuksena "synnillisistä" teoista on sulkeminen komeroon. Tytöstä naiseksi varttuminenkin on syntiä. Muutama koulutoveri ja liikunnanopettaja sentään kohtelevat Carrieta inhimillisesti.

Carrie ei pistä hanttiin äidilleen eikä kiusaajilleen, kunnes koulun tanssiaisiltana seinä tulee vastaan. Carriella on nimittäin huikea keino kostaa kaikki kokemansa vääryydet ja nöyryytykset: hänellä on telekineettisiä kykyjä. Carrie pystyy liikuttamaan tavaroita tahdonvoimalla ja saakin aikaan hurjaa tuhoa kotikaupungissaan.

Yli neljäkymmentä vuotta sitten kirjoitettu kirja on pelottavan ajankohtainen. Koulukiusaaminen ja syrjintä voivat johtaa ääritekoihin, kuten esimerkiksi kouluampumiset osoittavat. 

Carrie on ensikosketukseni tuotteliaan ja maailmankuulun Stephen Kingin kirjoihin. En ole aiemmin lukenut kauhukirjallisuutta muutenkaan, mutta nyt Hämärän jälkeen -haasteen myötä aloin tutustua tähän genreen. Olen vältellyt kauhukirjoja, koska epäilin olevani liian pelokas lukemaan niitä. Kauhuelokuvien ahdistava tunnelma on monesti minulle liikaa, joten elokuvien perusteella olen jättänyt kirjatkin lukematta.

Carrieta lukiessani huomasin ajattelevani: pitäisikö tämän olla pelottavaa? Kirjassa on toki monia iljettäviä ja vastenmielisiä tapahtumia ja siinä kuvataan kauheaa tuhoa, mutta mitenkään pelottavaksi en sitä kokenut. Ehkä olen yhdistänyt kauhun liian yksioikoisesti pelkoon ja pelottavuuteen. Kenties uskallan tarttua muihinkin "kauhun kuninkaan" teoksiin, jotka alkoivat tämän esikoisromaanin perusteella kiinnostaa.

Carriesta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa: Kirjoihin kadonnut, Tarinoiden syvyydet, Kirjaneidon tornihuone, Unelmien aika ja Orfeuksen kääntöpiiri.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Peter Høeg: Lumen taju (1992)

Alkuteos: Frøken Smillas fornemmelse for sne.
Suomentaja: Pirkko Talvio-Jaatinen (1993).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 487.
Oma arvio: 4½/5.
Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Ulla Vuorinen.
Lumen taju nostetaan monesti Peter Høegin parhaaksi kirjaksi. Aiemmin olen lukenut häneltä Rajatapaukset ja Susanin vaikutuksen, jotka molemmat tekivät vaikutuksen. Odotukseni olivat siis erityisen korkealla, kun aloin lukea Lumen tajua.

Kirjan tapahtumat käynnistyvät siitä, kun talvisessa Kööpenhaminassa sattuu onnettomuus: 6-vuotias Esajas putoaa yöllä katolta ja kuolee. Tapaus ihmetyttää pojan kanssa ystävystynyttä naapurin naista, grönlantilaissyntyistä Smilla Jaspersenia: oliko tapaus todella onnettomuus? Vai oliko joku pojan kanssa lumisella katolla? Smillan selvitystyöstä kehkeytyy vaiheikas jännitysnäytelmä, joka vie naisen aina Grönlannin hyisille jäätiköille saakka.

Lumen tajussa käytetään paljon merenkulkuun liittyvää sanastoa, joten lukiessa pääsin oppimaan uutta. En esimerkiksi ollut aiemmin tiennyt, että laivan takaosaa kutsutaan ahteriksi. Kielikorvaani hieman särähtää, että moottorien voimalla liikkuvan laivan yhteydessä käytetään verbiä 'purjehtia'. Tarkistin asian vielä sanakirjasta — tämä todella on vakiintunut ilmaisu.

Luin kirjaa tammipakkasten paukkuessa nurkissa, mikä olikin kirjalle loistava lukuajankohta, sillä kirjassa pohditaan lumen, jään ja pakkasen olemusta. Nyt 37-vuotias Smilla on viettänyt lapsuutensa Grönlannissa, joten erilaisten lumi- ja jäätyyppien ominaisuuden ja käyttäytyminen ovat hänellä veressä. Grönlannin-vuodet ovat vaikuttaneet vahvasti myös hänen maailmankuvaansa:
Lapsuus Grönlannissa on iäksi turmellut suhteeni hyvinvointiin. Näen kyllä, että hyvinvointia on. Mutta minusta ei ole tavoittelemaan eikä todella arvostamaan sitä. Eikä näkemään sitä päämääränä.
Smilla on kiehtova persoona, juuri sopivan roisoinen seikkailuromaanin päähenkilö. Hän on kipakka ja peloton, jopa uhkarohkea. Smilla seuraa sydämensä ääntä, minkä lisäksi häntä ohjaa vahva moraalinen tunto.

Smilla on mielenkiintoisesti Tanskan ja Grönlannin välissä, hän ymmärtää molempia kulttuureita ja kieliä. Lumen taju ottaa kantaa Grönlannin asemaan:
Mikä tahansa alkuperäiskansa vaikuttaa eurooppalaisen luonnontieteen määrittämällä numeerisella asteikolla mitaten ylempien apinoiden kulttuurilta.
       Numeerisissa arvioinneissa ei ole mieltä. Yrityksestä verrata kahta kulttuuria keskenään ja päätellä, kumpi on kehittyneempi, ei voi tulla muuta kuin taas yksi tuhruinen projektio läntisen kulttuurin vihasta omia varjojaan kohtaan.  
Grönlanti on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue, josta huomasin tietäväni kovin vähän. Jäätikköinen saari alkoi kiinnostaa kirjan myötä enemmän, joten odotan jo pääseväni Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeettojen pariin: kirja on toisen lukupiirini helmikuun kirja, ja siinäkin liikutaan Grönlannissa.

Lumen taju on ajatuksia herättävä kirja, jonka juoni vetää ja jonka henkilöt ovat monipuolisia. Ihana Høeg ei siis taaskaan pettänyt! Yritän mahduttaa lukemistooni tänä vuonna vielä lisää hänen kirjojaan. En tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta ajattelin pitää pääni kylmänä uutuuskirjojen kanssa, niin että aikaa jäisi myös lempikirjailijoiden teoksille ja klassikoille.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Blogistanian parhaat kirjat 2015 -ehdokkaani


Jälleen on se aika vuodesta, kun kirjabloggajat äänestävät edellisen vuoden parhaat kirjat neljässä eri kategoriassa (Blogistanian Finlandia, Blogistanian Globalia, Blogistanian Kuopus, Blogistanian Tieto).

Äänestykseen osallistuvat kirjabloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan tänään keskiviikkona 13.1.2016. Tulokset julkaistaan emäntäblogeissa torstaina 14.1.2016 klo 10.

Äänestän viime vuoden tapaan parhaita kirjoja kolmessa eri kategoriassa eli olen päättänyt, mitkä viime vuonna ilmestyneistä kotimaisista ja ulkomaisista kaunokirjoista sekä tietokirjoista olivat mielestäni parhaat. Kuopuksesta en äänestä, sillä en ole lukenut viime vuonna ilmestynyttä lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Tässä alla ensin lyhyet esittelyt kustakin kategoriasta ja sitten omat ääneni. En tähän postaukseen enää kirjaa perusteluja pisteilleni, vaan ajatuksiani kirjoista voi käydä katsomassa kirjasta kirjoitetusta blogitekstistä. Kirjailijan ja kirjan nimi ovat linkki alkuperäiseen arviooni.


Blogistanian Finlandia



Tässä sarjassa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Kilpailu koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

Kilpailu järjestetään neljättä kertaa. Aiemmin on palkittu Katja Ketun Kätilö, Aki Ollikaisen Nälkävuosi, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Anni Kytömäen Kultarinta. Kategoriaa emännöi tänä vuonna Kulttuuri kukoistaa -blogi.


1. sija eli 3 pistettä: Laura Lindstedt: Oneiron

2. sija eli 2 pistettä: Mikaela Strömberg: Sophie



* * *

Blogistanian Globalia


Blogistanian Globalia 2015 on kilpailu, jossa nostetaan esiin kirjabloggaajien valitsemia vuoden parhaita käännöskirjoja. Kilpailu koskee vuonna 2015 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alunperin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Kilpailu järjestetään neljättä kertaa. Aiempia voittajia ovat Sarah Watersin Vieras kartanossa, Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi, Haruki Murakamin 1Q84 ja Kate Atkinsonin Elämä elämältä. Blogistanian Globaliaa emännöi tänä vuonna Kirjallisena. Minna -blogi.


1. sija eli 3 pistettä: John Williams: Stoner

2. sija eli 2 pistettä: Audrey Magee: Sopimus


* * *

Blogistanian Tieto



Blogistanian Tieto 2015 on kilpailu, jossa nostetaan esiin kirjabloggaajien valitsemia vuoden parhaita tietokirjoja. Kilpailu koskee kotimaisia vuonna 2015 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2015 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita.

Kilpailu järjestetään kolmatta kertaa. Aiemmin on palkittu Tuula Karjalaisen teos Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta ja Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth. Tietoa emännöi tänä vuonna Reetta blogissaan Les! Lue!.






Nyt ne on päätetty ja julkaistu, enää ei voi vaihtaa! Varsinkin Globalia-sarjan kanssa jouduin pähkäilemään ihan viime hetkille saakka, sillä luin monta huikean hyvää käännöskirjaa viime vuonna. Nyt voi vain odotella ja jännittää tuloksia. Voittajat ovat siis selvillä huomenna tiistaina klo 10, ja ne voi käydä katsastamassa emäntäblogeista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...