Kirjasyksy on käynnistynyt vauhdilla! Painotuoreita kirjoja tupsahtelee kirjaston uutuushyllyyn monta kertaa viikossa, ja varaushyllystä nappaan lainaan uutuuksia, jotka olen hyvissä ajoin varannut. Rakastan tätä kirjasyksyn lukuflow'ta, kirjojen imua.
Pajtim Statovcin Bollasta bloggasin kuun alussa ja viime viikolla Eeva Kilven Punaisesta muistikirjasta, mutta muuten olen käyttänyt aikani nimenomaan lukemiseen. Päätin jatkaa myös pitkään jäissä olleita kirjoittamisen opintojani, joten osa kirjoitusenergiasta menee nyt opiskeluteksteihin. Tavoitteena on saada opinnoista potkua ja uusia näkökulmia niin blogiin kuin muuhunkin kirjoittamiseen.
Tässä lyhyehkösti ajatuksiani muutamista alkusyksyn uutuuksista ennen kuin lukukokemukseni painuvat unohduksiin.
Pajtim Statovcin Bollasta bloggasin kuun alussa ja viime viikolla Eeva Kilven Punaisesta muistikirjasta, mutta muuten olen käyttänyt aikani nimenomaan lukemiseen. Päätin jatkaa myös pitkään jäissä olleita kirjoittamisen opintojani, joten osa kirjoitusenergiasta menee nyt opiskeluteksteihin. Tavoitteena on saada opinnoista potkua ja uusia näkökulmia niin blogiin kuin muuhunkin kirjoittamiseen.
Tässä lyhyehkösti ajatuksiani muutamista alkusyksyn uutuuksista ennen kuin lukukokemukseni painuvat unohduksiin.
Edouard Louis: Ei enää Eddy
Tammi 2019. 184 s.
Alkuteos: En finir avec Eddy Bellegueule.
Suom. Lotta Toivanen.
Alkuteos: En finir avec Eddy Bellegueule.
Suom. Lotta Toivanen.
Kansi: Perttu Lämsä. Ostin uutena. |
Pohjoisranskalaisessa kylässä varttuva Eddy on äitinsä ja isänsä ensimmäinen yhteinen muksu, edellisestä liitosta äidillä on ennestään kaksi lasta. Yhteisiä lapsia syntyy vielä kaksi lisää, joten perhe on seitsenhenkinen. Nimensä Eddy on saanut amerikkalaisten televisiotähtien mukaan.
Pienestä pitäen Eddy on ollut jotenkin erilainen. Ala-asteella kaikki sujuu vielä hyvin, mutta yläaste uudessa koulussa onkin yhtä helvettiä. Kiusaaminen ja nimittely on jokapäiväistä. Eddyn ääni on naismainen, kävelytyyli huomiotaherättävä, hänen olemuksensa ylipäätään jotenkin vääränlainen. Vanhemmat yrittävät kitkeä pojastaan epäsopivia piirteitä, mutta turhaan. Kodin ilmapiirissä on paljon vialla. Omaa tilaakaan ei ole, eikä esimerkiksi läksyjentekoa arvosteta.
Eddyn tarina on julma, mutta toivoa antaa se, että hän on itse sitä vanhempana kertomassa. Omaelämäkerrallisen tarinan lohtu on, että lukija tietää, että poika selviytyy, mutta ei sitä, miten ja milloin. Lukiessa herää lukuisia kysymyksiä: Miten tällainen on mahdollista 2000-luvun eurooppalaisessa maassa? Jos tällaista tapahtuu Ranskassa, miten on Suomen laita? Kirja on nopealukuinen, mutta sen jälkivaikutukset kestävät pidempään.
Työkaverin suosituksen vuoksi sijoitan kirjan Helmet-haasteessani kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.
* * *
Raakel Lignell: Älä sano että rakastat
Siltala 2019. 8 t 32 min äänikirjana.
Lukija: Raakel Lignell.
Lukija: Raakel Lignell.
Jos Louis'n kirja vei mietteet tummiin sävyihin, niin yhtään sen helpommalla ei päästä Raakel Lignell muistelmansa lukijaa.
Nuori viulisti matkustaa uuden soittotekniikan ja unelmien perässä Berliiniin, missä hän rakastuu beniniläiseen mieheen. Yllätysraskaus muuttaa naisen elämän, ja alkuhuuman jälkeen alkaa muuttua myös mies. Hurmaavan kuoren alla on pimeämpi puoli. Alkaa uhkailu, väkivalta ja eristäminen. Miehen ailahteleva käytös pakottaa elämään varpaillaan. Nainen pitää kulissia yllä pitkään, sillä haluaahan sitä uskoa rakastetustaan hyvää. Myös häpeä painaa. Ehkä tämä oli viimeinen kerta?
Lignell kirjoittaa vapautuneesti ja mitään peittelemättä. Avoimuus tarjoaa varmasti tärkeää vertaistukea vastaavan kokeneille. Lignellin kirja toi mieleeni viime vuonna julkaistun Laura Mannisen esikoisteoksen Kaikki anteeksi, jossa parisuhdeväkivaltaa käsiteltiin fiktion keinoin. Lignellin muistelman lukijalla ei ole turvanaan fiktion verhoa, joten huomasin vaivaantuvani joistakin intiimeistä kuvauksista, jotka eivät olleet tarinan kannalta välttämättömiä. Vähemmän olisi enemmän. Vaikka mielikuvitukselle jättäisi enemmän sijaa, kirja olisi ollut aivan yhtä vaikuttava.
Helmet-lukuhaaste: 45. Kirjan nimessä on kieltosana.
* * *
Kuluneella viikolla on vietetty ilmastoviikkoa ja New Yorkissa on kokoontunut YK:n ilmastokokous. Lapset ja nuoret ovat ilmastolakkoilleet eli jättäneet koulupäivän väliin ja osoittaneet mieltään ilmastonmuutoksen hillitsemisen puolesta. Ilmastolakko-ajatuksen takana on ruotsalainen Greta Thunberg, joka on tuttu kaikille uutisia viime viikkoina seuranneille. Ensin otsikoihin nousi Gretan maitse tekemä matka New Yorkiin, nyt puhuttavat hänen kiivas puheensa YK:n kokouksessa ja se, miten hän reagoi nähdessään Trumpin.
Sydämen asioita: perhe ja planeetta kriisissä kertoo nuoren ilmastovaikuttajan tarinan. Yhden ruotsalaistytön koululakosta on kasvanut maailmanlaajuinen ilmastoliike, ja kirja taustoittaa sitä, miten tähän on päädytty. Kirja on syntynyt koko perheen yhteisenä projektina, mutta pääasiassa minä-kertojana toimii perheen äiti Malena Ernman. Hän kertoo, miten Greta sairasti pitkään syömishäiriötä ja miten tyttärellä lopulta diagnosoitiin ADHD. Myös Gretan siskolla Beatalla on diagnooseja. Tytärten sairastelu ja muut elämän haasteet ajoivat perheen kriisiin.
Gretan ilmastotietoisuus alkoi, kun hän kuuli ilmastonmuutoksesta. Hänen oli vaikea ymmärtää, miksei asiaa oteta vakavammin: miksei Ruotsi vähennä hiilipäästöjään Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämälle tasolle? Hän päätti toimia. Hän istui Ruotsin valtiopäivärakennuksen edustalla ennen vaaleja "Skolstrejk för klimatet" -kylttinsä kanssa saadakseen ilmastonmuutokselle huomiota. Vähitellen koululaisen lakko sai enemmän ja enemmän medianäkyvyyttä, ja häntä pyydettiin puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin. Nyt hänen nimensä on koko maailman huulilla.
Helmet-lukuhaaste: 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.
* * *
Maja Lunde: Sininen
Tammi 2019. 10 t 41 min.
Lukijat: Erja Manto ja Panu Kangas.
Alkuteos: Blå.
Suom. Katriina Huttunen.
Tammi 2019. 10 t 41 min.
Lukijat: Erja Manto ja Panu Kangas.
Alkuteos: Blå.
Suom. Katriina Huttunen.
Alkuteos: Blå.
Suom. Katriina Huttunen.
Kansi: Markko Taina. Kuuntelin BookBeatista. |
Mitä tapahtuu, kun makea vesi maapallolla käy vähiin? Mihin ilmastopakolaiset suuntaavat, missä ihmisen on silloin mahdollista elää? Entä minkälaiseksi muuttuvat valtasuhteet? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin fiktiivisen vastauksen antaa norjalaisen Maja Lunden romaani Sininen, joka on toinen osa ilmastonmuutoksen seurauksia käsittelevässä ilmastokvartetti-sarjassa.
Nykyajassa norjalainen Signe lähtee hurjalle merimatkalle. Hän on pitkän linjan ympäristöaktivisti, joka on sisuuntunut kaikesta kokemastaan. Hän on vastustanut kosken valjastamista, jään louhimista huvitarkoituksiin. Siinä samalla hän on kokenut pettymyksiä ihmissuhteissa. Nyt hän aikoo kostaa.
2040-luvulle sijoittuva tarinalinja puolestaan kertoo Davidista, joka on pienen lapsensa kanssa pakolaisleirillä. Hän yrittää epätoivoisesti löytää vaimonsa ja toisen lapsensa, joista hän ja tytär ovat joutuneet erilleen katastrofin keskellä. David pyrkii eteläisestä Euroopasta pohjoiseen, missä elämän edellytykset ovat paremmat. Signen ja Davidin tarinat kietoutuvat lopulta yhteen.
Kesällä kuuntelin äänikirjana Lunden ilmastokvartetin avausosan Mehiläisten historia. Kirja ei päätynyt blogiin asti, vaikka se oli vaikuttava ja ajatuksia herättävä kuuntelukokemus. Useassa aikatasossa liikkuva tarina käsitteli pölyttäjien joukkotuhoa ja sen vaikutuksia ihmiskuntaan. Jokaisella kolmella aikatasolla oli oma lukija äänikirjassa, mikä helpotti monitahoisen tarinan seuraamista. Samaa toteutusta on käytetty myös Sinisessä: Signen osuudet lukee Erja Manto, Davidin äänenä toimii Panu Kangas.
Lunde maalailee dystopioita, jotka voisivat hyvinkin toteutua. Pölyttäjien kato ja suuria alueita koskettava kuivuus eivät tunnu järin etäisiltä uhkakuvilta, vaan ilmastonmuutoksen myötä hyvinkin mahdollisilta tulevaisuudennäkymiltä.