Alkuteos: The Boy in the Striped Pyjamas.
Suomentaja: Laura Beck (2008).
Sivumäärä: 206.
Kustantaja: Bazar.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Boynen kirja jäi yli parin viikon takaiselta puolikkaalta lukumaratoniltani, jonka aikana luin nuortenkirjoja. Hyvä niin, sillä tämä ei
olisi sopinut hetkessä hotkaistavaksi raskaan aiheensa vuoksi, vaikka se muuten nopealukuinen onkin. Sulateltavaa riittää.
Päähenkilö on 9-vuotias saksalainen Bruno, jonka
näkökulmasta kertoja tarinaa kertoo. Eletään toisen maailmansodan vuosia, ja
Brunon isä on natsisotilas. ”Hillerin” käskystä isä joutuu työkomennukselle
”Aus-vitsiin”, johon koko perhe muuttaa. Berliiniin jäävät kaverit,
hedelmäkojut ja viisikerroksinen kotitalo.
Bruno näkee uudessa kodissa makuuhuoneensa ikkunasta
merkillisen alueen: korkean aidan toisella puolella on valtavasti ihmisiä,
joilla on kaikilla samanlaiset vaatteet. Yksinäinen Bruno on kova tekemään
löytöretkiä lähiympäristöön, ja hän löytääkin itselleen uuden parhaan ystävän –
joka tosin asuu aidan toisella puolella...
Kirjan tekee poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi
kertojanäkökulma. Kertoja tietää sen, minkä Brunokin, ja Bruno havainnoi ympäristöään ja kohtaamiaan ihmisiä naiivisti. Hän on lapsellisen tietämätön, kuten 9-vuotiaan kuuluukin olla. Tapahtumat selittyvät Brunon omasta kokemusmaailmastaan käsin, ja lukija pääsee lukemaan
rivien välistä ja yhdistämään asioita. Lukija kyllä ymmärtää, miksi äiti
tarvitsee lääkesherrynsä ja miksi äidin seurassa viihtynyt nuori sotilas
siirretään toisiin tehtäviin, Bruno ei.
Monissa blogeissa on pohdittu Brunon naiiviutta: kai
9-vuotias nyt hieman enemmän ymmärtää? Tästä tuli mieleeni eräs jonkin aikaa sitten näkemäni
holokaustidokumentti, jossa kerrottiin muun muassa keskitys- ja
tuhoamisleireillä työskennelleistä ihmisistä. Eräs nainen kertoi, että vaikka
hän oli leirillä töissä (en nyt muista missä tehtävissä, ehkä työntekijöiden
keittiössä tms.) ja haistoi polttouunien käryn joka päivä työpaikalle
kulkiessaan, hän ei pystynyt ymmärtämään,
mitä oli tekeillä. Toki asioiden laita oli jossakin vaiheessa selvinnyt
hänelle, mutta siinä oli mennyt pitkään. Ihmisen mieli suojautuu liian
rankoilta asioilta.
Tämä irlantilaisen Boynen kirja on noussut bestselleriksi, ja siitä on tehty elokuvakin. Huh, se täytyy kyllä jossakin vaiheessa katsoa. Kirjasta ovat kirjoittaneet blogeihinsa esimerkiksi Hanna, Elma Ilona, Unni ja Sara.
