Aloitan kesäisen lukumaratonini kello 15, ja urakka kestää seuraavat 24 tuntia. Tarkoitus on lukea vuorokaudessa niin paljon kuin ehdin ja jaksan. Raportoin maratonini etenemisestä tänne blogiin ja blogin Facebook-sivuille.
Olen kokeillut lukumaratonia kolme kertaa aiemmin: kaksi kertaa olen lukenut kokonaisen vuorokauden (I & II), kerran maratoonasin 12 tuntia. Aiemmat maratonit olen ajoittanut vapaapäiville oman mieleni mukaan, mutta tällä kertaa ajankohta oli sovittu tarkkaan etukäteen. Kyseessä on nimittäin kimppalukumaraton, jolle osallistuu yli 30 kirjabloggajaa saman vuorokauden aikana. (Kaikki osallistujat on listattu täällä.)
Yhteismaratonin löyhät säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 24.7. klo 18.00 -> lopetus 25.7. klo 18.00.) Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
5. Lukumaratonista saa mielellään kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja varsinkin maratonin kuluessa.
6. Lukumaratonin hastagina somessa on #lukumaraton.
Päätin pyhittää tämän maratonin saksalaiselle kirjallisuudelle. Emännöin Teemamaana Saksa -haastetta, jonka tarkoitus on kannustaa tutustumaan saksalaiseen kirjallisuuteen. Haaste sai innoituksensa siitä, että Saksa on tämän vuoden Helsingin Kirjamessujen teemamaa. Haaste on edennyt minulla hieman hitaasti tähän mennessä, joten pieni lukupyrähdys on paikallaan!
Mutta nyt maratonkirjapinon kimppuun! Pino on korkea, joten valinnanvaraa on.
 |
| Pinosta löytyy romaaaneja, pienoisromaaneja, novellikokoelmia ja elämäkerta. |
* * *
Peter Handke: Riisuttu epäonni (1972). Lurra Editions.
Alkuteos: Wunschloses
Unglück. Suom. Arja Rinnekangas (2003).
Luettuja sivuja yhteensä: 119.
Aikaa kulunut yhteensä: 2 h 15 min.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Handken teoksia
kasaantui maratonpinoon useita, ja aloitin vanhimmasta päästä. Alkuteos on ilmestynyt saksaksi jo 1972, mutta se on suomennettu vasta kymmenen vuotta sitten. Päätin tutustua
Handkeen, koska hän on tulossa Helsingin Kirjamessuille syksyllä.
Riisuttu epäonni on
pienoisromaani, jossa Handke käy läpi itsemurhan tehneen äitinsä elämää. Köyhyyttä,
kurjuutta ja puutetta. Äidin vaiheita kuvataan realistisesti ja kaunistelematta. Vaiheikas elämä oli pitkään pyrkimistä johonkin, kunnes ajatusmaailma kääntyi siihen, että mitä kaikkea olisikaan voinut olla. Lopulta kaikki päättyi romahdukseen ja kuolemaan.
Lyhyydestään huolimatta tätä ei voi sanoa nopealukuiseksi, sillä lauserakenteet olivat usein sekavia. Välillä vaikka
kuinka tankkasin ja tankkasin, niin en vain käsittänyt. Johtuuko sitten
Handkesta vai suomennoksesta, en tiedä. Kirjasta olisi voinut poimia lukuisia
sitaatteja, ehkä palaan niiden etsintään paremmalla ajalla.
Nyt hieman evästä lautaselle, ja sitten seuraavan kirjan valintaan!
* * *
Peter Handke: Vasenkätinen nainen (1976). Weilin +
Göös.
Alkuteos: Die linkshändige
Frau. Suom. Outi Nyytäjä (1981).
Luettuja sivuja yhteensä: 212.
Aikaa kulunut yhteensä: 4 h.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
En antanut
periksi Handkelle raskaan Riisutun epäonnen jälkeen, vaan tartuin
uskaliaasti Vasenkätiseen naiseen. Kannatti!
Vasenkätinen
nainen on ytimekäs kertomus avioerosta naisen näkökulmasta. Nainen haluaa eron,
itsenäistyä ja pärjätä. Hän on päättänyt selviytyä, ja pitää päänsä muiden
epäilyksiä uhmaten.
Toista
kirjaa lukiessani keskityin paremmin kuin ensimmäisen kanssa. Lukeminen alkoi
sujua paremmin ja tuntua rennommalta – ehkä aiempi Handke oli liian haastava
maratonkirjaksi.
Nyt on aika
siirtyä muiden kirjailijoiden teoksiin loppuillaksi, ehkäpä huomenna vielä
jokunen lyhykäinen Handkelta.
* * *
Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani (2010). Atena.
Alkuteos: Tschick.
Suom. Heli Naski (2012).
Luettuja sivuja yhteensä: 483.
Aikaa kulunut yhteensä: 8 h 30 min.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Ladaromaani on
hauska tarina 14-vuotiaasta berliiniläisestä pojasta, jolla on perusteinin
murheet. Maik on koulutovereiden silmissä tylsä ja väritön, joten hän ei saa
kutsuja kotibileisiin eivätkä tytöt juuri huomioi häntä. Kaukorakkaus ja omiin
ongelmiinsa syventyneet vanhemmat jäytävät.
Maik päätyy koulun kesälomalla lähes absurdeja piirteitä
saavalle autoseikkailulle koulun uuden pojan, Tschickin, kanssa. Vaaleansininen
Lada kuljettaa poikia Saksan moottoriteillä ja maalaispitäjissä. Vauhtia ja
vaaroja riittää.
Ladaromaanin huumori jaksoi naurattaa alusta loppuun saakka.
Kieli on nuorten suuhun sopivaa, mutta ei teennäisellä tavalla.
Ilta on kääntymässä jo yöksi, mutta vielä riittää virtaa
lukea. Nyt pieni happihyppely koiran kanssa, sitten vielä jotakin luettavaa ennen unitaukoa.
* * *
Wladimir Kaminer: Ryssändisko (2000). Sammakko.
Alkuteos: Russendisko.
Suom. Vesa Suominen 2005.
Luettuja sivuja yhteensä: 640.
Aikaa kulunut yhteensä: 11 h 15 min.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Ryssändisko on
tarinakokoelma, jossa kuvataan värikkäästi maahanmuuttajien arkea ja
sopeutumista saksalaiseen yhteiskuntaan, erityisesti Berliiniin. Kaminerin tarinat kumpuavat hänen omista
kokemuksistaan ja ystävien ja sukulaisten vaiheista. Kaminer muutti vuonna 1990
Berliiniin Venäjältä täysin ummikkona.
Kirjan takakannessa kuvaillaan Kamineria myötäeläväksi
tarinankertojaksi, ja sitä hän todella on. Henkilökaarti on melkoinen, kun eri
kansallisuudet, uskonnot, vakaumukset ja ammatit kohtaavat. Kahnauksia syntyy
milloin naapurien, milloin virkavallan kanssa.
Kaminerin Berliinissä mikään ei
ole sitä, miltä aluksi näyttää. Turkkilaista ravintolaa pitävät bulgarialaiset,
italialaista ravintolaa kreikkalaiset, eikä kreikkalaisessa ruokapaikassa
tiskin takana ole kreikkalaisia…
Ja taas se iski: viiltävä Berliini-ikävä!
Huh, nyt on reilut 11 tuntia lukemista takana. Silmät
alkavat väsyä sen verran, että on parempi pitää pienten yöunien mittainen
tauko. Aamulla jatkuu!
* * *
Sabine Kuegler: Viidakkolapsi (2005). Helmi.
Alkuteos: Dschungelkind.
Suom. Ilona Nykyri 2006.
Luettuja sivuja yhteensä: 970.
Aikaa kulunut yhteensä:
21 h 30 min.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Illalla aloittelin Viidakkolasta sängyssä, ja Kueglerin
elämäkerta tuntui mielenkiintoiselta heti alusta alkaen. Jouduin kolmelta
päättämään, että nyt nukun, jotta aamusta tulisi edes jotakin. Olen nimittäin
mainio valvoja, mutta kehno herääjä. Kellot soivatkin mökissä jo seitsemältä,
mutta vasta yhdeksän maissa oli voimia alkaa taas lukea.
Pienen viivytyksen jälkeen lukaisin Viidakkolapsen nopeasti. Kuegler kertoo lapsuudestaan Indonesian
Länsi-Papuan saarella, viidakossa, jossa hän asui perheensä kanssa osana fayu-heimoa.
Hänen vanhempansa olivat kielentutkijoita ja lähetyssaarnaajia ja tekivät työtä
heimon parissa. Sabine ja hänen siskonsa ja veljensä suorittivat koulua
kirjekurssilla, mutta elivät muuten kuin heimon lapset kiinteässä yhteydessä
luontoon.
Länsimainen sivilisaatio on aarniometsässä asuville lapsille
vieras ja kaukainen ja samalla kiinnostava. Kun Kuegler on teini-iässä, perhe
asuu jonkin aikaa Saksassa ja Yhdysvalloissa, minkä jälkeen he taas palaavat
viidakkoon. Viidakkoelämä näyttäytyy erilaisena paluun jälkeen. Aikuisuuden
kynnyksellä sisarukset lähtevät viidakosta opiskelemaan: 17-vuotiaana Sabine
lähtee Sveitsiin opiskelemaan, mikä on hänelle valtava kulttuurisokki. Lännessäkin
on taisteltava selviytyäkseen, mutta toisin asein kuin viidakossa.
Tonnin raja lähestyy, ja vielä olisi pari tuntia aikaa
lukea. Aurinko tuli esiin pilviharson takaa, joten taidan siirtyä loppuajaksi ulkosalle.
* * *
Peter Handke: Jukeboksista (1990). Lurra Editions.
Alkuteos: Versuch über die Jukebox. Suom.
Markku Mannila (2005).
Luettuja sivuja yhteensä: 1090.
Aikaa kulunut yhteensä:
24 h.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Jukeboksista kertoo levyautomaatin ja elämän syvintä olemusta
metsästävästä kirjailijasta. Eletään vuotta 1989, jolloin Euroopassa kuohuu. Mies
matkustaa Espanjan vuoristoseudulla, suunnittelee jukebokseja käsittelevää
esseetä ja muistelee samalla elämänsä levyautomaatteja.
Maalissa! Lukemista on nyt takana
kokonainen vuorokausi, josta nukuin vajaat 6 tuntia. Aika kului todella
ripeästi, ilman kelloa olisin varmaan lukea porskuttanut vielä jonkin kirjan :)
Lukumaratonista jäi jälleen
positiivinen mieli. Väsymys oli ainoa urakkaa hankaloittava seikka. Muuten
tankkaus onnistui ja puitteet olivat mitä otollisimmat.
Kiitos kaikille maratoniani
täällä blogissa ja Facebookissa seuranneille! Ihanaa, kun oli kannustajia
matkan varrella!
