Teemamaana Saksa -haasteen loppuarvonta

Tammikuussa startatun Teemamaana Saksa -haasteen tarkoitus oli herättää kiinnostusta saksalaisen kielialueen kirjallisuuteen. Haasteen idea lähti siitä, että Saksa oli Helsingin Kirjamessujen 2013 teemamaa. Messut päättyivät tänään, ja viimeinen päivä blogata haasteeseen sopivista kirjoista oli viime keskiviikko.

Haasteen suorittajiksi ilmoittautui matkan varrella runsas joukko bloggaajia, ja ihastuttavan moni pääsi maaliin asti! Haasteen saivat suoritettua ja loppuarvontaan pääsivät:

Tarukirja -blogin Margit

• Wladimir Kaminer: Ryssändisko
• Peter Schneider: Parisuhteita
• Bertolt Brecht: Runoja 1914-1956
• Nele Neuhaus: Eine unbeliebte Frau
• Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz
• Doris Gercke: Kuolema kulkee puutarhassa
• Siegfried Lenz: Kiusattu
• Thomas Mann: Buddenbrookit

Kirjava kukko -blogin Velma

• Eva Ibbotson: Kazanin tähti
• Christine Nöstlinger: Neue Schulgeschichten vom Franz
• Walter Moers: Hurja matkahalki yön
• Kai Meyer: Jäinenvaltakunta
• Günter Grass: Mässingsmusik
• Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri luokkaretkellä

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus

• Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina
• John Irving: Vapauttakaa karhut!
• Daniel Kehlmann: Maailman mittaajat
• Bernhard Schlink: Viikonloppu
• Siegfried Lenz: Kiusattu
• Ursula Poznanski: Vii5i

Hyönteisdokumentti -blogin hdcanis

• Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
• Stefan Andres: Jumalan unelma
• Stefan Zweig: Ihmiskunnan tähtihetkiä 
• Hildegard Bingeniläinen: Hengähdä minussa Vihanta Henki

sheferijm-blogin Aino

• Marie Louise Fischer: Itsepäinen Isabella
• Sabine Kuegler: Viidakkolapsi
• Hans-Ulrich Horster: Lapsi 312
• Marie Louise Fischer: Kymppi juksauksessa
• Erich Kästner: Töpö ja Anton
• Eva Nöldeke: Jotka kyynelin kylvävät

Sinisen linnan kirjasto -blogin Maria

• Stefan Moster: Rakkaat toisilleen
• Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa

Kirjainten virrassa -blogin Hanna*

• Annett Gröschner: Vappuaatto
• Heinrich Böll: Katharina Blumin menetetty maine
• Judith Schalansky: Kirahvin kaula

*Kirjainten virrassa -blogin Hanna ilmoittautui haasteeseen, mutta ei kuitannut haastetta suoritetuksi haastepostauksen kommenttiboksissa. Odotin tähän päivään asti, mutta koska ilmoitusta ei tullut, en voinut ottaa Hannaa arvontaan mukaan. Nämä Hannan lukemat kirjat poimin hänen blogistaan Saksa-tunnisteen alta.

Luin haasteen aikana seuraavat kirjat:

• J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
• Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus
• Ingo Schulze: Adam ja Evelyn
• Peter Handke: Riisuttu epäonni
• Peter Handke: Vasenkätinen nainen
• Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani
• Wladimir Kaminer: Ryssändisko
• Sabine Kuegler: Viidakkolapsi
• Peter Handke: Jukeboksista

Haastetta varten luettiin ainakin runoja, klassikoita, nykykirjallisuutta ja lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kirjoja luettiin suomeksi ja saksaksi. Osallistujista hurjimman määrän kirjoja luki Tarukirja-blogin Margit: kahdeksan kirjaa! Siitä erityinen kunniamaininta!

Kahdella luetulla kirjalla sai siis loppuarvontaan yhden arpalipukkeen, neljällä kaksi ja kuudella tai useammalla luetulla kirjalla kolme lipuketta.

Arvonnan pääpalkinnoksi valitsin 30 euron lahjakortin Akateemiseen kirjakauppaan. Suoritin arvonnan perinteisellä lipukkeet ja hattu -metodilla Elli-koiran toimiessa virallisena valvojana.

Arpaonni suosi tällä kertaa Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketusta, onneksi olkoon!

Suketus: laita minulle sähköpostia (nannankirjakimara (at) gmail.com) ja kerro osoitetietosi. Lahjakortti lähtee sitten postin mukana lähipäivinä!

Lopuksi kiitos vielä ihan kaikille haasteeseen osallistuneille! Saksalainen kirjallisuus on saanut mukavasti näkyvyyttä blogeissa, toivottavasti näin on myös jatkossa!

Haastemuistutus: vielä neljä päivää aikaa!

Nyt on loppukirin aika: Teemamaana Saksa -haaste umpeutuu tulevana keskiviikkona eli 23.10. Vielä on siis muutama päivä aikaa osallistua! Minimisuoritushan oli kaksi luettua ja blogattua kirjaa.

Haasteeseen ilmoittautumiset ja kuittaukset osallistumisista varsinaisen haastepostauksen kommenttilootaan TÄNNE. Sieltä löytyvät tarkat osallistumisohjeet, mutta pikaohje myös tässä:

1. Ilmoita osallistumisestasi haastepostauksen kommenttilaatikossa. Ilmoittautumiselle ei ole takarajaa.
2. Lue sinulle sopiva määrä haasteeseen soveltuvia kirjoja ja kirjoita niistä blogiisi 23.10.2013 mennessä.
3. Kuittaa haasteen suoritus viimeistään 23.10.2013 eli ilmoita haastepostauksen kommenttilaatikossa, kuinka monta kirjaa olet lukenut, jotta tiedän, ketkä ovat saaneet haasteen valmiiksi.

Arvonnan suoritan kirjamessuviikonlopun aikana eli viimeistään 27.10. Yllätyspalkinnon arvontaan saa yhdestä kolmeen lipuketta sen mukaan, kuinka monta Saksan lipun raitaa on ehtinyt saada kokoon. Yhden raidan saa kahdesta kirjasta jne.

Osallistuminen kannattaa:  haasteen suorituksesta on tullut vain muutama ilmoitus, joten nyt on hyvät mahdollisuudet palkintoihin!

Tsemppiä viime metreille, osallistukaa ahkerasti!

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (2013)

Kustantaja: Avain.

Sivumäärä: 168.

Oma arvio: 4/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansikuva: Kira Leskinen.

Rivien välissä: kirjablogikirja kurkistaa kirjablogien rivien väleihin ja tekee tilannekatsauksen kotimaisiin kirjallisuuteen keskittyviin blogeihin. Kirjan kirjoittajat Katja Jalkanen ja Hanna Pudas ovat bloggaajakollegoja, joiden blogeja (Lumiomena ja Kirjainten virrassa) olen seurannut vuosikausia. Oikeastaan Hannan blogi oli yksi niistä blogeista, jotka innostivat minua niin, että päädyin perustamaan Kirjakimaran. Vaikken kirjailijoita henkilökohtaisesti tunnekaan, tuntuvat he silti jollakin tapaa tutuilta. Näistä syistä johtuen kirjan pisteyttäminen on vaikeaa ja tuntuu oudolta, mutta päädyin nyt antamaan sille nelosen. Seuraavaksi perusteluni.

Kirja on asiallinen, kompakti ja havainnollistava esitys kirjabloggaamisesta. Kirjassa käydään läpi kirjabloggaamisen historiaa, ominaispiirteitä, yhteisöllisyyttä ja hieman tulevaisuuttakin. Se on ehdottomasti jokaisen omasta blogista haaveilevan tai muuten vain blogeista kiinnostuneen perusteos.

Typografialtaan ja kieleltään teos on minusta helposti lähestyttävä. Kirja on taiten kirjoitettu, joskin kiinnitin huomiota toistoon. Tämä on makuasia: olen tietokirjan lukijana herkkä toistolle, kun taas joidenkin mielestä tietokirjassa sitä pitää olla jonkin verran. Yhtä lukijaa se helpottaa, toista se ärsyttää. Pienikin toisteisuus pistää silmään, jos kirjan lukee yhdeltä istumalta, kuten tein.

Pidempään bloganneille kirja tuskin tuo hirmuisesti uutta tietoa. Sen sijaan selkeästi jäsennetty kirja voi auttaa kokeneitakin bloggaajia selkiyttämään ajatuksiaan niinkin laveasta asiasta kuin bloggaaminen. Kirjan äärellä voi hyvin myös pohtia itseään bloggaajana, miettiä omia ratkaisujaan ja kenties vaikka bloginsa linjauksia. Näin huomasin ainakin itse tekeväni.

Kirjaa lukiessani päätin kirjoittaa bloggaajaesittelyni jälleen uusiksi. Olen vastikään saanut lukijahistoriani ensimmäiset arvostelukappaleet, joten ainakin arvostelukappalelinjausta tulee korjata. Samoin heräsi taas into tehdä jotakin blogin ulkoasulle. Katsotaan, milloin on aikaa toteuttaa nämä suunnitelmat...

Oma bloggaajahistoriani yltää vain vajaan kahden vuoden taakse, mutta siinä ajassa olen käytännössä oppinut monia Blogistanian kirjoittamattomia sääntöjä, joihin kirja tutustuttaa. Tiedän esimerkiksi, että minun pitäisi olla aktiivisempi kommentoija muissa blogeissa, jotta omia tekstejäni kommentoitaisiin enemmän. Olen myös tietoinen siitä, että tasainen bloggaustahti nostattaa seuraajalukuja. Kaikesta huolimatta tunnustan olevani laiska kommentoija ja että blogitauot saattavat vaihtelevista syistä johtuen venyä viikkojen mittaisiksi.

Valtaosa kirjabloggaajista pitää blogia harrastuksenaan, samoin minä. Blogi on "vain" harrastus, ja sellaisena haluan siihen suhtautua. Tietoisesti yritän välttää sitä, että ottaisin paineita Kirjakimaran pitämisestä. Se elää ja kehittyy omalla painollaan. Olen kokopäivätöissä ja haluan harrastaa muutakin, joten aina ei ole aikaa blogille. Ja aina ei yksinkertaisesti vain huvita. Koska käytän töissä paljon konetta, ei työpäivän jälkeen välttämättä tee enää mieli notkua ruudun ääressä.

Nannan kirjakimaran kävijämäärät ovat varsin pieniä moniin muihin kirjablogeihin verrattuna, mutta olen tyytyväinen jokaisesta lukijasta ja kommentoijasta, joka sivuillani käväisee. Otin kuluvan kuukauden alussa käyttööni Google Analyticsin, joten pääsen jonkin ajan kuluttua tarkastelemaan blogini (piskuisia) tilastoja tarkemmin. Mielenkiintoista!

Rivien välissä nostaa esille bloggaamisen yhteisöllisyyden, mitä ei voi ohittaa blogeista puhuttaessa. Vaikka en ole erityisen aktiivinen bloggaaja, saati bloggaaja-aktiivi, niin silti tunnen kuuluvani bloggaajien joukkoon. On ollut hienoa olla mukana esimerkiksi viimeaikaisissa kampanjoissa. Kirjabloggaajat keräsivät lukemalla rahaa Suomen pakolaisavun lukutaitokampanjalle huimat 1415 euroa! Pakolaisavun tiedote tarkentaa kerätyn summan vaikutuksia seuraavasti:

Pakolaisavun hankkeita tukee ulkoministeriö, jonka tuessa on 15 prosentin omavastuuosuus. Kirjabloggarikampanjan tuotolla katetaan tätä omavastuuosuutta, joten tämän kerätyn summaan lisätään vielä 85 prosenttia ministeriön hanketukea. Näin ollen kampanja tarkoittaa 9433 euroa kohdemaihimme lukutaitotyöhön. Tällä saadaan jo hirmuisen paljon aikaiseksi. Jo pelkästään 1415 euolla voimme tarjota yhdeksän kuukauden lukutaitokoulutuksen 27 pakolaiselle ja paluumuuttajalle. Keräyksen ja ulkoministeriön yhteissummalla tuo koulutettavien määrä kasvaa jo 181 ihmiseen. Lukutaidon vaikutukset ovat myös hyvin laajat. Koska opetamme nuoria ja aikuisia, on opetuksen aiheet valittu opiskelijoiden arjesta. Näin he saavat luku- ja laskutaidon ohella myös paljon tietoa, joka helpottaa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Lukutaitokoulutuksen käyneet kertovat opiskelun vaikuttaneen itsetuntoon, sadon ja hygienian paranemiseen, yhteisön toimivuuteen ja yhtenäisyyteen sekä perheriitojen vähenemiseen ja lasten koulunkäynnin lisääntymiseen. Kaikki tämä muutos saa alkunsa niinkin pienestä kuin lukutaidosta.

Hieno kampanja, jonka tulokset yllättivät ainakin minut! Mahtavaa!

Toinen kirjabloggaajien voimannäyte oli Helsingin Sanomien sadan suosikkikirjan lukeminen syyskuun aikana. Nämä sata tuoretta blogiarviota suomalaisten suosikkikirjoista on listattu Hannan blogissa täällä. Tempauksesta uutisoi ainakin Nyt.fi.

Rivien välissä on luettu ja arvioitu kymmenissä kirjablogeissa; muiden arviot löytyvät helposti Googlesta.

Peter Franzén: Samoilla silmillä (2013)

Kustantaja: Tammi.

Sivumäärä: 233.

Oma arvio: 3½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Markko Taina

Peter Franzénin esikoinen Tumman veden päällä yllätti minut pari vuotta sitten positiivisesti: se ei ollutkaan julkkiksen kirjoittamaa paljastushöttöä, vaan oikeasti koskettava, todentuntuinen lapsuuskuvaus, ahdistavakin. Ja vielä rakenteeltaan ja kieleltään mielestäni loistava. Odotukset kakkososaa kohtaa olivat siis melkoiset.

Samoilla silmillä jatkaa Franzénin esikoisessa  tutuksi tulleen Peten tarinaa. Nyt Pete on  kasvanut 14-vuotiaaksi teiniksi, sisko Suvi on 10-vuotias. Äiti asuu lasten kanssa nykyään kolmisin. Ainakin periaatteessa, sillä äiti opiskelee toisella paikkakunnalla, ja lapset ovat paljon keskenään kotona. Mummo ja pappa käyvät tuomassa ruokaa ja katsovat muutenkin lastenlasten perään. Samalla paikkakunnalla asuu myös edelleen Peten isäpuoli ja Suvin isä Pertti, joka ei ole enää juurikaan tekemisissä lasten kanssa.

Kirjassa seurataan perheen elämää viikon ajan. Kertojia on kolme: Pete, äiti ja isä. Peten osioissa tapahtumat koetaan minäkertoja-Peten kautta, kun taas äidin ja isän näkökulmia valotetaan kolmannessa persoonassa. Kertojaratkaisun vuoksi Peten näkökulma nousee keskeisimmäksi.

Dialogia on elävöitetty murteella:

"Kovvaa kulukee, kovvaa kulukee! Vauxhalli on luja auto. Parikymmentä vuotta vanaha vain, sole poika mikhän!" pappa sanoo ylpeänä ja – – –

Peräpohjalainen murre on minulle sen verran vieras kielimuoto, että sen lukeminen kuljettaa aivan kuin toiseen maailmaan. Toiseen aikaan eli 1980-luvulle taas tarinan kiinnittävät Dingo, Bon Jovi, autot, kännykättömyys, tietokoneettomuus...

Teini-Peten arki on koulussa luovimista, siskosta huolehtimista ja kavereiden kanssa pyörimistä. Nyrkkeilyharrastus on Petelle nykyisellään tärkeä: salin jätkät kuuluvat yhteen ja otteluissa pärjääviä arvostetaan. Teinin elämään kuuluvat myös ensimmäiset kokemukset tyttöjen kanssa ja sekoilut alkoholin kanssa.

Rankat kokemukset aiemmasta lapsuudesta muistuvat ajoittain Peten mieleen. Raskaat muistot painavat myös äitiä ja isää. Menneistä huolimatta heillä kaikilla on nyt edessään tulevaisuus, johon kuuluu mahdollisuuksia.

Samoilla silmillä viehätti murredialogillaan, elämänmakuisuudellaan ja etenkin Peten näkökulman aitoudella. Edeltäjänsä koskettavuudelle tämä kuitenkin häviää. Pienen Peten kokemukset tuntuivat esikoista lukiessa luissa ja ytimissä, nyt teini-Pete jää etäisemmäksi.

Elokuussa ja syyskuussa luetut

Heinäkuisen kesälomailun jälkeen aika on ottanut jalat alleen. Ensin käsistä karkasi elokuu, nyt jo syyskuukin on takanapäin. Pääsyyllinen vauhdikkaaseen ajan kulumiseen on uusi työnkuvani: vuorottelen kolmessa eri kirjastossa ja teen pari kolme iltavuoroa viikossa. Humpsis, ja taas on kohta perjantai.

Töissä on sopeuduttava jatkuvaan liikkeessä oloon ja keskeneräisyyteen. Samat piirteet ovat tainneet vaivihkaa hiipiä myös tänne blogiin ja lukemiseen. Keskeneräisiä blogitekstejä kertyy, puoliksi luettuja kirjoja pinoutuu… Suunnitelmia ja ideoita riittäisi, jos vain olisi aikaa niiden toteuttamiseen.

Elokuun luetut jäivät listaamatta erillisessä bloggauksessa yllä mainituista syistä, ja myös siksi, että luettua tuli aika vähän ja blogitauko venähti töiden alettua monen viikon mittaiseksi.

Syyskuussa lukeminen maistui taas. Syyskuussa Blogistaniassa myös kampanjoitiin: ensin oli osta normaalihintainen kirja -päivä ja sitten kirjabloggaajat keräsivät lukemalla rahaa Suomen pakolaisavun lukutaitokampanjalle. Jälkimmäisessä kampanjassa saatiin kasaan huimat 1415 euroa Jelpi-sivuston kautta, eli tavoite lähes triplattiin. Näissä oli kiva olla mukana!

Tästä päivästä lähtien alan seurata blogini tilastoja Google Analyticsin kautta. Uteliaisuus ajoi tähän ratkaisuun: nyt opettelen ohjelman käyttöä, niin voin jatkossa tarkastella blogin kävijätilastoja hieman analyyttisemmin.

Nyt luettuihin kirjoihin:

Elokuussa blogatut

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri (2008). 345 s.

Eeva Kilpi: Talvisodan aika (1989). 6 h 48 min.

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (2005). 340 s.

Syyskuussa blogatut

Helmi Kekkonen: Valinta (2011). 4 h 23 min.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (2013). 281 s.

Riikka Ala-Harja: Reikä (2013). 154 s.

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin – 1. Rakkaus (2012). 294 s.

Antti Tuuri: Ikitie (2011). 431 s.

Juha Itkonen: Kohti (2007). 428 s.

Elo-syyskuun lukusaalis on siis 2273 sivua ja 11 tuntia 11 minuuttia äänikirja-aikaa. 

Äänikirjat ovat tästä lähin toistaiseksi pannassa, sillä tällä hetkellä en kykene keskittymään niihin työmatkoilla. Ehkä tilanne korjaantuu talven myötä, kun vaihteleva työ alkaa hoitua rutiinilla. Toistaiseksi kuuntelen radiota.

Huvikseni tarkastelin koko vuoden luettuja kirjoja. Lokakuun alkuun mennessä saldo on 77 teosta: 61 painettua kirjaa ja 16 äänikirjaa. Ehkäpä sadan teoksen raja menee rikki vuoden loppuun mennessä!

Lähiaikoina blogissa on luvassa ainakin seuraavaa: raportti e-kirjan lukemisesta, tietoa bloggaajien eräästä tempauksesta ja kauan hauduteltu Murakami-teksti.