4 puutarhakirjaa

Viljelyinnostus on ollut tänä keväänä sitä luokkaa, että iltaisin töiden jälkeen on tullut herkemmin tartuttua kirjastosta raahattuihin puutarhakirjoihin kuin romaaneihin. Kirjaston puutarhahylly on ollut ahkerassa käytössä! Tähän tekstiin olen koonnut pienet esittelyt neljästä viljelyyn liittyvästä kirjasta. Kaikki on lainattu kirjastosta ja jokaisessa niistä on omat hyvät puolensa, enkä koe järkeväksi niiden pisteyttämistä.

Minna Siltala: Keittiötarhan 3 vuodenaikaa

— vinkkejä ja vertaistukea vihertarhurille (2010)

WSOY. 193 s.

Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa sopii erityisesti avomaan viljelijöille. Siltala kyllä sivuaa myös kohopenkkiviljelyä, laatikkotarhausta ja kasvihuoneviljelyä, mutta kylvöjen ja istutusten ajoitukset on määritelty avomaan mukaan. Kotimaisuudesta tulee plussaa, sillä kirjassa kuvattuja olosuhteita ei tarvitse soveltaa, vaan kaikki on mietitty Suomen ilmaston mukaan.

Keittiötarhan 3 vuodenaikaa on ensimmäinen lukemani viljely- tai puutarhakirja, jonka kieli erottuu edukseen. Siltala on kynäillyt kirjansa niin, että saa viljelynvaiheet ja puutarhan hoidon kuulostamaan mukaansa tempaavilta ja lystikkäiltä. Puutarhoissa häärää hanskaväkeä ja viherheimolaisia. Kirjoittajan innostus ja asenne välittyvät hyvin lukijalle.

Viljelynoviisina arvostan rautalangasta väännettyjä vinkkejä. Siltalan kirjassa on esimerkiksi havainnollinen piirrossarja siitä, miten avomaan vihanneksia harvennetaan. Harventaminen nyt ei ehkä ole sieltä hankalimmasta päästä verbejä, joihin olen puutarhakirjoissa törmännyt. Silti varma on aina varma - nyt ainakin tiedän, miten punajuuret ja porkkanat tulee harventaa!

Viljelysanasto on todella aiheuttanut kummastusta, kun olen aiheeseen alkanut perehtyä. Koulia, karaista ja tuleentua eivät ole mitään perusverbejä, joiden merkitys aukeaisi kaupunkilaiselle tuosta vain. Onneksi kirjoissa käydään yleensä nämä "perusjutut" hyvin läpi ja googlaamalla löytyy lisää tietoa.

* * *

Marie Åberg Secher: Kasvihuone (2005)

Alkuteos: Växthuset - Det lustfulla rummet.

Suomentaja: Aretta Tiilimäki & Taina Koivunen (2006).

Otava. 141 s.

Marie Åberg Secherin kirja on erittäin informatiivinen myös vaativammalle ja pitkää kasvukautta tavoittelevalle kasvihuoneviljelijälle. Åberg Secher tuo kirjassaan esiin paljon tietoa kasvihuoneviljelystä sekä joukon vahvoja mielipiteitä. Kirja on hyvä esimerkki siitä, että jokainen puutarha-, viljely- ja kasvihuonekirja on tekijänsä näköinen ja perustuu ainakin osittain kirjoittajansa omiin kokemuksiin. Jokainen painottaa itselleen tärkeiksi muodotuneita asioita.

Kirjailija puhuu kiivaasti lasisen kasvihuoneen puolesta: polykarbonaattiseinät ja -katot tahtovat mennä vuosien saatossa huonoksi. Niihin kerääntyy levää ja ne kellastuvat, joten ne ovat joidenkin vuosien kuluttua vaihtokunnossa. Sonja Lumme esittelee Kotipihan kasvihuone -kirjassaan eri materiaalien hyviä ja huonoja puolia neutraalimmin ja jättää valinnan lukijan tehtäväksi.

Åberg Secherin mielestä kasvihuone on varustettava kiinteillä vesi- ja sähköliitännöillä, mikä on varmasti perusteltu mielipide. Onhan huoltotoimet silloin helpompi tehdä. Tällaisia mahdollisuuksia kaikilla ei kuitenkaan ole, jos kasvihuone sijaitsee vaikkapa mökillä. Myös kirjassa esitelty viljelyaikataulu on rakennettu lämmityksen varaan, joten sitä ei voi hyödyntää, jos aikoo perustaa lämmittämättömän kasvarin. Kasvukausi alkaa Suomessa ilman lämmitystä paljon myöhemmin kuin kirjassa esitelty. Lumpeen kirjan opit ovat Suomessa viljelevälle helpommin hyödynnettävissä, niitä ei tarvitse soveltaa.

Kirjan ansiona on perusteellinen peruskasvisten viljelyn opastus. Tomaatti, kurkku ja paprika sekä viiniköynnös käydään perusteellisesti läpi, ja tein ohjeista muistiinpanoja omia kokeiluja varten.
On hyvä, että lukuiset viljelijän viholliset eli tuholaiset on käyty perusteellisesti läpi, samoin niihin tehoavat biologiset torjuntakeinot.

Kirjailijalla on eittämättä paljon tietoa ja kokemusta aiheesta, mutta kirja olisi paljon vakuuttavampi, jos se olisi vähemmän asenteellinen. Toki omat mielipiteet ja vuosien varrella kertyneen kokemustiedon voi tuoda ilmi, mutta ilmaisutapa vaikuttaa suuresti siihen, miten lukija nämä kokee. Päsmäröinnin ja asiantuntevuuden välillä on eroa.

* * *

Bella Linde & Lena Granefelt: Omasta maasta

— omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja (2014)

Alkuteos: Rätt ur jorden. Handbok i självhushållning.

Suomentaja: Kirsi Tanner (2016).

Minerva. 255 s.

Omasta maasta ilmestyi vastikään suomeksi, ja odotin innolla houkuttelevan näköisen kirjan varauksen saapumista kirjastoon. 

Linden teoksen läpäisee ajatus omavaraisuudesta. Oman puutarhan antimilla olisi tarkoitus ruokkia oma perhe: kasvatetaan tarpeeksi, mutta ei liikaa. Linden esittelemä keittiöpuutarha koostuu kasvihuoneesta, koristekasveista, hedelmätarhasta, monivuotisista keittiökasveista, yrittikasveista, kompostista ja neljästä hyötykasviosastosta, joita viljellään vuoroviljelyn periaattein. 

Kirjassa käydään läpi viljelyn koko kaari aina suunnittelusta säilöstään, joten kirjan oppeihin olisi hyödyllistä palata kasvukauden eri vaiheissa. Kansiliepeissä on yksi parhaista tähän mennessä näkemistäni viljelyaikatauluista. Kirja on huikea tietopaketti – tämän taidan jossakin vaiheessa hommata omaan hyllyyn. 

* * *

Eva Robild: Lavakaulusviljely (2014)

Alkuteos: Odla i pallkrage.

Suomentaja: Ulla Huhtala (2014).

JK-Publishing. 95 s.

Robild esittelee ohuehkossa kirjassaan, mihin kaikkeen trendikkäät lavakaulukset sopivat ja mitä niistä voi saada aikaan. Ne taipuvat ainakin hyötypuutarhurin kasvimaaksi, kukkapenkiksi, yrttimaaksi, puutarhakalusteiksi ja kompostiksi. Lavakauluksia on hyödynnetty monipuolisesti myös kaupunkiviljelyssä: kun lavaan laittaa pohjan, voi se sijaita asvaltin päällä keskellä katua. Kun vähän nikkaroi ja maalaa, niin saa todella näyttävää aikaiseksi. 

Kirja on ideapankki lavakauluksista kiinnostuneille. Robildin ohjeilla pääsee helposti alkuun ja saa perustettua lavatarhan. Mukana on muun muassa hyödyllinen ohjeistus, jonka avulla voi mitoittaa kasvien määrän per lava. 

* * *

Jokainen edellä esitelty puutarhakirja on opettanut minulle jotakin. Muun muassa näiden teosten avulla hahmottelin sitä kasvivalikoimaa, jolla lähdin tähän ensimmäiseen kasvukauteeni. Olen utelias ja ahnas oppija, kun innostun jostakin aiheesta. Varmasti vähemmälläkin olisin päässyt alkuun. Keväinen tunnelmointi oli kuitenkin osa uuden harrastuksen iloa: suunnittelu, selvittely ja pähkäily nostattivat puutarhakuumetta entisestään. 

Halusin tuoda nämä kirjat blogiin, jotta muistaisin myöhemmin, mistä löytyy mitäkin. Nämä esittelyt toivottavasti auttavat aiheesta kiinnostuneen lukijani juuri hänelle sopivan kirjan äärelle. 

Tietokirjat ovat niin täynnä asiaa, että en millään pystynyt omaksumaan kaikkea kerralla. Luulen, että palaan näiden äärelle viimeistään ensi talvena. Silloin minulla jo on kokemusta yhdestä viljelykaudesta ja voin miettiä, mikä onnistui ja mikä ei. Kirjojen sisältö näyttäytyy silloin varmasti eri tavoin kuin tänään. Nyt kohti ensimmäisen viljelykesän haasteita!

Saila Routio: Puutarha laatikoissa (2013)

Kustantaja: Minerva.
Sivumäärä: 197.

Oma arvio: 3/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy.

Laatikko- ja lavaviljely ovat olleet viime vuosina nousussa puutarhaharrastajien keskuudessa. Trendi pistää silmään, kun vähänkin vilkuilee puutarhablogeja ja -lehtiä. Aiheesta on julkaistu jo useampi kirja, joita on hyvin saatavilla myös kirjastosta.

Kirjoittelin jokunen viikko sitten Heidi Haapalahden, Suvi Lehtosen ja Teija Tuiskun hienosta kirjasta Lavatarhuri: kasvata satoa viljelylaatikossa. Tuota kirjaa voin suositella lämpimästi, sillä se on visuaalisesti ja tietomäärältään taidokas paketti.

Mutta nyt muutama ajatus Saila Roution kirjasta Puutarha laatikoissa. Routio esittelee kirjassaan monenlaisia laatikkoviljelyideoita monipuolisesti. Kirjassa käydään läpi erilaisia laatikkokasvatukseen soveltuvia astioita, kasveja ja niksejä onnistumiseen.

Routio on vieraillut monenlaisilla laatikkoviljelmillä, ja kirjassa esitellään useita esimerkkejä. Kirjan sivuilla vieraillaan niin Helsingissä kerrostalon katolla sijaitsevalla laatikkotarhalla, satoisalla parvekeviljelmällä kuin perinteisemmin omakotitalon pihalle perustetulla laatikkoviljelmällä.

Kokonaisuudesta puuttuu hieman ryhtiä. Sivujen asettelu on usein tilkkutäkkimäinen: samalla sivulla voi olla leipätekstin lisäksi useita kuvia, infolaatikoita ja kuvatekstejä. Etsivä kyllä löytää kirjasta ideoita omaan laatikkotarhaansa. Kirjan luettuaan alkaa helposti katsella erilaisia laatikoita, astioita ja laareja "sillä silmällä".

Agneta Ullenius: Keittiöpuutarhurin käsikirja (2011)

Alkuteos: Grönsakslandet.

Suomentaja: Anna Maija Luomi (2011).

Kustantaja: Minerva.

Sivumäärä: 128.

Oma arvio: 3½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Lisa Kullberg.

Keittiöpuutarhurin käsikirja on ruotsalaisen puutarhatoimittaja Agneta Ulleniuksen kirjoittama opas hyötyviljelyn saloihin. Siinä kerrotaan, miten perustetaan kasvimaa onnistuneesti. Ullenius käy läpi kaikki kasvattamisen vaiheet kylvöstä sadonkorjuuseen. Lopussa hän esittelee parikymmentä vihannesta ja juuresta, joista kotitarhurin on kätevä poimia lajeja omiin suunnitelmiinsa.

Tämä on ensimmäinen lukemani viljelykirja, jossa mainitaan kasvattamisen taloudellinen puoli. Ullenius toteaa useaan otteeseen, että syötävää kasvattamalla säästää ja siemeniä keräämällä on jatkossa omavarainen. Toki näin on, jos kasvihuone tai viljelylaatikot ovat jo olemassa. Jos on aloitteleva viherpeukalo, kuten minä, joutuu rakentamaan kasvihuoneen tai laatikot, niin säästämisestä ei oikein voi puhua. Aika monta vuotta saan viljellä omia vihanneksiani, että esimerkiksi kasvihuone olisi kuoletettu. Tätä laskelmaa en edes halua tehdä, sillä en lähde viljelyhommiin euronkuvat silmissä. Se on palkitseva ja antoisa harrastus, jonka tuloksena saattaa olla jonkinlainen sato jo ensimmäisenä vuonna.

Kauniit, suuret kuvat tekevät kirjasta tyylikkään kokonaisuuden. Asiasisältö jää harmillisesti paikoittain melko ohueksi. Esimerkiksi vuoroviljely sivuutetaan melko nopeasti ja laajoja kokonaisuuksia pyritään mahduttamaan pieneen tilaan. Kaikkien kaalien kasvatus on pyritty esittelemään yhdellä aukeamalla, samoin pavut. Kirjan heikkouksia on myös sen kieliasu: teksti maistuu käännökseltä. 

Muutamia puutarha- ja viljelykirjoja luettuani alan jo tunnistaa lajin konventioita. Kirjasta toiseen esitellään luonnollisesti pääosin samoja faktoja, mutta variaatiota on esimerkiksi siinä, mitä kasveja on nostettu tarkempaan esittelyyn. Ullenius hehkuttaa esimerkiksi retiisiä, kuinka helppo ja satoisa kasvatettava se on. Jos meillä yhtään pidettäisiin retiiseistä, viljelisin niitä takuulla heti ensi kesänä! Harmi, että ne aiheuttavat lähinnä irvistyksiä miehellä ja minulla. Kirjan tietojen perusteella taidan sittenkin vaihtaa suunnitelmissa kukkakaalin parsakaaliin: se kun on kuulemma paljon kiitollisempi kasvatettava.

Ullenius tuo lajiesittelyihin syvyyttä kertomalla kunkin kasvin historiasta. Esimerkiksi maa-artisokka oli Pohjois-Amerikan intiaanien herkku ja oranssinvärinen porkkana juontaa juurensa 1700-luvun Alankomaihin. Myös Michelle Obaman ja Kuningatar Elisabethin hyötypuutarhat mainitaan pieninä anekdootteina.

Puutteistaan huolimatta kirjan lukemisesta oli minulle hyötyä: Ulleniuksen opeilla osaan panostaa maanparannukseen ja vaikkapa kastella kasvejani oikein. Kirjasta saa myös hyödyllisiä vinkkejä keväiseen maanlämmitykseen ja luonnonmukaisiin lannoitteisiin. Kirjan alkuperäinen nimi Grönsakslandet tavoittaa kirjan sisällön paremmin kuin suomenkielinen Keittiöpuutarhurin käsikirja. 'Käsikirja' lupaa liikoja ja johdattaa lukijaa harhaan. Ihan ainokaiseksi puutarhaopukseksi en tätä suosittele, mutta lisälukemiseksi kyllä.

Heidi Haapalahti, Suvi Lehtonen & Teija Tuisku: Lavatarhuri: kasvata satoa viljelylaatikossa (2015)

Kustantaja: Tammi.

Sivumäärä: 183.

Oma arvio: 5/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Tuija Kuusela.

Kalenteri laukkaa kohti kevättä, ja minulla ajatukset hakeutuvat yhä useammin tulevaan kesään ja mökkikauteen. Kaupungissa asumme kerrostalossa, joten kevään korvalla alkaa jo kaivata saariston tilaa, hiljaisuutta ja ympäröivää luontoa. Kirjoitin pari viikkoa sitten Sonja Lumpeen Kotipihan kasvihuone -kirjasta, jota lueskelin yllättäen heränneeseen kasvihuoneen kaipuuseen. Kasvihuoneen lisäksi olen alkanut kehitellä muitakin puutarhahaaveita…

Heidi Haapalahden, Suvi Lehtosen ja Teija Tuiskun viime vuonna ilmestynyt Lavatarhuri: kasvata satoa viljelylaatikossa on kattava esitys lavaviljelystä. Haapalahti on puutarhatoimittaja, kun taas Lehtonen on luomupuutarhuri, joka työskentelee Hirvihaaran kartanon puutarhassa. Kirjan huikeat valokuvat ovat vuorostaan Tuiskun käsialaa. Täytyy myös mainita kirjan kannen, ulkoasun ja taiton tehnyt Tuija Kuusela, sillä kirja on mielestäni harvinaisen eheä ja silmiä hivelevä kokonaisuus. 

Kirjassa esitellään havainnollisesti, miten lavatarha kannattaa perustaa. Teoksessa käydään läpi muun muassa lavojen rakennusmateriaaleja, otollista sijaintia, lavatarhan vuodenkiertoa, eri kasvien ominaisuuksia ja mieltymyksiä ja vuoroviljelyn periaatteita. Värikylläisten kuvien vihanneksia tekisi mieli koskettaa, jopa haukata!

Lavatarhurin opeilla voi viljellä lähes missä vain: parvekkeilla, katoilla, pienillä pihoilla, kallioisella tontilla. Maaperän laadulla ei ole väliä, sillä laatikkoon luodaan otolliset kasvuolosuhteet. Hoito on helpompaa kuin perinteisen avomaalla sijaitsevan puutarhan hoito, ja rikkaruohot ja tuholaiset kiusaavat lavatarhuria avomaalla ahertavaa kollegaa vähemmän. Satokausi on laatikoissa avomaata pidempi, ja laatikoissa voi onnistua kasvattamaan herkempiäkin lajeja. Kuulostaa liian hyvältä!

Kirjan luettuani näen meidän kallioisen ja kivisen mökkitonttimme ihan eri silmin. Uskoisin osaavani rakentaa kirjan oppien avulla toimivan hyötypuutarhan, jossa viljelisin vuoroviljelyllä erilaisia vihanneksia, yrttejä ja kesäkukkia laatikoissa. Imin kirjasta runsaasti tietoa eri kasvien hoidosta. Opin hurjasti uutta ja koin monia ahaa-elämyksiä. Tämä ei olekaan mitään rakettitiedettä, täytyy vain tietää, mitä tekee.

Mökkimme sijaitsee saaressa, jossa luonnollisesti tulee paljon ja piha on kallioinen. Perinteisen kasvimaan perustaminen on liki mahdoton tehtävä, mutta nyt ehkä uskallan alkaa herätellä kauan sitten haudattuja kasvimaaunelmia eloon. Enää ei olekaan utopistinen ajatus kasvattaa avomaankurkkua tai herneitä. Haasteellisinta oman lavatarhan perustamisessa olisi mullan saaminen saareen: kaikki kun pitää tuoda veneellä perille. Lautatavaraa taitaa olla mökin alla, ja mieskin lupasi nikkarointiapua.

Ihastuin kirjaan jopa niin, että tilasin sen omaksi. Lavatarhuri kun on pullollaan hyödyllisiä vinkkejä hyötypuutarhurille, vaikka viljelisi kasvihuoneessa tai pienimuotoisemmin. Nyt vain kevättä odottelemaan...

Sonja Lumme: Kotipihan kasvihuone (2014)

Kustantaja: Tammi.

Sivumäärä: 175.

Oma arvio: 4/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kannen kuva: Arne Nylander.

Vielä pari vuotta sitten minun oli vaikea ymmärtää puutarha- ja kasvihuoneintoilijoita. Pikkuhiljaa mieleni on muuttunut, kun olen mökillä laittanut pihaa ja kokeillut kasvattaa yrittejä, salaattia ja herneitä. Yrttien kasvatus sujuu, muu on ollut nimenomaan kokeilua. Olen puutarhahommissa noviisi, mutta intoa oppia löytyy. Kasvun seuraaminen on aina yhtä ihmeellistä ja palkitsevaa.

Kevään lähestyminen sai haaveilemaan tulevasta kesästä ja kasvukaudesta. Mitä jos veisin kasvatuskokeiluni vähän pidemmälle? Minkälainen homma kasvihuoneen perustaminen oikein on? Olen seikkaillut monenlaisilla nettisivuilla, mutta kaipasin jonkinlaista yhtenäistä esitystä asiasta. Kirjastosta löysin Sonja Lumpeen Kotipihan kasvihuone -kirjan, jonka lukaisin lumoutuneena yhdessä illassa.

Kotipihan kasvihuone on hyvä perusteos kasvihuonetta suunnittelevalle. Siinä esimerkiksi kerrotaan eri rakennusmateriaalien hyviä ja huonoja puolia ja annetaan eväitä pohtia itselle parhaita ratkaisuja. Viljelyn perusteet käydään läpi havainnollisten kuvien kanssa. Lopussa on esitelty muutamia kasvihuonekasvatukseen soveltuvia kasveja, kuten perinteiset tomaatti ja kurkku. Niistä varmasti kannattaa ensikertalaisen aloittaa — kasvatus kuulostaa suhteellisen helpolta ja satoakin saattaisi saada loppukesästä.

Kirja on kaunis, informatiivinen ja inspiroiva. Sen lukeminen vahvisti visiotani siitä, millaisen kasvihuoneen haluaisin mökillemme: seinät lasia, katto kennolevyä, runko alumiinia. Tilaa saisi olla sen verran, että sisään mahtuu kasvien lisäksi ainakin yksi tuoli. Haluan keskittyä hyötykasveihin, mutta muutama kesäkukkakin voisi joukossa olla. Jonkinlainen kastelujärjestelmä täytyisi kasveille virittää, sillä emme ole mökillä joka päivä kasveja kastelemassa. Kasvihuoneen paikka on tällä hetkellä suurin kysymysmerkki. Sitä voidaan alkaa tarkemmin miettiä, kunhan pääsemme saareen keväällä ensimmäisen kerran. Unelmat piristävät talven keskellä, nähtäväksi jää, milloin ja missä muodossa ne toteutuvat.