maanantai 28. heinäkuuta 2014

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (1992)

Alkuteos: The Secret History.
Suomentaja: Eva Siikarla (1993).
Kustantaja: WSOY.
Sivumäärä: 552.
Oma arvio: 5/5.
Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Tuula Mäkiä
Jumalat juhlivat öisin on fiksu mysteeriromaani. Siinä on keskiössä rikos, mutta paljon muitakin aineksia: opiskelijaelämän kuvausta, kehitystarina, ajankuvaa, ihmissuhteita, psykologiaa, huumoriakin. Vaikka ilma oli helteisen kuuma, sai kirjan lukeminen välillä aikaan vilunväreitä. Tartt tarjoili jännitteitä ja tiivistä tunnelmaa.

Jumalat juhlivat öisin on yhdysvaltalaisen Donna Tarttin vuonna 1992 ilmestynyt esikoisteos. Kirjailija tunnetaan siitä, että hän julkaisee harvakseltaan: tämän esikoisen jälkeen ovat ilmestyneet vain Pieni ystävä (2002, suom. 2003) ja Tikli (2013, suom. 2014). Tämänkeväinen mediamylläkkä Tiklin ympärillä ja Tarttin kahdesta aiemmasta kirjasta kuulemani kehut saivat minut innostumaan kirjailijasta niin, että ostin esikoisen sekä Tiklin; ensin mainitun käytettynä ja jäljemmän uutena.

Päähenkilö ja kertoja on Richard Papen, opiskelijanuorukainen Kaliforniasta. Richard pääsee avustusten ansiosta opiskelemaan Hampden Collegeen, jossa valtaosa opiskelijoista on kotoisin rikkaista perheistä. Richard päätyy opiskelemaan muinaiskreikkaa erikoisessa opintoryhmässä: koko luokassa on hänen lisäkseen vain viisi muuta opiskelijaa, ja heitä luotsaa omalaatuinen opettaja. 

Klassisten kielten opiskelijat ovat lähes eristäytynyt saareke yliopiston sisällä: he opiskelevat ja viettävät myös vapaa-aikansa erillään muista. Ryhmä on tiivis, mutta pikkuhiljaa Richard pääsee siihen sisään. Ryhmän jäsenet ovat hitsautuneet toisiinsa mieltymystensä, mutta myös yhteisen salaisuuden vuoksi. 

Kirjan aloitus on vaikuttava:
Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden. 
Alusta asti lukija siis tietää, että yksi ryhmän jäsen, Bunny, kuolee. Seuraa rikokseen johtaneiden tapahtumien kuvailua, monia käänteitä ja suuria yllätyksiä. Tarina koukuttaa ja pitää otteessaan, vaikka Bunnyn kuolemasta tiedetään jo heti alussa.

Tartt kuvaa mainiosti pienryhmän dynamiikkaa. Ryhmää ohjaa opinnoissa opettaja Julian, mutta muuten auktoriteetti tuntuu olevan Henry. On mielenkiintoista seurata, miten vahvat persoonat pitävät muita otteessaan, kunnes valta-asetelmat alkavat murentua. Ryhmään kuuluvat kaksoset Charles ja Camilla. Heidän keskinäinen siteensä ja pimeä puolensa lisäävät ryhmän välisiä jännitteitä.

Kirja on oivallinen ajankuva, sillä tarina sijoittuu ajalle ennen kännyköitä ja internetiä: tutkielmat kirjoitetaan puhtaaksi kirjoituskoneella ja kaverit pitää saada kiinni lankapuhelimella. Opiskelijaelämään Hampdenissa kuuluu pänttäämisen lisäksi ihmissuhdesotkut, rahaongelmat, alkoholi ja huumeet.

Jumalat toivat väistämättä mieleeni Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Ainakin sivulla 393 on lainaus tuosta klassikosta. Keskeiseksi nousee rikoksen seuraukset sen tekijöille ja ihmismielen toiminta. Muistelisin, että kirjassa jopa viitattaisiin dostojevskiläiseen syyllisyydentunteeseen, mutta en enää löytänyt tuota kohtaa, kun jäi lukiessa merkkaamatta. 


Aloin lukea Tarttin esikoisromaania parin viikon takaista lukumaratonia edeltävänä päivänä. Olin jo päättänyt, että osallistun kirjabloggaajien yhteismaratonille Tarttin uutuuskirjaa Tikliä lukemalla, mutta maratonin aattona aloin panikoida: Mitä jos en pidä Tarttin tyylistä yhtään? Mitä jos teksti tökkii pahemman kerran, sitä kun pitäisi jaksaa 24 tuntia? Tartuin sitten Jumaliin, ihan vain testatakseni, toimiiko Tartt minulle. Ja toimihan se.

Luin Jumalia yhdeltä istumalta parisataa sivua ja heti perään nautiskelin Tikliä vuorokauden verran. Olen huomannut lukevani Tarttia hitaammin kuin yleensä luen. Tiklin 900 sivuun ei ihan vuorokausi riittänyt, ja tätä esikoistakin luin monena päivänä samalla helteestä nauttien. Näillä kirjoilla on ikäeroa parikymmentä vuotta, mutta yhtymäkohtia löytyy. Vertailen niitä tarkemmin, jahka saan Tiklin viimeiset sivut luettua.

Viime aikoina Jumalista on kirjoittanut esimerkiksi Suketus.

8 kommenttia:

  1. Jep, mahtava kirja, moniulotteinen ja koukuttava! Minulla on Pieni ystävä hyllyssä (löysin parilla eurolla kirpparilta) ja Tikliä jonotan kirjastosta. Hieno uusi kirjailijalöytö minulle tälle kesää, olen onnellinen siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin iloitsen Tarttin löytämisestä! Eilen illalla luin viimeiset sivut Tiklistä, vielä olisi tuo Pieni ystävä jäljellä. Sitten vain odottelemaan, toivottavasti ei menisi ihan kymmentä vuotta seuraavaan kirjaan :)

      Poista
  2. Luin Jumalat parisen vuotta sitten, ja pidin kirjasta kovasti. Melko pian sen jälkeen luin Pienen ystävän, se oli melkoisen kulahtaneen oloinen loistavien Jumalien jälkeen. Silläkin kirjalla oli hetkensä, mutta se oli jotenkin harmaa ja haalea, pitkästyttävä ajoittain. Tiklin luin tuoreeltaan, ja se on mahtava, pidin paljon, en oikeastaan osaa sanoa, kumpi on suosikkini, Jumalat vai Tikli. =D Tartt on mahtava nainen, harmi kyllä, että hän julkaisee niin harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin eilen Tiklin viimeiset sivut ja hauduttelen nyt siitä kirjoittamista pari päivää. Luulen, että Jumalat vie minulla voiton näiden kahden taistelussa, vaikka Tiklistä kovasti pidinkin.

      Poista
  3. Pidän tästä (minullekin viiden tähden kirja), ja minuun kolahti myös Pieni ystävä. :) Tikli vielä odottelee lukemistaan, mutta odotukseni ovat sen suhteen korkealla. Tarttin teksti vaatii minullakin aikaa, huomasin sen taas lukiessani Pientä ystävää. Tekstissä on vivahteita, jotka menee helposti ohi jos vaan porhaltaa eteenpäin viimeinen sivu mielessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että pidit myös Pienestä ystävästä, kun siitä olen kuullut lähinnä pettyneitä mielipiteitä. Se pääse kyllä lukuun syksyn tullen!

      Poista
  4. Minäkin pidin Jumalista, ja Tiklistäkin, vaikka siinä minulla kesti pitkään päästä mukaan. Jos Tikli ei olisi ollut lukupiirikirja olisin saattanut jättää sen kesken, mutta onneksi oli enkä jättänyt! Pieni ystävä jäi minulta aikanaan kesken, ehkä pian on aika yrittää uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus hetki vain ei ole sopiva jollekin kirjalle. Ehkä Pienen ystävän aika tulee vielä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...