tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (2004)

Alkuteos: Case Histories.
Suomentaja: Kaisa Kattelus (2013).
Kustantaja: Schildts & Söderströms.
Sivumäärä: 295.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: ostin uutena.

Kansi: Anders Carpelan
Alussa on kolme tapauskertomusta, joissa esitellään kolme rikosta. Entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä Jackson Brodie saa toimeksiannon ja alkaa selvittää vanhaa kadonneen lapsen tapausta. Etsiväntyö vie Brodien yhä syvemmälle vanhoihin tapahtumiin, ja yllättäen alussa esitellyt rikokset alkavat kytkeytyä toisiinsa.

Kirjassa kuvatut rikokset tapahtuvat teoksen suomenkielisen nimen mukaisesti ihan tavallisena päivänä. Kyse ei ole mistään sarjamurhaajista tai silmitöntä väkivaltaa harjoittavista psykopaateista, vaan pikemminkin onnettomien tapahtumien yhteensattumista. Jokin asia vain laukaisee kohtalokkaat tapahtumat. Yhtäältä tällaiset rikokset eivät tunnu niin raaoilta kuin silmitön, summittainen väkivalta, mutta toisaalta kerrotut tapaukset tuovat väkivallan osaksi arkipäivää.

Ihan tavallisena päivänä on ensimmäinen blogin aikana lukemani varsinainen jännäri: se on myös ensimmäinen osumani Rikoksen jäljillä -haasteeseen! Haasteen avulla yritän hieman liennyttää dekkarikammoani ja jo yhden kirjan perusteella voin sanoa sen toimineen. Oikeasti viihdyin kirjan parissa ja aion lukea sarjan seuraavankin osan. Kirjan takakannessa lupaillaan, että tästä kirjasta alkava rikosromaanien sarja on täydellinen myös niille, jotka luulivat inhoavansa dekkareita. Alku ainakin on lupaava.

Atkinsonia riippukeinussa.
Vielä muutama sananen tuosta dekkarikammostani. Jännäreiden kartteluni taitaa pohjautua liian vilkaaseen mielikuvitukseen: esimerkiksi keväällä luin työn puolesta jonkin jännärin lyhyehkön esittelytekstin ja seuraavana yönä olinkin jo kuvailtujen tapahtumien keskipisteessä unissani. Samasta syystä en katso kauhuelokuvia enkä liian jänniä rikosohjelmia tv:stä – joskus jo jännitysmusiikki on minulle liikaa. Kurkkua kuristaa ja sydän väpättää.

Tässä Atkinsonissa oli toki jännitystä ja jonkin verran väkivaltaakin, mutta tunnelma ei käynyt liian ahdistavaksi eikä suolenpätkiä lennellyt. Olen vierastanut dekkareita myös siksi, että ennakkoluuloisesti olen epäillyt niiden olevan usein kehnosti kirjoitettuja. Atkinsonin kirja vei ennakkoluuloni mennessään. Dekkareihin tutustumiseni sai positiivisen alun: tästä on hyvä jatkaa!

9 kommenttia:

  1. Kiinnitin alepöydissä huomiota tähän Atkinsoniin, olen aavistuksen verran kiinnostunut hänen dekkareistaan, mutta ostinkin sitten toisen kirjan, joka kiinnosti enemmän. Atkinsonin uusimmasta olen hyvin kiinnostunut, se ei olekaan jännäri. Minulla taas on dekkarikammoa - vaikka niitä joskus luenkin - lähinnä sen takia, että ne turhauttavat minua. Monet perinteiset dekkarit ovat niin plaah. =D Joskus toki löytyy mahtaviakin teoksia, mutta harvemmassa ne ovat. (Niissä on yleensä jotain spesiaalia, joka vetoaa minuun.) Niiden mahtavien takia jaksan kai yrittää. Minä en säiky yhtään kirjoja enkä elokuvia, bring it on! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin kiinnostukseni Atkinsonin uutuutta kohtaan on pikkuhiljaa noussut, joten varasin sen kirjastosta. Taas on oikein runsauden pula näistä kiinnostavista kirjoista!

      Poista
  2. Minä löysin tuon äskettäin kirjastooni eli aikeissa lukea. Uusin herätti mielenkiintoni tekijään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ostanut tämän ja sarjan seuraavan osan pokkareina jostakin alesta mökin kirjahyllyyn - ajattelin niitä lähinnä miehelle. Dekkarihaaste innosti onneksi kokeilemaan itsekin :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin hiljattain Atkinsonin Kaikkein vähäpätöisimmän asian ja tämä onkin nyt lukulistallani. Atkinson osaa kirjoittaa sekä "tavallisia" romaaneja että dekkareita. (Editoin omaa kommenttiani, kun lukemani kirjan nimi meni ensin väärin. :))

      Poista
    2. Aloitin dekkarihaasteeni kerrassaan loistavalla kirjalla: tämä on poikinut jo useampia lisäyksiä lukulistalleni :) Atkinsonia on luettava pian lisää!

      Poista
  4. Miten sattuikin, olen juuri itsekin kirjoittamassa postausta tästä samaisesta kirjasta! :D Hyvän kirjan valitsit dekkarikammoasi lieventämään, sillä lukemisen aikana ei ainakaan tarvitse jatkuvasti olla varpaillaan ja pelätä kaikkien puolesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma ;) kirja todella osui kohdalleen, ja odotan jo pääseväni seuraavan Atkinsonin kimppuun!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...