torstai 26. kesäkuuta 2014

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (1999)

Japaninkielinen alkuteos: Supuutoniku no koibito.
Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä Sputnik Sweetheart.
Suomentaja: Ilkka Malinen (2003).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 252.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Jenni Tuominen ja Jukka Pylväs
Lainasin Sputnik-rakastettuni mökkikunnan kirjastosta viime kesänä, mutta muu kesälukemisto kiilasi sen ohi, ja palautin kirjan syksyn tullen lukemattomana. Nyt oli uusintayrityksen aika; kirjan myötä olisin lukenut kaikki Murakamin suomennetut kirjat, joiden lumovoima on nostanut Murakamin yhdeksi lempikirjailijoistani.

Kertojana toimii nuori miesopettaja K, joka on menettänyt sydämensä nuorelle kirjailijanalulle, Sumirelle. Sumire käyttää K:ta lähinnä kaunokirjallisten ideoidensa peilinä, eikä heidän suhteensa etene ystävyydestä muuksi K:n toiveista huolimatta. Sumire rakastuu kuin salaman iskusta itseään reilusti vanhempaan naiseen, Miuhun. Hän rakastaa pyörremyrskyn lailla, joten hän suostuu oitis, kun tulee tilaisuus ryhtyä Miun yksityissihteeriksi.

Työn puolesta naiset matkustavat ympäri Eurooppaa, kunnes päätyvät Kreikkaan. Eräänä yönä Miu soittaa K:lle ja kertoo Sumiren kadonneen. K matkustaa pikimmiten avuksi jäljittämään kadonnutta. Alkaa selvitystyö, joka ei päästä osapuolia helpolla.

Vertaan Sputnik-rakastettuani väkisinkin aiemmin lukemiini Murakameihin, eli juuri luettu kirja joutuu melko kovaan seuraan. Onkin todettava, että Sputnik jää hienoudessaan muiden Murakami-suomennosten jalkoihin. Aiemmat ovat yllättäneet jollakin tavalla, ne ovat todella tehneet vaikutuksen. Sputnik on "vain" hyvä, jopa todella hyvä, mutta se suurin huippu siitä puuttuu.

Kirjan tunnistaa Murakamin teokseksi vaivatta: rakkaustarinat eivät ole vain kahden kauppa, henkilöt ovat kiinnostuneita kaunokirjallisuudesta ja musiikista, on erotiikkaa, matkustetaan, ja mukana on jokin mystinen aines. On olutta, kahvia ja tupakkaa. Henkilöhahmot ovat monisyisiä, eikä lukija ole koskaan varmoilla vesillä.

Kaunokirjallisten viittausten perusteella minua alkoi kiinnostaa Jack Kerouacin Matkalla. Odotan innolla myös syksyllä ilmestyvää Murakami-uutuutta Värittömän miehen vaellusvuodet, joka on ensimmäinen suoraan japanista suomeksi käännettävä Murakamin teos. Nämä tähänastiset on käännetty englannin kautta.

Musta neula Japanin kohdalla, umpimähkään.

6 kommenttia:

  1. Tämä oli ensimmäinen lukemani Murakami ja lukemisjärjestyksellä saattaa olla vaikutuksensa siihen, miten kirjan kokee. En tiennyt, mitä on odotettavissa, ja pidin kirjasta suuresti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Odotukseni olivat ehkä turhan korkealla. Ei tämäkään missään nimessä ollut huono!

      Poista
  2. Murakami on suosikkikirjailjoitani ja olen miettinyt, että pitäisi lukea hänen kirjojaan kynä kädessä ja kirjoittaa ylös ne kirjalliset viittaukset, jotka kuulostava houkuttelevilta. Olen monta jo unohtanut, mutta 1Q84:n myötä olen päättänyt aloittaa Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan lukemisen. Ja samoin minäkin odotan tuota uutta kirjaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiehtovat nuo kirjallisuusviittaukset ja monesti olen harmitellut, ettei ole tullut kirjattua niitä muistiin. Nyt kerrankin tein toisin: eilen kirjastosta tarttui kesälomalle mukaan Kerouacin Matkalla :)

      Poista
  3. Sputnik-rakastettuni miellytti minua kovasti. Taisin pitää siitä melkein enemmän kuin Norwegian Woodista, josta myös pidin paljon. Minulla on vielä monta Murakamia edessäni, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihana tunne, kun omien lempikirjailijoiden kirjoja on vielä monia lukematta. Odotan innolla lukuisien Irvingien ja Austereiden lukemista :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...