tiistai 4. helmikuuta 2014

Joyce Carol Oates: Blondi (2000)

Alkuteos: Blonde.
Suomentaja: Kristiina Drews (2001).
Kustantaja: Otava.
Sivumäärä: 943.
Oma arvio: 4½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kansi: ?
Blondi kertoo amerikkalaisen Norma Jeane Bakerin tiestä Marilyn Monroeksi, koko maailman tuntemaksi seksisymboliksi. Monilla henkilöillä ja tapahtumilla on vastineensa tosielämässä, mutta kirjan versiot näistä ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Kyseessä on fiktiivinen tarina, jonka palasia Oates on koonnut eri lähteistä ja muokannut kaunokirjallisuudeksi.

Kirja alkaa Oatesin alkusanoilla, joissa hän painottaa kirjan fiktiivisyyttä. Kirja on Oatesin mukaan "fiktion muotoon puettu, rajusti suodatettu kertomus 'elämästä'". Se etenee kuitenkin elämäkertamaisen kronologisesti, joten aina välillä minun piti muistuttaa itseäni siitä, että luen fiktiota.

Norma Jeanen äiti oli henkisesti epävakaa eikä pystynyt aina huolehtimaan lapsesta, joten tyttö asui lapsuusvuosinaan isoäidillään, tuttavilla, lastenkodissa ja sijaisperheessä. Norma Jeane ei tiedä, kuka hänen isänsä on, vaan jatkaa tämän etsimistä koko elämänsä.

Lapsuuden kokemukset jättävät Norma Jeanelle jatkuvan rakkauden kaipuun, joka tuntuu kovin usein kietoutuvan turvattomuuden kokemukseen ja seksuaaliseen haluun:
Vaikka sinun äitisi ei sinua halunnut, sinua silti halutaan.
Vaikka sinun isäsi ei sinua halunnut, sinua silti halutaan.
Minun elämäni perustotuus - olipa se lopulta totta tai totuuden irvikuva - oli: kun mies haluaa sinua, sinä olet turvassa.
Norma Jeane näkee rakastajansa useimmiten isähahmoina ja kutsuukin näitä Isukeiksi. Norma Jeane rakastaa rakastumista, joten Isukit vaihtuvat.

Marilyn Monroe on Norma Jeanen Hollywood-kuori. Sen aikaansaaminen vaatii tuntikausien meikkaussessioita, päänahkaa kirveleviä vetyperoksidikäsittelyjä, päälleommeltuja cocktailasuja. Kuoren takana hapuilee änkyttävä ja ujo nainen, joka haaveilee omasta perheestä ja lukee kirjallisuutta. Tekstissä on Norma Jeanen runopätkiä seassa, sepitteellisiä nekin.

Marilynin näyttelijäntaidot ovat jatkuvan spekulaation kohteena: onko hän vain osaamaton bimbo, joka ei osaa näytellä vaan on kuvauksissa oma itsensä vai onko hän sittenkin ilmiömäinen luonnonlahjakkuus näyttelijänä? Tekstissä kertojiksi pääsevät kaikkitietävän kertojan rinnalla vuoroin Norma Jeanen elämän henkilöt ja hän itse.
Joko se nainen ei osaa ollenkaan näytellä, tai sitten hän  näyttelee kaiken aikaa. Hänen koko elämänsä on näyttelemistä, se on hänelle kuin hengitys.
Halut, epävarmuus ja ristiriidat. Näiden kolmen ympärille rakentuu Norma Jeane/Marilyn. Hän haluaa olla rakastettu ja haluttu nainen sekä arvostettu näyttelijä. Toinen asia on, mitä muut, erityisesti miehet, hänestä haluavat. Elokuvastudioiden kirstunvartijoista puhumattakaan.
En minä ollut huora enkä lutka. Mutta minut haluttiin nähdä sellaisena. Muulla tavoin minua ei kai saanut kaupaksi. Ja minä ymmärsin, että minut oli saatava kaupaksi. Sillä silloin minua haluttaisiin ja rakastettaisiin.
Naisen elämää varjostaa jatkuvasti epävarmuus: Ihastuvatko miehet todella häneen vai vain hänen ulkokuoreensa, Marilyniin? Pitäisikö ottaa vielä yksi otto, jossa hän saattaisi onnistua vielä paremmin? Tekisikö vielä yhden elokuvan vai keskittyisikö perheen perustamiseen?

Nousujohteinen näyttelijänura kääntyy syöksykierteeksi alkoholin, lääkkeiden ja huumeiden johdosta. Eri aineita Norma Jeane käyttää milloin pysyäkseen hereillä, milloin rentoutuakseen. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän Norma Jeanella menevät roolihenkilöiden elämä ja oma elämä sekaisin. Triangelin kulmina ovat Norma Jeane, Marilyn ja kulloinenkin roolihenkilö.
Joyce Carol Oates
Kuva: Marion Ettlinger

Oatesin tulkinta Marilynin elämästä painottuu uhritulkintaan, mutta se on tietenkin vain yksi mahdollinen. Jo pelkästään Norma Jeanen kuolemastakin on olemassa lukuisia eri teorioita. Fiktiivinen Marilyn nosti kiinnostusta tutustua myös historialliseen Marilyniin vaikka jonkin elämäkerran muodossa.

Minulle Blondi oli maaginen lukukokemus. Ei mikään helppo pala, sillä tummasävyinen tarina pakotti välillä laskemaan kirjan pois käsistä ja hengähtämään. Yhteensä luin opusta kuukauden, koska välillä piti lukea jotakin muuta. Raskaaksi lukukokemuksen tekivät myös kirjan reilut 900 sivua ja kovat kannet.

Tartuin järkälemäiseen Blondiin työkaverin suosituksesta. Tumma ja vaikuttava olivat muistaakseni adjektiivit, joilla kollegani tätä kuvasi. Nyt kirjan luettuani voin yhtyä hänen mielipiteeseensä ja samalla yhä tiukemmin Oates-fanien joukkoon.

Yhdysvallat kartalla, neula Hollywoodin tienoilla.

10 kommenttia:

  1. Luin tämän melkein heti kirjan ilmestyttyä ja tämä jätti myös minuun vahvan lukujäljen. Pari viikkoa sitten kirja tuli uudestaan mieleeni, kun katselin uusimman dokumenttielokuvan Marilynista. Jos kiinnostaa kuulla Marilynin tarina dramatisoituna, mutta hänen omien kirjeidensä ja päiväkirjamerkintöjensä kautta, katso tämä Love, Marilyn: http://www.imdb.com/title/tt2077747/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos dokumenttivinkistä! Tämä kirja ei totisesti heti unohdu.

      Poista
  2. Luin juuri Lukuisan Lauran arvion tästä ja tänne kommentoin samaa, että itseä kyllä kutkuttaa nyt taas tosi paljon tarttua tähän, vaikka juuri edellisestä Oatesista ala vasta virkoamaan.

    Ja hitto olen kateellinen tuolle sinun kartalle edelleen! Ehkä pakko varastaa idea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varasta vapaasti :) kuten kuvasta näkyy, tuo kartan alareuna tahtoo vähän kupruilla. Kunhan karttaan tulee lisää nuppineuloja, niin eiköhän se pysy paremmin aloillaan.

      Poista
  3. Hauskaa, että luettiin tämä kirja samoihin aikoihin. :) Olen hyvin pitkälti kanssasi samaa mieltä siitä, vaikuttava mutta raskas tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan sattui: luettiin samoihin aikoihin ja olimme vielä kovin samanmielisiä kirjasta :)

      Poista
  4. Minullekin Blondi oli mieleenpainuva lukukokemus. Oatesin Putous odottelisi seuraavana omassa hyllyssä, aikamoinen järkäle sekin. Heti en jaksa siihen tarttua, sen verran kauan kamppailin Franzenin Vapaus -kirjan kanssa, mutta joku päivä kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä: paksun järkäleen jälkeen täytyy jonkin aikaa toipua hieman lyhyempien parissa. Oi, olet lukenut Franzenin Vapauden! Olen yrittänyt löytää sille sopivaa lukuhetkeä, mutta vielä ei ole tullut sen tiiliskiven aika. Olen tainnut jopa raahata sen kerran kirjastosta kotiin ja palauttaa koskemattomana...

      Poista
  5. No johan on Blondi, kun Lukuisa-Laura hehkutti ensin ja nyt sinä, niin onko tämä nyt luettava :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...