Runokirjajoulukalenteri: luukku 3 – Vilja-Tuulia Huotarinen: Omantunnon asioita

Vilja-Tuulia Huotarisen runoteos Omantunnon asioita on sikermä proosarunoja. Kokoelma on jaettu viiteen osaan sen mukaan, kenelle tai mille osion runot on omistettu: vauvoille, saarelle, rakastetulle, ystäville ja menneille. 

Jokainen runo on kuin tuokiokuva tai tarina monine tasoineen. Ehkä kesällä olisin tarttunut saarirunoihin, mutta nyt poimin rakastetulle omistetuista runoista tämän:

Lumi on satanut. Pistorasia pöydän alla sinkoilee kipinöitä.
Millä vuosikymmenellä ihmiset päättivät, että maailma on

turvallinen paikka? Kun sanon ihmiset, tarkoitan joitakuita

ihmisiä. Lumi on valkoista ja tuli punaista. Miltä sinusta

tuntuu, rakastettuni kysyy. Minusta tuntuu siltä, että tiskaan.

Ei tiskaaminen ole tunne, hän sanoo. Mutta siellä, mistä lähdin,

tunteet ovat pitelemättömiä, ne täytyy työntää käsien käyttöön,

tarvitaan voimia, on velkoja, tauteja, sotia. Vaarpuseni oonneton,

joululaulu kova kuin hankikanto, mutta tämä maa on kuuma.

Ripottelen kukkia nälkäiselle aaveelle, haluan jatkaa keskustelua.

Runoteos on vuodelta 2020, jolloin perusturvallisuuttamme järkytti pandemia. Silloin ei vielä ollut sotaa Euroopassa ja energiakriisi vei mietteet 1970-luvulle. Nyt luen runosta tämän talven maisemaa: hyökkäyssotaa, sähkökatkojen uhkaa, sodan jaloista paenneiden ääniä.

Kahvipöytäkeskusteluihin ovat hiipineet kulutuspiikit ja pörssisähkö. Miten käydä ruokakaupassa, jos tulisi pidempi sähkökatko. Jos eivät toimi kortit, kassat, valaistus? Moni paikka jouduttaisiin sulkemaan, niin varmaan myös työpaikkani kirjasto, jossa kaikki tuntuu toimivan sähköllä: lainaus, palautus, ovet ja lukot. Järjestystä ei ole ilman sähköä, ei ihmisten, ei kirjojen.

Maailma ei koskaan ole kaikille turvallinen paikka, aina se kierähtää kriisistä kriisiin. Elo on kovaa, siitä muistuttavat myös joululaulut. Runo tarjoaa ratkaisuksi keskustelua ja kohtaamista.

Mietin, miten runo muuttuu ajassa, ja käännän lattialämmitystä pienemmälle.

Siltala 2020. 64 s.

Lainasin kirjastosta.

Kansi: Hilla Semeri.

Runokirjajoulukalenteri: luukku 2 – Heli Laaksonen: Aurinko. Porkkana. Vesi. Runoi

Heli Laaksosen runokirja tuo kaivattua aurinkoa pimeyden keskelle. Se piristää vitamiinipommin tavoin, sen kielileikit ja oivallukset elvyttävät kaamoksen näivettämää lukijaa.

Tässä pari säkeistöä runosta Tallennettu:

Kaks piparkakku jäi,
olet nii ilone niist,
makianystävä,
ryystät pääl nekast loput kaffekermat.

Tämä muisto o mul ain.
Tämän kuvan talletan turvaks,
     ko palaver mene mun tähteni jumi
     ko unhotan akkunan auk autopesus
     ko verinäytteotto pelotta
     ko olen yksinän
enkä tiär
mitä seuravaks.

Runossa yksi leivonnainen kantaa monia merkityksiä. Siihen kiinnittyy muistoja, jotka antavat voimaa hankalina hetkinä. Kun on nähnyt läheisen nauttivan, muistijälki on erityisen vahva.

Runo vei ajatukseni ruokamuistoihin, jouluisiinkin. Yhdistän tietyt ihmiset Budapest-konvehteihin, ranskalaisiin pastilleihin, Kettukarkkeihin. Muisto hedelmillä koristellusta täytekakusta palauttaa minut erääseen jouluiseen kahvipöytään 1990-luvulla. Kaalilaatikkomuistot työnnän kauemmas, ne eivät kuulu jouluun ja saisivat jo hälvetä.

Laaksosen lounaismurre tuo runoon hauskaa ja iloista poljentoa, läheisen riemu välittyy. Ilottelun kaverina runossa on läsnä haikeus. Samoja mielleyhtymiä minäkin löydän pipareista, tai oikeastaan piparkakkutalosta. Pieni piparitönö kuuluu jouluperinteisiini, koristelen sen sokerikuorrutteella ja karkeilla. Sommittelen pastilleja ja marmeladia.

Joulun jälkeen pilkon talon rasiaan ja syön raunioita pitkin talvea. Aloitan savupiipusta, sitten nakerran palan kattoa ja mietin, mitä seuraavaksi. Tomusokeri tahmaa sormet ja muistan, miten mummo palasteli lapsuuden piparkakkutalon tämän makianystävän iloksi.

WSOY 2019. 95 s.
Lainasin kirjastosta.

Kansi: Emmi Kyytsönen.

Runokirjajoulukalenteri: luukku 1 – Mikko Rimminen: Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja

Synkän marraskuun selasin runoja. Pengoin, uppouduin, kieriskelin sanoissa. Löydöksistä syntyi runokirjajoulukalenteri, jonka luukkuihin piilotin runokokoelmia.

Jokaisesta kokoelmasta olen poiminut jonkin kohdan, jonka tuon esille luukussa. Ehkä se on yksi säe tai säkeistö tai kokonainen runo, joka sai minut pysähtymään, nauramaan, ajattelemaan. Joissakin yhteys jouluun ja talveen on ilmeisempi kuin toisissa.

Ensimmäisestä luukusta pilkistää Mikko Rimmisen runokokoelma vuodelta 2000. Se on vuoden 2010 Finlandia-voittajan esikoisteos. Kokoelman nimi on hauskan arkinen, jonka tunnelman tunnistaa. Kansikuva tuo mieleen paljon kuvatun Oodin portaikon, joka on tosin runoteosta nuorempi rakennelma.

Napakka Joulukuu-niminen runo tässä kokonaisuudessaan:

Joulukuu. Kaadan perhepizzaan rusinoita. Kun ikkunasta katsovat valottomat silmät, kurkistan sisään: pieni mies luisen seinän takana on nukahtanut polkimille.

Moderni ihminen ruokkii perheensä jouluna rusinoilla höystetyllä pizzalla. Mikä jouluateria! Pizza rikkoo monia joulun viettoon liitettyjä oletuksia ja perinteitä. Mitä jouluna saa tehdä, mitä ei? Mitä saa syödä, mikä kuuluu meidän joulupöytäämme? Tästä kaikilla on omat näkökantansa. Runossa pizzasta taiotaan jouluinen rusinoilla, jotka sopivat siihen arvatenkin yhtä huonosti kuin monen mielestä ananas.

Runossa kurkistellaan ikkunasta väsähtänyttä miestä. Joulu on korostetusti perhejuhla, mikä tekee joulunpyhistä monille vaikeaa aikaa. Joulu voi uuvuttaa, jos siihen ladataan kohtuuttomia odotuksia. Nuo valottomat silmät saattavat hyvinkin olla vastassa jouluaamuna peilissä, jos joulu on suoritus, jossa pyritään täydellisyyteen. Onko edes täydellistä joulua, mikä on totuus somekuvien takana? Mitä jos viettäisi omannäköistään joulua ja unohtaisi asiat, jotka eivät tuota iloa?

Runon eväillä suuntaan kohti joulua. Rusinat kaadan pizzan sijaan glögiin ja pullataikinaan.

Tammi 2000. 56 s. 

Lainasin kirjastosta. 

Tuhon pyörteessä – Iida Rauma: Hävitys

Kansi: Tuomo Parikka.

Siltala 2022. 13 t 9 min / 400 s.

Oma arvioni: 5/5.

Mistä minulle: BookBeat / lainasin kirjastosta.

Olipa vimmainen ja korventava äänikirjakokemus! Iida Rauman Hävityksen rytmi ja intensiteetti vangitsevat. Lukija Karoliina Niskanen lukee kirjan miellyttävällä temmolla ja murredialogi soljuu. Äänikirjassa toisto tehokeinona välittyy erityisen voimakkaasti.

Päähenkilö A on sijaisuuksien hetteikössä eksyilevä nuori historianopettaja, joka naukkailee opettajanhuoneen kahvintuoksussa närästyslääkettä pitääkseen vatsahapponsa kurissa. Unettomuuttaan A lääkitsee juoksemalla öisin. Eräällä yölenkillä hän näkee tapauksen miehen ja naisen välillä, mutta ei ole aivan varma, mitä tapahtuu. Väkivaltaa, raiskaus? Hän ei puutu.

A tajuaa tunnistavansa naisen. Nainen on Ira, samalle musiikkiluokalle alakoulussa kesken kouluvuoden tullut tyttö. Vai ovatko A ja Ira sittenkin päähenkilön kaksi puolta?

Tapaus laukaisee A:n koulumuistot, jotka ovat A:lla ja Iralla kamalia. Kaarinalainen musiikkiluokka 1990-luvulla on vallankäytön ja väkivallan näyttämö, jolla yksi uhrataan yhteishengen nostattamiseksi. A on aina kaikkeen syyllinen, jopa itseensä kohdistuvaan väkivaltaan.

Hävitys piirtää lapsuuden traumojen vaikutukset esiin ja kysyy, kuka pitää lapsen puolta.

Yksilöä hävittävät tapahtumat vertautuvat Turun kaupunkiin ennen ja nyt kohdistuviin mylleryksiin ja tuhoon. Kaikki historia on muistamista, unohtumista, valikointia – niin yksilön, yhteisön, kaupungin kuin koko ihmiskunnan historia.

Lainasin kirjan kuuntelun jälkeen vielä kirjastosta, koska halusin nähdä kuvaliitteen. Sen päiväkirjaotteet ja valokuvat alleviivaavat dokumentaarisuutta.

Toivotan Raumalle onnea Finlandia-mittelöön, joka ratkeaa muutaman tunnin kuluttua. Oma suosikki on helppo valita, kun on lukenut vain yhden finalistin.

Helmet-lukuhaaste 2022: 21. Kirja liittyy lapsuuteesi. 90-luvun lamavuosien koulukuvauksissa oli paljon tuttua.

Kirjoja ulapalta – yhteenvetoa vuoden 2022 lukuhaasteesta

Nopeasti hujahti neljä kuukautta merikirjojen parissa, ja on Kirjoja ulapalta -lukuhaasteen yhteenvedon aika. Tässä postauksessa summaan haasteen antia, listaan kaikki tietooni tulleet osallistumiset ja kerron loppuarvonnan voittajan. 

Haaste numeroina

Kirjoja ulapalta -lukuhaasteen lähtölaukaus kuultiin tänä vuonna heinäkuun alussa. Lyhensin haasteaikaa aiemmista, ja nyt merikirjoja saattoi lukea haasteeseen neljän kuukauden ajan. Ainakin minulla ajatus pysyi paremmin haasteessa, kun ei tullut lykättyä houkuttelevien merikirjojen lukemista sitten joskus -aikaan, vaan niihin oli tartuttava suht nopeasti.

Järjestyksessään viidennen merikirjahaasteen suosio ylitti kaikkien aiempien vuosien kiinnostuksen. Ehkä syynä oli tiiviimpi haasteaika, ehkä se, ettei haasteeseen tarvinnut ilmoittautua. Niin tai näin, haaste keräsi  tänä vuonna lisäkseni mahtavat 31 osallistujaa, ja yhdessä luimme haasteaikana kaikkiaan 118 kirjaa! Lämmin kiitos kaikille merikirjojen lukijoille!

Merikirjojen vinkkilistani paisui haasteaikana melkoisesti, sillä luimme osallistujien kanssa 78 eri kirjaa haasteeseen. Monet kirjat saivat siis useita osumia. Työn alla on erillinen sivu, johon kokoan kaikki viiden haastevuoden aikana kertyneet kirjavinkit.

Suosituimmat kirjat

Suosituimpien haastekirjojen kolmen kärjen veivät kotimaiset uutuudet. Luetuin oli Petra Rautiaisen Meren muisti kahdeksalla osumalla. Hopeasijalle ylsi Karin Erlandssonin Koti seitsemällä lukijalla, Satu Rämön Hildur puolestaan keräsi kuusi osumaa. Sattumoisin minäkin luin haasteeseen juuri nämä kolme. 

Kolmen kärjen jälkeen erottui joka genressä joukko kolmen tai kahden osuman kirjoja.

Kaunoesikoisista Hanna Meretojan Elotulet ja Veera Ikosen Pimeässä syttyy majakka saivat molemmat kolme haasteosumaa. Tietokirjoissa luetuin oli Panu ja Sanna-Mari Kuntun Kaikki luodon linnut kahdella osumalla. 

Myös klassikot kiinnostivat haastelukijoita: Sally Salmisen Katriinaan tarttui kolme lukijaa, samoin Tove Janssonin Kesäkirjaan. Muumipappa ja meri löytyy kahden osallistujan listalta.

Dekkareissa Harper, Ohlsson, Areklew ja Wahldén saivat jokainen kaksi osumaa, muutenkin dekkareita on listoilla paljon. Meriaiheista viihdettäkin luettiin ahkerasti. Carole Matthewsin Päivänpaistetta ja merituulia kiinnosti kolmea haasteilijaa, Fiona Valpyn Casablancan tarinankertoja kahta.

Lasten- ja nuortenkirjoja luettiin haasteeseen ilahduttavan paljon. Nuortenkirjoista Leena Paasion Harmaja luode seitsemän löytyy kolmen osallistujan lukulistalta, Jenny Hanin Kesä, jolloin minusta tuli kaunis puolestaan kahdelta. Camilla Mickwitzin kuvakirja Saariston prinsessa postattiin haasteen nimissä kahdesti.

Haasteeseen osallistuneet ja luetut kirjat

@anssi.leino.kirjoittaja (IG)

Frank Schätzing: Pedot

@elluetut (IG)

Jenny Han: Kesä, jolloin minusta tuli kaunis

Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän

@heitukka.lukee (IG)

Tove Jansson: Kesäkirja

Hemulin kirjahylly -blogi/ @hemulinkirjahylly (IG)

Kuntut: Kaikki luodon linnut

Fiona Valpy: Casablancan tarinankertoja

Audrey Magee: The Colony

Karin Erlandsson: Koti

Otto Latva & Maarit Leskelä-Kärki: Meri ja Tove

Kirjakaapin kummitus -blogi/ @jonna_kirjakummitus (IG)
Hanna Meretoja: Elotulet

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

Karin Erlandsson: Koti

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän

Petra Rautiainen: Meren muisti

Kirjaluotsi / @kirjaluotsi (Twitter)

Karin Erlandsson: Koti

Audrey Magee: The Colony

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

Petra Rautiainen: Meren muisti

Kirjamuuri-blogi / @kirjamuuri (IG)

Fiona Valpy: Casablancan tarinankertoja
Carole Matthews: Päivänpaistetta ja merituulia

Christina Wahldén: Älä puhu kuolleista

Christy Lefteri: Laululinnut

Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki

Tove Alsterdal: Vajoama

Lina Areklew: Lumimyrsky

Elly Griffiths: Lyhdynkantajat

Kirjasähkökäyrä-blogi

Christina Wahldén: Älä puhu kuolleista

Satu Rämö: Hildur

Jane Harper: Selviytyjät

Lizzie Pook: Helmenkalastajan tytär

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

Kristina Ohlsson: Myrskynvartija

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

Petra Rautiainen: Meren muisti

Jari ja Kati Tervo: Ukko
Ulrika Rolfsdotter: Saaliin sydän
Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
Jukka Itkonen: Terveiset ulapalta
Anne Holt: Hyytävä kosto
Max Seeck: Loukko
Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat
Heine Bakkeid: Haudattu salaisuus
Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki
Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset
Anna Englund: Lautapalttoo

Kirja vieköön! -blogi

Hanna Meretoja: Elotulet
Sally Salminen: Katrina
Satu Rämö: Hildur
Sanna Tahvanainen: Mitä perhoset tekevät sateella?
Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

Kulttuuri kukoistaa -blogi

Herman Melville: Moby Dick

Kuunnellut äänikirjat -blogi

Samuel Karlsson: Kuolemanpeli
S.K.Tremayne: Vuoroveden vanki
Lina Areklew: Lumimyrsky
Christina Wahldén: Syklonivaroitus
Kristina Ohlsson: Myrskynvartija

@lottareadsbooks (IG)
Jenny Han: Kesä jolloin minusta tuli kaunis

@luetaanhomppaa (IG)

Frida Skybäck: Bokcirkeln vid världens ände

Carole Matthews: Päivänpaistetta ja merituulia

@lukemisto (IG)
Judith Schalansky: Kaukaisten saarten atlas
Asiya Yousfi: Mystinen lipas

Tove Jansson: Kesäkirja

Astrid Lindgren: Saariston lapset

Anne Saarenoja: Matka Saaristomerellä

@lukunurkasta (IG)

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

Jane Harper: Selviytyjät

@mariakuutti (IG)
Camilla Mickwitz: Saariston prinsessa

@melissakahvilla (IG)
Camilla Mickwitz: Saariston prinsessa

@merimiesaidinpaivakirja (IG)

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän

Karin Erlandsson: Koti

Sebastian Fitzek: Matkustaja 23

Satu Rämö: Hildur

Tove Jansson: Kesäkirja

Ella Laurikkala: Siirtolainen

@nurmilaukasvirpi (IG)
Satu Rämö: Hildur

Aura Koivisto: Mies ja merilehmä

Petra Rautiainen: Meren muisti

Lizzie Pook: Helmenkalastajan tytär

Victoria Hislop: Eräänä elokuun iltana

@paitsygram (IG)

Elizabeth Adler: Huvipurrella Caprille

Iris Murdoch: Meri, meri

Joanne Harris: Suolaista hiekkaa

Sally Salminen: Katrina

Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja

Timo Pusa: Taivas heiluu

Ulla-Lena Lundberg: Kökarin Anna

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

Paula Nivukoski: Mainingin varjo

@poppismaija (IG)
Carole Matthews: Päivänpaistetta ja merituulia

Karin Erlandsson: Koti

Petra Rautiainen: Meren muisti

Sarah Beth Durst: Salatut saaret

@repullinenkirjoja (IG)

Muumit merellä

@sanamailla (IG)

Jukka-Pekka Palviainen: Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta

Antti Halme: Mafiakesä

Tove Jansson: Näkymätön lapsi

@sanelmalukee (IG)

Nora Roberts: Menneisyyden uhka

J. K. Tamminen: Estonian salaisuudet

@santta74 (IG)
Iris Murdoch: Meri, meri

Petra Rautiainen: Meren muisti

@satujensiivilla (IG)

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

@sivuroolissa (IG)

Anita Shreve: Vyöryvät vedet

@teekirjahetki

Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

Laura Malmivaara: Vaiti

@voispa_vaan_lukea (IG)

Satu Rämö: Hildur

@woolsocksandbooks (IG)

Monika Fagerholm & Martin Johnson: Meri: neljä lyyristä esseetä

Sally Salminen: Katrina

@worlds_between_the_sheets (IG)

Nora Roberts: Veden äärellä

Petra Rautiainen: Meren muisti

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto

Karin Erlandsson: Koti

Omat haastekirjani

Pertti Saloheimo: Meren ja tulivuoren välissä

Claes Andersson: Aamu meren rannalla

Virginia Woolf: Menomatka

Satu Rämö: Hildur

Panu & Sanna-Mari Kunttu: Kaikki luodon linnut

Karin Erlandsson: Koti

Petra Rautiainen: Meren muisti

Hanna Meretoja: Elotulet (IG)

Loppuarvonta ja kunniamaininta

Haaste oli auki heinäkuun alusta lokakuun loppuun, ja haasteajan päätyttyä arvoin kaikkien osallistujien kesken pienen kirjakauppalahjakortin. Jokaisesta luetusta kirjasta sai yhden arvan. Onni suosi tällä kertaa Instagramissa osallistunutta @nurmilaukasvirpi – onneksi olkoon! Laitan sinulle viestiä vielä tänään.

Kunniamaininnan ahkerimmasta haasteosallistumisesta saa Kirjasähkökäyrä-blogin Mai Laakso huikealla 19 kirjalla!

Haasteen opit ja jatko

Tänä vuonna haasteeseen saattoi osallistua monessa kanavassa eikä ilmoittautuakaan tarvinnut. Teetti työtä pysyä ahkerien osallistujien haastesuorituksissa mukana, mutta onneksi aloin kerätä osallistumisia blogissa välilehdelle jo melko pian. Aiempina vuosina olen tehnyt listauksen vasta aivan lopuksi, nyt se olisi ollut kertatyönä hillitön urakka.

Aina jotakin oppii. Tällä kertaa oppini oli, että jos jatkohaasteita tulee, täytyy sääntöihin laittaa selvemmin pakolliseksi haastetunnisteen #kirjojaulapalta käyttö. Tietenkin halusin nytkin ottaa aivan joka ikisen suorituksen huomioon, mutta ehkä jokin on jossakin välissä päässyt haavini läpi, jos tunnistetta ei ole käytetty.

Ilahduttavan moninainen on haastekirjojen joukko – mutta: missä ovat runot? Muutamia runokokoelmia haasteeseen toki luettiin, mutta yksikään ei saanut kahta osumaa. Tässäpä tavoitetta mahdolliseen ensi vuoden haasteeseen – merirunot esiin!

Kiitos vielä kaikille osallistujille ja muuten haastetta seuranneille!