maanantai 21. heinäkuuta 2014

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa (2011)

Kustantaja: Otava.
Sivumäärä: 222.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Kirsti Maula.
Matkustin Tuurin kanssa tällä kertaa ympäri Eurooppaa aurinkotuolista käsin. Tuurin matkakirjoista olen aiemmin lukenut Bospor Expressin, jossa kirjailija kertoo matkastaan turkkilaisille kirjallisuusfestivaaleille. Se on yhtenäisempi teos, sillä siinä keskitytään yhden matkan kuvaukseen. Matkoilla Euroopassa on pikemminkin tekstikokoelma, jonka jokainen teksti kertoo yhdestä matkasta. Erona Bospor Expressiin on myös kantaaottavuus: tässä Tuuri puolustaa kärkkäästi esimerkiksi vaihtoehtoisia lääkemuotoja ja akupunktiota ja vastustaa ainakin joitakin kalastusmuotoja. Tällaista en muista toisesta teoksesta.

Kirjailija matkustaa yksin tai vaimonsa Merjan kanssa. Tuurin ajatusmaailman mukaisesti tärkeintä on matkanteko ja matkalla oleminen, ei niinkään päämäärä. Hän on kiinnostunut paikallisesta kulttuurista ja historiasta ja hän kuvailee luontoa, ravintoloita, ruokia ja tunnelmaa. Tarkat havainnot ja kiire eivät sovi yhteen. Matkat eivät ole kirjailijalle juuri koskaan lomaa: hän pitää töitään mukanaan ja työstää teoksiaan kurinalaisesti lähes päivittäin.
Herään aamulla aikaisin, myrsky on tauonnut ja on taas hiljaista ja tyyntä. Aurinko nousee, heittää vuorten pitkän varjon kauaksi mereen, alkaa lämmittää. Kerään terassilta myrskyn tuomia oksia ja lehtiä. On vielä viileää, avaan ruokailutilan ikkunaluukut ja syön sisällä. Katselen, kuinka pienten kalastajaveneiden laivasto ajaa merelle ja ryhtyy kalastamaan lahdella. 
Teen töitä yhdeksään saakka, kirjoitan edelleen juttuja kalastuskirjaani. Yhdeksän aikoihin vaimoni tulee yläkertaan hakemaan minua aamiaiselle; juon kupin kahvia hänen seurakseen.
Kun aamupäivän pyhittää kirjoittamiselle, voi loppupäivän keskittyä kohdekaupunkiin tutustumiseen. Tuuri on matkustellut ympäri Eurooppaa jo koulupojasta asti, joten konkarimatkailija tekee myös kiinnostavia huomioita siitä, miten Eurooppa ja eurooppalaiset ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet.

Tuurin matkakirjojen lukujärjestyksellä ei sinänsä ole väliä, mutta jos nyt voisin valita, lukisin ensin tämän ja sitten vasta Bospor Expressin, sillä tämä kirja pohjustaa monia ajatuksia, jotka tulevat esiin myös myöhemmässä teoksessa. Kirjailijan laajassa tuotannossa on vielä muitakin matkakirjoja, kuten Pieni suuri maa ja Neljännen valtakunnan vieraana, joihin aion ehdottomasti tutusta. Onni on monta lukematonta Tuuria!

Voin suositella kirjaa erityisesti lomalukemiseksi: teksti on kepeää jutustelua ja etenee jouheasti. Tuurin matkassa saa nauttia taidokkaan pelkistetystä kerronnasta ja lakonisesta huumorista. Vaarana on, että tekisi itsekin mieli hypätä junaan tai astua laivaan ja lähteä!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Nannan V lukumaraton: Blogistanian yhteislukumaraton

Kuva: Denise Kerbs, CC BY 2.0
Logoksi muokannut: Emmi T.
Nyt on käsillä jo viides kerta, kun aloitan vuorokauden mittaisen luku-urakan. Näiden täysmaratonien lisäksi olen urakoinut kahdesti puolikkaan matkan, joista toinen tosin venähti 16 tunnin pituiseksi. Kolmatta kertaa osallistun kirjabloggaajien yhteiselle kesälukumaratonille: tänään kymmenet bloggaajat maratoonaavat tahoillaan ja raportoivat urakastaan sosiaaliseen mediaan, kukin tavallaan.

Tätä yhteismaratonia emännöi Lukutoukan ruokalista -blogi, jossa on voinut ilmoittautua mukaan. Lukumaratonilla on säännöt, joskin melko löyhät sellaiset:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 16.7. klo 18.00 -> lopetus 17.7. klo 18.00.) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 15.7., kunhan osa maratonista luetaan 16. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa.
6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton.

Alkukesäinen maratonini Joël Dickerin tiiliskiven parissa oli sen verran mainio kokemus, että lähden matkaan toistamiseen yhden paksukaisen kanssa. Kirjana on nyt Donna Tarttin Tikli, jossa on 895 sivua. Innostuin kirjasta heti sen ilmestyttyä ja ostin sen omaksi, koska en malttanut jäädä kirjaston varausjonoon. Epäilin myös, riittäisikö laina-aika tiiliskiven selättämiseen. No, nyt aion hotkaista järkäleen vuorokaudessa, joten jälkimmäinen syy ei enää päde perusteeksi kirjan ostamiselle.

Tartt oli minulle aiemmin tuntematon kirjailija, mutta kollegat, asiakkaat ja media saivat minutkin kiinnostumaan tästä harvakseltaan julkaisevasta kirjailijasta. Tikli-intoa puhkuen ostin alkukesästä käytettynä myös kirjailijan esikoisen, Jumalat juhlivat öisin. Luin sitä eilen verryttelykirjana ja voin todeta, että jos Tikli on edes lähellekään yhtä hyvä, niin edessä on maratonin mittainen lukunautinto.

Päivitän tätä tekstiä maratonin edetessä, samoin blogin Facebook-sivuja. Kesken maratonin keskityn varmaankin tunnelmien raportoimiseen ja kirjoitan itse kirjasta tarkemmin myöhemmin.

Tervetuloa seuraamaan!

* * *

Donna Tartt: Tikli (2013)
Alkuteos: The Goldfinch.
Suomentaja: Hilkka Pekkanen (2014).
Kustantaja: WSOY.
Sivumäärä: 895.
Mistä minulle: ostin uutena.

Maratonkirja ja -ympäristö.


* * *

Aikaa kulunut: 4 tuntia
Luettuja sivuja nyt: 144

Sää oli maratonini alussa sateinen ja sumuinen, joten olen lukenut mökillä sisätiloissa. Aloitin luku-urakkani optimistisesti sohvalla loikoillen ja torkahdin tietenkin hetkeksi. Nukahtaminen ei johtunut kirjan pitkäveteisyydestä vaan lomalaisen unirytmistä. 

Tarina on temmannut minut mukaansa ja kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hieman hankala luettava se tosin on kokonsa vuoksi. Kädet väsyvät nopeasti.


Nyt ilma on kirkastunut ja aurinkokin pilkahtelee. Seuraavaksi pientä jaloittelua koiran kanssa, ja sitten etsin mukavan lukupaikan ulkosalta! Palaan taas päivittämään lukutunnelmia illemmalla.


* * *

Aikaa kulunut:  8 tuntia
Luettuja sivuja nyt: 290

Kirja pitää tehokkaasti otteessaan, vaikka imu ei ole ihan samanmoinen kuin edellisessä maratontiiliskivessäni eli Dickerin romaanissa Totuus Harry Quebertin tapauksesta, jota oli pakko ahmia eteenpäin vimmalla. Tikliä voi lukea rauhallisemmin, se ei ole niin juonivetoinen. Välillä tosin huomaan ajattelevani, että tässä olisi ollut tiivistämisen varaa – ja olen lukenut vasta vajaat 300 sivua.


Isoa kirjaa hämmästelee myös tsempparikoira.

Lukeminen sujuu, vaikkakin hämmästyttävän hitaasti. Teksti on sinänsä helppolukuista ja jouhevaa, joten en tiedä mikä tänään hidastuttaa. Onneksi tässä ei ole mikään kiire, ehdin mihin ehdin maratonin puitteissa. Huomiseen klo 13 on kuitenkin vielä aikaa!

Luen vielä useamman tunnin ennen yöunia, mutta voi olla, että seuraava päivitys venyy aamuun.

* * *
Aikaa kulunut: 17 tuntia 45 minuuttia
Luettuja sivuja nyt: 450

Yöllä sammutin valot 12 luetun tunnin kohdalla: silloin olin tahkonut kirjasta aika tarkalleen puolet eli 450 sivua. Nyt aamusella jatkan tuosta. Lukuaikaa on vielä reilut kuusi tuntia.

Aamuaurinko piristää mukavasti. Harvemmin (koskaan?) tulee mökillä herättyä ennen seitsemää, joten varhaisen aamun kauneus ja rauha hämmästyttää. Myös kirja on päässyt yllättämään puoliväliin mennessä useasti.

Silmät ristissä ihmettelin aamukastetta ja valoa.

Aamukahvin voimalla herättelen itseäni; tsempparikoira totesi pienen jaloittelun jälkeen, että on parempi vielä jatkaa unia.

* * *

Aikaa kulunut: 24 tuntia
Luettuja sivuja yhteensä: 660

Vihdoin maalissa! Maratonista jäi loistava fiilis, joskin 24 tunnin lukurupeama tuntuu silmissä, hartioissa ja käsissä. En ole aiemmin lukenut näin hankalasti luettavaa kirjaa! Kookasta ja painavaa teosta ei noin vain pidempiä aikoja kannatella.

Paras lukuasento paksukaiselle: sohvalla vatsallaan.
Kuva otettu alkumatkasta.

Tuhti Tikli ei ollutkaan ihan niin helppolukuinen kuin olin kuvitellut. Kirjan 895 sivua olisivat vaatineet minulta ultamaratonin :) 

Kirja parani, mitä pidemmälle ehdin, ja nyt minulla on hieman vaikeuksia irrottautua tarinan maailmasta. Pakko kuitenkin antaa silmien levätä ja keskittyä nauttimaan loppupäivä aurinkoisesta ulkoilmasta ilman kirjaa.

Kirjoitan kirjasta ajan kanssa oman tekstin, kunhan saan loput sivut luettua.

Kiitos kannustuksesta kaikille matkaani seuranneille! Nyt tämä maratoonari lähtee veneretkelle ja nauttimaan palkintopitsasta :)

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kirjoja jalkapallomaista -haasteen koonti

Osallistuin Mari A:n  ideoimaan Kirjoja jalkapallomaista -haasteeseen, jossa luettiin kirjoja jalkapallon MM-kisojen lopputurnaukseen selvinneistä maista. Näitä maita oli yhteensä 32, niinpä myös haasteeseen oli tarkoitus lukea sama määrä kirjoja.

Kuva: pixabay.com (Public Domain CCO)
MM-kisojen finaali pelataan tänään 13.7 klo 22 alkaen, ja lukuhaastekin päättyy samalla. Ehdin lukea kaikkiaan 22 haasteeseen sopivaa kirjaa, ja sitten loppui motivaatio. Tai oikeastaan mielenkiintoni vain ohjautui enemmän kiinnostaviin kirjoihin: uusi luettava kirja tuli helpommin napattua kesälomalle valittujen kirjojen pinosta kuin haastekirjojen kasasta. Aion kyllä lukea nuo 10 puuttuvaa kirjaa, koska ne edistävät Lukemalla maailman ympäri -projektiani, mutta luen ne ilman aikataulua.

Näin kesälomalla bloggailu on jäänyt muutenkin vähemmälle, vaikka kirjoja on tullut luettua. Taas kuusi kirjaa odottaa postausvuoroaan. Auringossa lojuminen on houkuttanut enemmän kuin koneen ääressä kököttäminen. Ja mikä yllättävintä: olen katsonut noita MM-kisapelejä! Viimeisten viikkojen aikana olen katsonut enemmän jalkapalloa kuin koskaan aiemmin.

Pidin tässä haasteessa kiinni samasta periaatteesta kuin lukumatkallani, eli ratkaisevaa oli kirjailijan kotimaa, ei esimerkiksi kirjan tapahtumapaikka. Hankaluuksia tuottivat esimerkiksi Honduras ja Costa Rica, mutta lopulta löysin näistäkin maista luettavaa edes novellin verran. En vain saanut luettua niitä määräaikaan mennessä.

Tässä alla haasteeseen lukemani kirjat. Linkit johtavat kirjoista kertoviin postauksiin. 

Eurooppa (10/13)

Hollanti: Koch: Illallinen
Belgia:
Bosnia ja Hertsegovina: Filipović: Zlatan päiväkirja
Kreikka:
Kroatia:


Aasia (3/4)

Australia: Zusak: Kirjavaras
Etelä-Korea:


Pohjois- ja Väli-Amerikka (2/4)

Costa Rica:
Yhdysvallat: Oates: Blondi
Honduras:


Etelä-Amerikka (4/6)

Ecuador:
Uruguay:


Afrikka (3/5)

Nigeria:
Norsunluurannikko: Kourouma: Ei Allahin tartte
Kamerun:

Kiitos vielä Mari A:lle inspiroivasta haasteesta! Haaste oli loistava välietappi ja kirittäjä maailmanympärimatkallani. Vähän harmittaa, että suoritus jäi puolitiehen, mutta en halunnut puoliväkisin ja kiireessä lukea haasteen kirjoja, koska bloggaaminen ei muutenkaan ole mikään pakko. Haasteet ovat hauskoja juttuja, joissa tärkeintä on innostuminen ja luetut kirjat, ei niinkään lopputulos.

Vajaan tunnin päästä alkaa MM-finaali: kutkuttavia hetkiä on siis tiedossa! Lukuhaasteeni kirjoissa Saksa (Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan) päihitti niukasti Argentiinan (César Aira: Aaveet & Kirjailijakokous) – nyt vain kisastudio pystyyn ja jännittämään, riittävätkö Saksan voimat myös pelikentällä!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Pablo Neruda: Andien mainingit

Suomennosvalikoima. Sisältää:
Runoja vuosilta 1921–1937
Canto General 1950
Runoja vuosilta 1954–1969

Suomentaja: Pentti Saaritsa (1972).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 170.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kansi: ?
Heti kärkeen tunnustan: runot eivät ole minun juttuni, ja harvemmin tulee runokirjaan tartuttua. Chileläistä kirjailijaa valitessani en voinut kuitenkaan ohittaa Pablo Nerudaa (1904–1973), joka on chileläinen nobelisti ja maan arvostetuin kirjailija. Toki olisin voinut valita luettavakseni myös jotakin Isabel Allendelta tai Roberto Bolañolta, mutta Nerudan lukeminen oli oiva tilaisuus haastaa itseni. Runoja, siis...

Andien mainingit jakautuu kolmeen osioon: ensin on koottuja runoja runoilijan varhaisilta vuosilta, toisena teos Canto General ja lopussa on vielä joukko myöhäisemmän tuotannon runoja. Tällaista kokoelmaa ei ole ilmestynyt alkukielellä, vaan se on koottu suomennettavaksi eri kokoelmista.

Kirjan ensimmäinen kolmannes eli Nerudan varhaisemmat runot saivat aikaan melkoisen aivosolmun. Runojen kuvasto on runsasta, ja ne ovat tunnetta tulvillaan. Rakkaus raastaa ja intohimo pakahduttaa. Luonto on myös vahvasti läsnä. Monissa runoissa on niin paljon kaikkea, että putosin kelkasta usein. Vertaukset jäivät paikoin hämäriksi.

Hieman kauhuissani jatkoin kirjassa eteenpäin. Canto General onneksi tarjoaa enemmän tarttumapintaa kokemattomalle runojen lukijalle. Luonto on monissa runoissa pääosassa, sitä ei käytetä vain rakkauden vertauskuviin, vaan sitä tarkastellaan itsenään. Politiikka ja historia ovat myös keskeisiä aiheita. Omat runonsa saavat niin portugalilainen löytöretkeilijä Magalhaes kuin perulainen inkajohtaja Tupac Amarukin.

Neruda ottaa runoillaan kantaa kolonialismiin, riistoon ja sortoon. Yhdysvaltojen ylivalta saa myös osansa, kuten esimerkiksi runossa The United Fruit Co.:
Kun pasuuna oli soinut
kaikki oli valmista maan päällä
ja Jahve jakoi maailman. Osansa saivat
Coca Cola Inc., Kaivosyhtiö Anaconda,
Ford Motos ja sen sellaiset:
The United Fruit Inc.
varasi itselleen mehevimmän,
minun maani keskirannikon,
Amerikan suloisimmat uumat.
Se risti alueensa uudelleen
Yhtyneiksi Banaanivalloiksi,
– – –
Andien maininkien viimeinen kolmannes erottuu edeltävistä: loppua kohden Nerudan ilmaisu on selkeästi niukempaa, muodoltaan riisuttua. Näihin vuosien 1954–1969 runoihin verrattuna teoksen kaksi ensimmäistä osaa ovat runsaudensarvia. Nyt yksikin sana saa suuren painon. Esimerkiksi runo Chilen kivet on pitkä ja kapea kuin Chile kartalla.

Runoissa liikutaan Perun, Chilen ja Andien maisemissa. Mukana on jälleen politiikka: Leninille on omistettu oodi, ja Pohjois-Amerikkaa arvostellaan useassa runossa. Oodin saavat myös monet arkiset asiat kuten piano, kissa, koira ja särkyneet esineet.

Läpi teoksen mielenkiintoiseksi nousee se, kenelle runoilija sanansa osoittaa, ketä puhutellaan. Vihreä vaikuttaa olevan Nerudan väri: se saa monia merkityksiä.

Andien mainingit koetteli, mutta tarjosi myös oivaltamisen paikkoja. Kekseliästä kielipeliä oli ilo lukea, vaikka välillä ymmärrys ei ihan riittänytkään. Uskallan jopa sanoa, että Nerudan lukeminen hieman liennytti runoangstiani.

Andien mainingeista löytyy Blogistaniasta muutamia kirjoituksia. Suketus piti Nerudan yhteiskuntakriittisyydestä, poliittisuudesta ja inhimillisyydestä, kun taas Noora ei Nerudalle syttynyt, vaan jätti kokoelman kesken.

Nerudan runokokoelma vei minut Lukemalla maailman ympäri -haasteessani Chileen. Omasta hyllystä löytyvä Nerudan omaelämäkerrallinen Tunnustan eläneeni alkoi kiinnostaa hurjasti, ehkäpä ujutan sen osaksi Keltaista kesääni!

Musta neula Andien vuoriston tienoilla.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kesäkuussa luetut

Kesäkuu oli huikea lukukuukausi. Lukeminen maistui: lukuinto kääntyi välillä jopa lukuhimon puolelle, kiitos kahden lukumaratonin.
Maratonilla luin muun muassa riipputuolissa.
Sain kirjoitettua postauksen monesta aiemmin luetusta kirjasta, mutta toisaalta kolme kesäkuussa luettua kirjaa jää odottamaan tekstiään heinäkuun puolelle. Lukeminen ja kirjoittaminen eivät aina suju samaan tahtiin. Kesäkuussa esittelin blogissani seuraavat kirjat:


Blogatut

José Saramago: Kertomus sokeudesta (1995). 372 s.

Gabriel García Márquez: Muistojeni ilottomat huorat (2004). 100 s.

Ahmadou Kourouma: Ei Allahin tartte (2000). 202 s.

Tuula Karjalainen: Tove Jansson: tee työtä ja rakasta (2013). 303 s.

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2012). 809 s.

Jorge Ibargüengoitia: Kuolleet tytöt (1977). 204 s.

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva (1945). 54 s.

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti (1946). 156 s.

Tove Jansson: Taikurin hattu (1949). 148 s.

Tove Jansson: Maailmanloppu tulee! (1947–48). 80 s.

Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari (1996). 103 s.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär (1968). 127 s.

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (1954). 140 s.

Kathrin Schmidt: Et sinä kuole (2009). 346 s.

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (1999). 252 s.

Ama Ata Aidoo: Muutoksia - eräs rakkaustarina (1991). 219 s.


Kirjoitin kesäkuussa 16 kirjasta, joissa on yhteensä 3615 sivua. Kirjamäärä on minulle ennätyksellinen, mutta sivuja kertyi vuosi sitten heinäkuussa tätäkin enemmän. Kuukauden kirja- ja sivumääriä paisuttavat kaksi lukumaratonia: ensimmäisellä luin Dickerin tiiliskiven Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja toisella keskityin Tove Janssonin tuotantoon.

Tove Jansson -maratonilla luin osan näistä.

Kesäkuun lukusaldo joudutti kirjallista maailmanmatkaani kahdeksalla valtiolla, ja myös Kirjoja jalkapallomaista -haaste eteni mukavasti. Neljä luettua kirjaa sopi Keltaiseen kesään.

En lukenut yhtäkään huonoa kirjaa, mutta kuukauden kirjoista neljä nousi ylitse muiden. Pidin erityisesti Saramagosta (Kertomus sokeudesta), Karjalaisesta (Tove Jansson: tee työtä ja rakasta), Dickeristä (Totuus Harry Quebertin tapauksesta) ja Ibargüengoitiasta (Kuolleet tytöt).

Tässä kuussa sain hyvän muistutuksen siitä, että kuivakalta vaikuttava kirja voikin olla huipputeos. Kansikuva ei varsinaisesti houkuttele esimerkiksi Saramagon tai Ibargüengoitian kimppuun, mutta sisältö olikin molemmissa vertaansa vailla.

Kesken jättäminen on edelleen minulle vaikeaa enkä millään meinannut luovuttaa Fuentesin kanssa. Kirjailjan vaihtaminen kuitenkin poiki jotakin mahtavaa: luin Ibargüengoitian Kuolleet tytöt, joka oli raikas ja hulvaton tuttavuus.


Kesäkuu on nyt käsitelty, joten seuraavaksi voi suunnata ajatukset heinäkuuhun. Heinäkuu on minulla lomakuukausi, joka tulee vietettyä pääasiassa mökkeillen saaristossa ja Järvi-Suomessa. Lomalle lähtiessäni lainasin töistä pari kassillista kirjoja, joten luettavaa riittää! 

Suunnitelmissa on lukea jokunen dekkari, Janssonin aikuisten tuotantoa, ehkä vielä muumikirjoja, Keltaista kirjastoa (myös omasta hyllystä), jalkapallo-haasteeseen sopivia kirjoja ja mahdollisesti Tikli. Pinosta löytyy myös Astrid Lindgreniä ja muutama äänikirja. Valitsen luettavan fiiliksen mukaan; kenties luen paljon, ehkä vähemmän. Ilman paineita joka tapauksessa. Bloggaajien seuraava yhteismaratonkin olisi 16.7. Katson lähemmin, osallistunko vai jäänkö kannustusjoukkoihin.

Lukuisaa kesää!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...