tiistai 21. heinäkuuta 2020

Eräästä murhasta ja sen seurauksista – Maggie Nelson: Jane / Punaiset osat




Kustantamo S&S 2020. 415 s.
Alkuteokset: Jane – a murder (2005) & The Red Parts (2007).
Suom. Kaijamari Sivill.
Oma arvioni: 5/5.
Mistä minulle: BookBeat.


Kirjailija Maggie Nelsonin täti Jane Mixer murhattiin vuonna 1969, kun tämä oli 23-vuotias. Samoihin aikoihin murhattiin useita muitakin nuoria naisia, ja tapauksista käytettiin yhteisnimitystä Michiganin murhat. Murhien sarjasta tuomittiin John Collins -niminen mies, mutta Nelsonin tädin tapaus jäi auki. Nelson oli tuolloin 4-vuotias.

Tädin väkivaltainen ja ratkaisematta jäänyt kohtalo on varjostanut Nelsonin elämää aina. Lopulta hän alkoi työstää tädistä kirjaa, ja pitkän taustatyön tuloksena syntyi Jane. 

Tädin nimeä kantavassa runokokoelmassa Nelson yhdistelee tädin päiväkirjamerkintöjä ja muita kirjallisia lähteitä omiin runoihinsa. Hahmottuu Nelsonin versio tädin vaiheista ennen tragediaa. Oikeustieteen opiskelijan päiväkirjakatkelmat kertovat haaveista, ihastumisista, tulevaisuudensuunnitelmista. Elämänilo pirskahtelee, ja maailma on avoinna ja täynnä mahdollisuuksia. Sitten Jane löytää ilmoitustaululta kyyti-ilmoituksen ja koittaa kohtalokas automatka, jonka seurauksena Janesta tulee uhri numero kolme.

Kun Janen kirjoittaminen oli loppusuoralla, Nelson sai kuulla, että tädin murhatapaus avataan uudelleen. Oli löytynyt uusia dna-todisteita. Löydökset tarkoittivat uutta miestä syytetyn penkillä, piinaavaa oikeudenkäyntiä ja paluuta yli 30 vuoden takaisiin tapahtumiin.

Oikeudenkäyntikokemuksista syntyi niin ikään kirja, Punaiset osat. Alkujaan muutaman vuoden välein ilmestyneet kirjat on nyt suomennettu teosparina, mikä on varsin toimiva ratkaisu, sillä kirjat tukevat ja täydentävät toisiaan.

Punaiset osat on esseenomainen raportti siitä, miten väkivaltarikos ja oikeudenkäynti vaikuttavat uhrin läheisiin. Rikoksen ja väkivallan uhka on aina väijynyt perheen naisten yllä, pelko on periytynyt. He ovat eläneet vuosikymmeniä rikoksen seurausten kanssa, ja lopulta perhe joutuu vielä kestämään piinaavan oikeudenkäynnin. Amerikkalainen oikeudenkäyntiprosessi valamiehistöineen ja livelähetyksineen on suomalaisillekin tuttu televisio-ohjelmien ja elokuvien kautta. Nelson näyttää, miltä se tuntuu omaisen näkökulmasta.

Halusin ajoittaa bloggauksen tästä aiemmin kesällä lukemastani Nelsonin uutuussuomennoksesta näin naistenviikolle, koska teospari valottaa oivallisesti (amerikkalaista) väkivaltakulttuuria, jonka keskiössä on naisuhri. Kun sarjamurhaaja on kauniiden, nuorten naisten perässä, media saa materiaalia näyttäviin juttuihin. Uhreja repostellaan ensin mediassa, sitten oikeudenkäynneissä, jotka niin ikään ovat median tarkasti raportoimia. Väkivallan uhka ja pelko ovat osa naisten elämää, kun rikoksen uhriksi joutumiseksi riittää sukupuoli.




Helmet 2020-lukuhaasteessa sijoitan Janen kohtaan 27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani, Punaisille osille ei haasteessani ole enää sopivaa kohtaa vapaana.

8 kommenttia:

  1. Onpa kiinnostavan tuntuinen kirja, en ole huomannutkaan tämän ilmestymistä. Kiitos lukuvinkistä, lukulistalle menee. PS. Ihana on tuo koirasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sain herätettyä mielenkiintoasi! Nelsonin aiemmatkin suomennokset ovat viehättäneet minua, erityisesti Argonautit oli lukunautinto. Elli-koira kiittää kehuista :)

      Poista
  2. Nelsonia on kovasti kehuttu, ja lisäsit kiinnostustani. Uhrirepostelu on minua mietityttänyt, ja mietityttää aina, kun silmäilen esimerkiksi iltapäivälehtien juttuja.

    Kiitos, että olet mukana naistenviikkohaasteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. True crime lajina ei minua houkuttele, mutta Nelsonin teokset ovat paljon muutakin, siksi varmaan pidin niin kovasti. Jo Argonautteihin ihastuin, joten lämmin suositus Nelson-kokeiluille!

      Poista
  3. On kutkuttavaa, miten Nelson sekoittaa kirjoissaa eri lajeja. Myös hänen ajatuksensa siitä, että hän haluaa vapautua kertomuksen muodosta on kiinnostava. Oli myös jännä huomata, että jotkut Janen päiväkirjamerkinnät olivat hyvin hyvin samanlaisia, joita itsekin teininä kirjoittelin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelson kyllä taipuu kirjoittajana ihailtavan moneen!

      Poista
  4. Nyt vasta luin kirjan, upea on - kuten Sinelmiäkin. Vaikka surua täynnä. Nelson on rautainen kirjoittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Nelsonia suomennettaisiin lisää, tuotannossa on monta kiinnostavan oloista, joita ei vielä ole saatu suomeksi. Ja kunpa kirjoittaisi lisää :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...