keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Keskiviikkoklassikko: Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija



WSOY 1952. 7 t 46 min.
Lukija: Risto Mäkelä.
Oma arvioni: 4/5.
Mistä minulle: BookBeat.

Keskiviikkoklassikko on uusi juttusarja blogissani, jonka toivon innoittavan minua lukemaan enemmän klassikoita. Minulla on lukuisia kiinnostavia klassikoita vielä lukematta, mutta niillä on taipumus jäädä uutuuksien jalkoihin, kun valitsen seuraavaa luettavaa kirjaa ‒ juttusarjan myötä kenties tulen useammin tarttuneeksi klassikkoon. Löyhä tavoitteeni on postata yhdestä klassikosta per kuukausi.

Osallistun Huovisen kirjalla samalla ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Tämä on jo kuudes osa jatkuvaa haastetta, jonka tarkoituksena on innostaa bloggaajia klassikoiden pariin. Haasteeseen osallistuvat bloggaajat julkaisevat klassikkojuttunsa aina samana päivänä, ja haaste järjestetään kahdesti vuodessa. Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Kirjapöllön huhuiluja -blogin Heidi, jonka blogista löytyvät linkit muiden osallistujien klassikkopostauksiin.

Ensimmäinen keskiviikkoklassikko ja klassikkohaastekirjani on Veikko Huovisen vuonna 1952 ilmestynyt Havukka-ahon ajattelija, jonka kuuntelin äänikirjana. Vuoden alussa kaavailin aloittavani keskiviikkoklassikot Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -teoksella, jota kuuntelin niin ikään äänikirjana tammikuun alussa. Jaksoin sinnitellä tarinan matkassa noin puoliväliin, kunnes luovutin. Nyt ei vaan ollut Bulgakovin aika, joten Bulgakov vaihtui lennossa Huoviseen.

Veikko Huovinen (1927‒2009) oli sotkamolainen kirjailija, jonka teoksissa näkyvät vahvasti hänen kokemuksensa metsänhoitajana. Havukka-ahon ajattelija on Huovisen tunnetuin teos, ja kirjailija kynäili sen päähenkilön Konsta Pylkkäsen vaiheista kaksi muutakin teosta. Hykertelin Huovisen
Rasvamaksa-novellikokoelmalle opiskeluaikoina, kun kirja tuli tenttikirjalistan myötä luettavaksi. Huovisesta jäi humoristinen ja ilkikurinen mielikuva, ja niinpä kynnys valita Havukka-ahon ajattelija luettavaksi (tai siis kuunneltavaksi) ei ollut kovin korkea. Ehkä mitään järin raskasta ei olisi luvassa.

Havukka-ahon ajattelijan päähenkilö Konsta Pylkkänen on omalaatuinen korpifilosofi, joka elelee Kainuun korvissa tiiviissä yhteydessä luontoon. Pylkkänen pohtii ja pyörittelee mielessään kaikenmoisia asioita, aivan pienistä arkisista seikoista aina maailmaasyleileviin metafyysisiin ongelmiin. Miestä askarruttavat yhtä lailla niin torakan kuin atomin olemus. Yleensä hän hankkii elantonsa tukkisavotoissa ja muissa metsähommissa. Arjen tasaisen rytmin keskeyttää mahdollisuus lisätienestiin, kun Lentuan kylään saapuvat maisterit Ojanen ja Kronberg tarvitsevat opasta ja metsämiestä lintututkimukseensa.

Pylkkänen metsästää maistereiden pyynnöstä lintuja tutkimuskäyttöön ja tulee siinä samalla ampuneeksi pyymetson, pyy ja metson sekasikiön. Lajia ei ole ennen tavattu, joten erikoisen linnun pyydystäminen on merkkitapaus. Nykynäkökulmasta kuulostaa huvittavalta, miten maistereita pidetään hienoina herramiehinä. Itseoppinut Pylkkänen rinnastuu näihin kaupungista saapuviin lisensseihin koomisessa valossa. Vastakkainasettelusta päädytään lopulta toveruuteen, onhan Pylkkänen löytänyt kokonaan uuden lajin.

Pyymetso-jakso oli minulle teoksen mieleenpainuvin ja myös hyvä esimerkki Huovisen lempeän kujeilevasta huumorista, joka rakentuu tilannekomiikasta ja oudoista sattumuksista. Siinä missä pyymetso-toilailut nostivat hymyn huulille, niin jotkin teoksen laveat luontokuvaukset ja jänkkäävät pohdinnat hieman pitkästyttivät.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, jonka lukee Risto Mäkelä. Lukijan rauhallinen tempo sopii hyvin korpimaisemien elämänrytmiin. Välillä lukijan liioitteleva artikulointi tosin alkoi rasittaa.

Huovisen Havukka-ahon ajattelija on helposti lähestyttävä klassikko. Vivahteikkaan luontokuvauksen ja välillä koomisina näyttäytyvien tapahtumien rinnalla romaani on mielenkiintoinen ajankuva sotienjälkeisestä Suomesta. Ero maaseudun ja kaupunkien välillä on suuri. Kainuun korvessa on vaikea ymmärtää, että kaupunkilaiset olisivat niin pöhköjä, että olisivat tuoneet käymälän sisätiloihin. Sellaista on Pylkkäs-Konstan vaikea sulattaa.

Helmet-lukuhaasteessani sijoitan kirjan kohtaan 4. Kirjan nimessä on jokin paikka.

9 kommenttia:

  1. Totesin just Arjan Kulttuuri kukoistaa -blogissa, että on tosi kiva lukea bloggareiden klassikkohaastekirjoista. Tulee niin nostalginen olo. Sinullakin on ollut luettavana aivan ihana kirja, yksi minun suosikeistani. Konsta Pylkkänen on suosikkihahmo meidän perheessämme, Lukutoukka-Kristakin tykkäsi Konsta Pylkkäsen ajatusmaailmasta. Kävin Kristan kanssa katsomassa Havukka-Ahon ajattelijan toissa talvena Joensuun teatterissa ja tykkäsimme siitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla teidän perheen Konsta-muistoista! Vähän ihmettelin kirjaa kuunnellessani, miten olen välttynyt tältä kirjalta aiemmin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Täytyykin tehdä kierros blogeissa ja lukea, mitä klassikoita muut ovat haasteeseen lukeneet!

      Poista
  2. Olen lukenut tämän itsekin klassikkohaasteeseen, mutta minulla ei ollut pohjalla yhtään luettua Huovista. Minulle tässä kirjassa parasta antia oli vanhahtava kieli ja sanonnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten unohdinkaan nuo mainiot sanonnat! Kiinnitin niihin huomiota kuunnellessani, mutta eipä tullut kirjoitettua niitä heti ylös ja osa painui saman tien unholaan. Tämä on äänikirjan hankala puoli, kun ei voi palata niin helposti tekstiin jälkikäteen.

      Poista
  3. Minäkin kuuntelin tämän muutama vuosi sitten ja nautin kovasti. Kuuntelin heti perään toisen kierroksen, ettei mitään noista sanonnoista jäisi huomaamatta! Minulla on sellainen mielikuva, että meillä luetettiin tämä koulussa aikoinaan, mutta se ei yhtään vähentänyt äänikirjan viehätystä. Ajatonta klassikkoainesta siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja kiva idea tuo keskiviikkoklassikko-sarja.

      Poista
    2. Kiitos, Paula! Mukava lukea näistä Huovis-kokemuksista :)

      Poista
  4. Voi, mulla on tämäkin viä lukematta... tykkäsin silloin lapsena ku tv:stä tuli Havukka-ahon ajattelija tv-sarjana (tai näin sen muistelen olleen 70-80-luvulla). Haluan lukea tuon kirjan ensin jonain päivänä ennen kuin katson uusimman Havukka-ahon elokuvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törmäsin tätä blogijuttua tehdessäni elokuvajulisteeseen, jossa komeilee Kai Lehtinen Konsta Pylkkäsenä. Tuo elokuva alkoi kiinnostaa, vaikka katson nykyään tosi harvoin leffoja.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...