Alkuteos: Let me sing you gentle songs.
Suomentaja: Anuirmeli Sallamo-Lavi (2009).
Lukija: Seela Sella.
Kustantaja: Gummerus.
Kesto: 8 t 16 min.
Oma arvio: 2½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja surusta. Siihen mahtuu koko elämän kirjo iloineen ja suruineen.
Kolmikymppinen kirjailija Veronika muuttaa maalle kirjoittaakseen kirjaansa. Naapuritalossa asuu omissa oloissaan viihtyvä vanhus, Astrid, jota kutsutaan myös kylän noidaksi. Pikkuhiljaa naiset tutustuvat, ystävystyvät ja kertovat elämäntarinansa toisilleen. Usein he tapaavat aterian äärellä, joten ruoat tuoksuvat ja viini virtaa läpi kirjan.
Seela Sellan sametinpehmeä ääni soljuu miellyttävästi ja luo tarinalle turvallisen tunnelman. Vaikka naiset muistelevat ja kohtaavat vaikeitakin asioita, niin jotenkin niitä on helppo kuunnella, kun eteenpäin johdattelee lämmin ääni. Jos kirjalla olisi ollut kehno lukija, olisin luultavasti jättänyt sen kesken.
Viihdyin äänikirjan parissa, mutta silti se ei ollut ihan minun makuuni. Vähän liian pureskeltua ja makeaa. Elämänohjeet ja -viisaudet kuulostivat naiiveilta. Naisilla on vaiheikas historia, mutta kirjan juoni ei pääse yllättämään. Mietin jo, että ehkä olen lukenut kirjasta liikaa vuosien varrella, sillä koko ajan tuntui, että tiedän, mitä tulee tapahtumaan. Olen iloinen, että vihdoin kokeilin Olssonia, joka on roikkunut lukulistoillani vuosia, mutta kokeiluni saavat jäädä tähän yhteen kirjaan.
Kolmikymppinen kirjailija Veronika muuttaa maalle kirjoittaakseen kirjaansa. Naapuritalossa asuu omissa oloissaan viihtyvä vanhus, Astrid, jota kutsutaan myös kylän noidaksi. Pikkuhiljaa naiset tutustuvat, ystävystyvät ja kertovat elämäntarinansa toisilleen. Usein he tapaavat aterian äärellä, joten ruoat tuoksuvat ja viini virtaa läpi kirjan.
Seela Sellan sametinpehmeä ääni soljuu miellyttävästi ja luo tarinalle turvallisen tunnelman. Vaikka naiset muistelevat ja kohtaavat vaikeitakin asioita, niin jotenkin niitä on helppo kuunnella, kun eteenpäin johdattelee lämmin ääni. Jos kirjalla olisi ollut kehno lukija, olisin luultavasti jättänyt sen kesken.
Viihdyin äänikirjan parissa, mutta silti se ei ollut ihan minun makuuni. Vähän liian pureskeltua ja makeaa. Elämänohjeet ja -viisaudet kuulostivat naiiveilta. Naisilla on vaiheikas historia, mutta kirjan juoni ei pääse yllättämään. Mietin jo, että ehkä olen lukenut kirjasta liikaa vuosien varrella, sillä koko ajan tuntui, että tiedän, mitä tulee tapahtumaan. Olen iloinen, että vihdoin kokeilin Olssonia, joka on roikkunut lukulistoillani vuosia, mutta kokeiluni saavat jäädä tähän yhteen kirjaan.
