Nannan VIII lukumaraton: Elokuinen lukuseikkailu

Hanna (@hannaelinatee) huhuili Instagramissa seuraa lukumaratonille, ja koska tältä kesältä tämä pitkä matka minulta vielä uupui, päätin lähteä mukaan. Olin myös yksin saaressa, joten lukemiseen uppoutuminen oli mahdollista.

Viikko sitten perjantaina aloitin valmistelut. Kauppareissulla ostin silmätippoja ja herkkuja. Pesin lukulasit ja tein ruokaa valmiiksi.

Etsin inspiroivia kirjoja mökin kirjahyllystä: vaatimuksena oli, että ne hyppäävät syliin ja vaativat lukemista. 

Pinossa oli valinnanvaraa, kaikkea en kuvitellutkaan ehtiväni. Siekkisen Saaren olen lukenut useasti, mutta se otti paikkansa itsepintaisesti. Muita inspiraatiopinon kirjoja en ollut aiemmin lukenut.

Lauantaina aloitin vuorokauden lukumaratonin. Luin pinosta neljä kirjaa, tässä lukukokemuksistani lyhyesti:

Aki Ollikainen: Musta satu

Siltala 2015. 157 s. 

Käytettynä ostettu.

Kansi: Elina Warsta.

Kahdessa aikatasossa etenevä tarina kietoutuu Tattarisuon ruumiinosalöytöjen ympärille. Nykyajassa kirjailija kamppailee käsikirjoituksensa kanssa ja yrittää saada mysteeriä kirjoitettua. Elämänhallinta on vähän niin ja näin, avioliitto rakoilee. Historiallinen taso vie 1930-luvun trokareiden maailmaan.

Miehinen lyhytromaani avaa isä-poikasuhteita, mieheksi kasvamista ja miehenä olemista. Monin paikoin ihastelin Ollikaisen virkkeitä ja kielikuvia. Pienoisromaanin mittaan oli kuitenkin ladattu mielestäni liikaa tavaraa.

Helmet 2025: 20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja.

* * *

Raija Siekkinen: Saari

Otava 1988. 127 s. 

Käytettynä ostettu.

Kansi: Jaana Aarikka.
Kansi näkyy alempana yhteiskuvassa paremmin.

Siekkisen Saari ei tyhjene lukemalla; tämä oli ehkä viides lukukierros. 

Kehyskertomuksessa Paula matkustaa miehen kanssa Euroopassa ja alkaa tämän pyynnöstä kerrata tapahtumia saarella. Paula on viettänyt saaressa koko kesän ja kun mies (siis eri kuin alun mies) tulee saareen, myrsky eristää heidät sinne. He ovat saaressa yhdessä, mutta yksin. Saaren tapahtumiin tulee ristivalotusta, kun mantereelta saarta ja naista tarkkaavat ihmiset saavat myös äänen. Onko saaressa kettua, jos sen näkee vain Paula?

Helmet 2025: 4. Kirjassa valvotaan yöllä.

* * *

Anja Snellman: Pääoma

Otava 2013. 299 s. 

Käytettynä ostettu.

Kansi: Piia Aho.

Kauhistelin hetken, mitä Siekkisen paljaan proosan jälkeen voi lukea. Valinta onnistui: Snellmanilla on vahva oma ääni ja taito vyöryttää tarinaa niin, että lukija on hetkessä ytimessä.

Omaelämäkerrallinen Pääoma kertoo kirjailijan sisaresta Marusta ja heidän suhteestaan, myös vanhemmista ja perheen kipupisteistä. Selvitystyö vie häpeän ja yhteyden hetkiin. Marun kitalakihalkio saa hänet puhumaan marunkieltä ja tekee hänestä erilaisen. Päähenkilö suomii omaa puhumattomuuttaan, mutta toisaalta hän näkee Marun ainutlaatuisuuden. 

Teoksen rakenne on kierteinen kuin dna. Toisteiset muistot täydentävät kuvaa, kun uudet asiat palaavat mieleen.

Helmet 2025: 47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt.

* * * 

Helena Sinervo: Runoilijan talossa

Tammi 2004. 240 s.

Käytettynä ostettu.

Kansi: Markko Taina.

Sinervo tekee Eeva-Liisa Mannerista biofiktiossa elävän ja verevän päähenkilön komplekseineen. Maanjäristys romahduttaa runoilijan Espanjan-kodin katon, mutta muutenkin elämän perustukset huojuvat. Manner on evakko ja erakko, jolla on epäonnea ihmissuhteissa ja mielenterveysongelmia, mutta taito keplotella epävarmassa ammatissa. Omien runojen rinnalla hän kääntää ja tekee kritiikkejä. 

Sinervo sai teoksestaan Finlandia-palkinnon, ja biofiktio-fanina vain ihmettelen, miten en ole lukenut tätä aiemmin!

Helmet 2025: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

* * *

Kaikissa neljässä maratonkirjassani on kirjoittava päähenkilö, mutta keskeisin yhdistävä tekijä näille taitaa olla jonkinlainen puhumattomuus. Muutakin varmasti syvemmällä analyysilla löytyisi, mutta maratonlukeminen on kuitenkin aika kepeää.

Sivuja vuorokauden lukuseikkailussa kertyi 823. Tauotin lukemista saunalla, yöunilla ja pihapiipahduksilla. Vaihtelin myös kuulumisia yhtä aikaa lukumatkalla olleiden Hannan ja Tiinan (@tiinankirjahyllysta) kanssa Instagramissa – kiitos vielä tsempeistä ja kokemuksen jakamisesta!

Maaliin päästyäni mietin, että romaanien väleissä olisi ollut kiva lukea esimerkiksi runoja tai sarjakuvaa, mutta niitä ei mökin hyllyssä ole. Se on puute, joka on paikattava!

Nannan VII lukumaraton: Kirjasomettajien kesälukumaraton

Viime viikonloppuna osallistuin kirjasomettajien yhteiseen lukumaratoniin. Blogiarkistoni kertoo, että tämä oli seitsemäs lukumaratonini ja että edellisestä on kahdeksan vuotta aikaa. Jonkinlaista ikä- tai bloggauskriisiä voisi tästä kehitellä, mutta ohitan nämä numerofaktat tyynesti ja vähän naureskellen.

Tätä maratonia emännöi Kirjan jos toisenkin -blogin Jane. Ilmoittautuneita oli kourallinen, joten paljon on muuttunut siitä, kun lähtöviivalla oli 80 lukijaa.

Kesäkuiselle viikonlopulle 14.–16.6. ajoitetun yhteismaratonin säännöt olivat tällaiset:

• Lukuaikaa on maratonille varattu 24 tuntia, mutta kukaan ei estä lukemasta vaikka koko viikonloppua.
• Taukojen pitäminen on lämpimästi suositeltua, mutta ne sisältyvät kokonaisaikaan. Muista siis syödä, nukkua, ulkoilla ja lepuuttaa silmiä riittävästi, jotta lukuinto säilyy!
• Voit valita itsellesi sopivan 12, 24, 48 tai vaikka 72 tunnin ajanjakson, jonka aikana luet ja kirjaat ylös lukemiesi kirjojen sivumäärän tai kuunnellut tunnit ja pidät listaa luetuista teoksista.
• Osallistua voi bloggaajana tai muilla somealustoilla, tai ellet käytä mitään näistä, voit jättää kommentin maratonin koosteeseen ja kertoa siinä mitä luit / kuuntelit.
• Somessa voi julkaista etukäteen lukupinon esittelyä tai fiilistellä menemään maratonin aikana.
• Kaikki kirjallisuus lasketaan mukaan, niin paperisena kuin ääni- ja e-aineistonakin.
• Maratonin lopuksi on suositeltavaa julkaista koontipostaus, josta käy ilmi luettu sivumäärä tai kuunneltu aika, sekä kirjat.
• Halutessasi voit seurata muiden lukumaratonia ja tämä on toki erittäin suositeltua.
• Somessa aihetunnisteena käytössä ovat #lukumaraton ja #kesälukumaraton2024.

Epäilin etukäteen, että maratonkuntoni voi olla vähän mitä sattuu, mutta eihän tämän lukuintoa pursuilevan haasteen tarkoitus olekaan kilpailla. Päivää ennen koitosta keräsin inspiraatiopinon omasta hyllystä:

Takavuosien kokemus sai kokoamaan pinoon lyhyehköjä ja oikeasti todella kiinnostavia kirjoja. Pino oli reilu, joten valinnanvaraa jäi. Kaikkea ei ollut tarkoituskaan lukea. Tärkeintä oli, että annoin itselleni vuorokaudeksi luvan vain lukea.

Raportoin maratonini etenemistä Instagramissa tarinoissa. Inspiraatiopinosta luettavaksi päätyi viisi kirjaa. Tässä niistä jokaisesta lyhyesti:

Eeva Kilpi: Unta vain 

WSOY 2007. 192 s.

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Kirsikka Mänty.

Kuuntelen paraikaa Anna-Riikka Carlsonin kirjaa Eeva Kilvestä, joten halusin Kilpeä maratonpinooni. Unta vain on kuvaus 78-vuotiaan Anna Marian itsenäisestä kesästä mökillä. Hän vähän huijaa kaikkia läheisiään ja rakastajiaan, ja hämäys onnistuu niin, että kukaan ei kesäkuukausina tule kolkuttelemaan mökin ovelle. 

Kesä on Anna Marialle luonnon havainnointia, unien ja muistojen läpikäymistä, elämän kertaamista. Anna Marian tarinassa on paljon yhtymäkohtia Eeva Kilven omaan elämään, joten väkisinkin luin sitä omaelämäkerrallisena. Kilpi on evakkotaustaisena kirjoittanut kodin jättämisestä ja Hiitolaan ikävöinnistä, nyt myös Anna Marian kokemuksena "ikävöinti uursi railoja minun sieluuni ja koversi siihen hiidenkirnuja." 

Onneksi kirja on omani, voin palata lukuisiin timanttisiin ajatuksiin ja lauseisiin uudelleen.

Helmet 2024: 30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja.

* * *

Kristina Carlson: Maan ääreen

Otava 1999. 192 s.

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Leena Majaniemi.

Finlandia-voittaja reilun parinkymmenen vuoden takaa vei 1800-luvun Siperiaan. "Minut murhattiin, ja minä elän." Carlsonin napakat lauseet ja värikäs kuvailu vievät omintakeista murhamysteeriä eteenpäin niin, että en malttanut taukoja pitää. Mitä kaikkea Siperia onkaan, ei vain vankeuslaitoksia.

Kesän ensimmäiset mansikat olivat aika mauttomia ja vetisiä, onneksi kirjavalinnat ovat tähän mennessä osuneet parempaan!

Helmet 2024: 11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)

* * *

Mikko Räty: Borealia

Tammi 2022. 78 s.

Mistä minulle: sain lahjaksi.

Kansi: Laura Lyytinen. 

Rädyn esikoiskokoelman sivuilla pääsee vaeltamaan läpi luonnontieteellisen museon. Neuvonnasta hyöntessaliin, lintusaliin ja niin edespäin. Runoissa on paljon osuvaa ja tunnistettavaa, kuten lapsuuden tuulilasiin liiskautuneet hyönteiset; jostakin syystä minäkin muistan ne ja ajattelin niitä lapsuuden automatkoilla paljon. Jotakin valuu myös ohitseni, mutta ei runon kuulukaan aueta kertalukemalla. 

Runoissa on välillä jänniä typografisia tehokeinoja, sanat on aseteltu esimerkiksi perhosen muotoon. Monet runot tekee mieli lukea ääneen, kuten hyönteissalissa liihottava runo, joka alkaa näin:

Työpöytäsi laveudessa lasket heteitä ja emiä, kasvojen ilmeitä 

katsot vanamonkukan lävitse siivilöityvää valoa 

ängelmällä ääneti elävää kyynelyökköstoukkaa kuin ängelmää itse

Lieveteksti kertoo, että Rädyllä on lavarunotausta. Se kuuluu runoissa. Onneksi Borealiakin on oman hyllyni aarre!

Helmet 2024: 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi.

* * *

Ian McEwan: Rannalla

Otava 2007. 191 s.

Alkuteos: On Chesil Beach. Suom. Juhani Lindholm.

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kannen kuva: Chris Fraser Smith.

Iltasella aloitin Ian McEwanin Rannalla ja epäilin, miten lukeminen mahtaa enää maittaa neljännen kirjan kohdalla. Jos alkaisi tökkiä, kävisin suosiolla ajoissa nukkumaan. Mitä vielä! McEwan rakentaa taidokkaasti jännitettä 1960-luvulle sijoittuvaan tarinaan: hotkaisen koko kirjan ennen kuin sammutan valot. 

Florencen ja Edwardin rakkaustarina on saamassa täyttymyksensä, kun heidät vihitään avioliittoon ja koittaa hääyö. Molemmilla on epäilyksiä ja pelkoja edessä olevasta yöstä, joka ei suju millään muotoa käsikirjoituksen mukaan. Tarina on mainio ajankuva lähihistoriasta, jolloin seksuaalisuudesta ei puhuttu ja ensimmäinen kerta kuului avioliittoon. Pidin myös tarkkanäköisyydestä, miten molempien päähenkilöiden mielenliikkeitä on kuvattu.

Helmet 2024: 29. Kirjassa valehdellaan

* * *

Hanna Weselius: Alma!

WSOY 2016. 210 s.

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Martti Ruokonen.

Kahden aikakauden naisten tarinat limittyvät Weseliuksen esikoisromaanissa, joka voitti ilmestymisvuonnaan HS:n esikoiskirjapalkinnon. 

Nykyajassa Aino on kuvataiteilija, kahden lapsen lähivanhempi, jonka oma arki jää sivuseikaksi, kun hän kiinnostuu kaapattujen nigerialaistyttöjen ja sattumalta kohtaamiensa tyttöjen kohtaloista. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa säveltäjämiehensä varjossa elää vaimo Alma Mahler, muusikko itsekin. Eräänlaisena linkkinä eri aikojen taiteilijoiden välissä on lakimies, muusikko-Alman ihailija, joidenkin pelastaja. On myös pulun näkökulma, mikä tuo keitokseen ajattomuutta ja perspektiiviä.

Weselius ei selitä puhki, vaan jättää lukijalle löydettävä ja oivallettavaa. Kommentoiva kertoja muistuttaa, että tarinat ovat rakennelmia, valinnan tulos eivätkä koskaan täydellisiä: "Emme näe, mitä nyt varsinaisesti tapahtuu." 

Alma! toimii loistavasti kertarykäisyllä luettuna – jotenkin luulen, että moniin lukuhetkiin tauotettuna olisin eksynyt kerroksiin.

Helmet 2024: 38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet.

* * *

24 tunnin lukemisen jälkeen ylitin maaliviivan! Luettuja sivuja kertyi yhteensä 863. 

En asettanut sivumäärätavoitteita, ajatukseni oli ainoastaan nauttia rauhassa kirjojen seurasta. Tavoite täyttyi, sillä missään vaiheessa lukeminen ei maistunut suorittamiselta. Maratonvuorokauteeni mahtui pelkän lukemisen lisäksi ruokataukoja, kasvihuoneen tomaattien sidontaa, koiralenkkejä ja kunnon yöunet. 

Keskittyminen syveni, mitä pidempään antauduin lukemiselle. Löysin lukumaratonin taian vuosien tauon jälkeen. Kiitos vielä Janelle maratonin järjestämisestä!

Nannan VI lukumaraton: Blogistanian kesälukumaraton

Kuva: Niina Tolonen.

Nyt se alkaa — kesäinen lukumaraton! Osallistun kirjabloggajien yhteiselle lukumaratonille, eli edessä on 24 tuntia innokasta lukemista. Tämä on kuudes kerta, kun testailen lukukuntoani vuorokauden ajan. Näiden täyspitkien koitosten lisäksi olen kahdesti urakoinut puolikkaan matkan.

Vuoden 2012 jälkeen olen maratoonannut itsekseni ja osallistunut näihin yhteislähtöihin. Viime kesänä lukusessiot jäivät väliin, ja nyt pitkän tauon jälkeen on taas hauska lähteä matkaan. Yhteisissä maratoneissa on erityistä tunnelmaa: tälläkin kertaa mukana on huikeasti yli 80 lukijaa! Kyseessä on siis melkoinen yhteisöllisen lukemisen riemujuhla. Ilmoittautua voi Ja kaikkea muuta -blogissa täällä.

Tässä vielä yhteisen lukumaratonin säännöt:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin. 
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 
5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.
6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton 

Huolella valittu maratonkirjapino.
Lyhyehköt kirjat tuovat kaivattua vaihtelua pitkällä matkalla.

Päivitän tätä postausta matkan varrella, myös Kirjakimaran Facebook-sivuilla ja Instagram-tilillä (@kirjakimara) voi seurata matkan edistymistä.

Hauskaa maratonia kaikille bloggajille ja tervetuloa seuraamaan lukumatkaani!

* * *

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina (1978). Tammi.

Alkuteos: Århundradets kärlekssaga. Suom. Eila Pennanen.

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut: 1 t 45 min.

Sivuja luettu: 173.

Tämä Märta Tikkasen klassikko on kiinnostanut useamman vuoden ajan, erityisesti vuoden 2015 Helsinki Litin jälkeen. Tikkanen oli mielenkiintoinen puhuja, ja aloitinkin heti festivaalien jälkeen hänen ja miehensä Henrikin tuotantoon tutustumisen. Vuosi sitten luin Märtalta romaanin Miestä ei voi raiskata ja Henrikiltä osoitetrilogian aloitusosan Kulosaarentie 8.

Vuosisadan rakkaustarina on runokokoelma, joka on Märtan vastine miehensä teokseen Mariankatu 26, joka on trilogian päätösosa. Osoitekirjoissaan Henrik kuvaa perheen elämää ja avioliittoaan avoimesti, mutta tietenkin omasta näkökulmastaan. Vuosisadan rakkaustarinassa vaimo vuorostaan kirjoittaa miehensä alkoholismista ja sen lieveilmiöitä rehellisesti. Rakkaus, sen loppuminen ja sairauden aiheuttama tuska tulevat pelkistetyissä runoissa riipaisevasti esille.

Maraton alkoi vahvasti runoteoksella. Runoja on nopea lukea, mutta Tikkasen aiheet varsin raskaat. Nyt on vuorossa seuraavan kirjan ja uuden lukupaikan valinta. Taidan mennä aurinkoon ainakin hetkeksi, kun sellainen mahdollisuus kerran on!

* * *

W. G. Sebald: Ilmasota ja kirjallisuus (1999). Tammi.

Alkuteos: Luftkrieg und Literatur. Suom. Oili Suominen. 155 s.

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut yhteensä: 5 t 15 min.

Sivuja luettu yhteensä: 328.

W. G. Sebaldin Ilmasota ja kirjallisuus on hyvä esimerkki siitä, että ohut kirja ei aina ole nopea tai helppo lukea. Sebald pohtii esseissään, miten ja miksi Saksan sotienjälkeisessä kirjallisuudessa on vaiettu toisen maailmasodan ilmasotatuhoista. Saksan sotahistoria ja kirjallisuus aiheina kiinnostavat, mutta Sebaldin esitystapa ei purrut minuun. Kirjoitukset ovat jotenkin sekavia ja toistoakin on liikaa. Lisäksi Sebald käsittelee aihetta minulle vieraiden kirjailijoiden kautta, joten tarttumapintaa ei juuri ollut.

Hieman tahmea toinen kirja tuli vihdoin päätökseen. Ei ollut minun kirjani, vaikka aiheet muuten kiinnostavatkin. Sitten taas uuden kirjan kimppuun!

* * *

John Steinbeck: Routakuun aika (1942). Tammi.

Alkuteos: The Moon is Down. Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. 149 s. 

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut yhteensä: 8 t 30 min.

Sivuja luettu yhteensä: 477.

Uuvahdin hieman Sebaldia lukiessani, mutta Steinbeckin Routakuun aika palautti jälleen ilon lukemiseen. Tällaista taidokasta ja laadukasta kirjaa olisin lukenut mielelläni pidempäänkin. Olen lukenut Steinbeckiltä aiemmin kaksi pienoisromaania (Hiiriä ja ihmisiä ja Helmi), ja ehkä näiden kolmen positiivisen kokemuksen jälkeen uskaltaudun vihdoin nobelistin paksumpien teosten pariin. Yksi työkaverini on yrittänyt jo useamman vuoden saada minut lukemaan lempikirjansa Eedenistä itään, nyt aika alkaa olla sen lukemiselle otollinen :)

Routakuun aika sijoittuu nimeämättömään pohjoiseen maahan, johon nimeämättömät valtaajat saapuvat toisen maailmansodan aikana. Kyseessä voisi olla natsien toteuttama maihinnousu Norjaan, tai ainakin jotakin sen kaltaista. Tarina kertoo paikallisten ja miehittäjien reaktioista toisiinsa, sodan mielettömyydestä ja väkivaltaisuuksista. Steinbeck kuvaa mielenkiintoisesti ihmisiä poikkeusoloissa. Inhimillisyys joutuu väistymään raakuuden tieltä.

Lukuvire on kohdillaan! Torkahdin Steinbeckin luettuani noin kymmeksi minuutiksi, mikä onneksi riitti poistamaan koko päivän vaivanneen väsymyksen. Nyt on vuorossa lyhyt piipahdus saunassa, minkä jälkeen on päivän neljännen kirjan valinnan aika.

* * *

James Joyce: Pyhä, rivo rakkaus: kirjeitä Noralle (1904-1912). Savukeidas.

Suom. Ville-Juhani Sutinen. 122 s.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Aikaa kulunut yhteensä: 11 t 30 min.

Sivuja luettu yhteensä: 599.

Kokoelma James Joycen kirjeitä vaimolleen Noralle päätyi kesäkirjapinooni, koska nyt kesällä on hyvää aikaa tutustua Joyceen ennen syksyllä töissä alkavaa Joyce-lukupiiriä. Siitä tulee huikea ja hurja projekti, joka toteutuu, jos saamme sinne innokkaita osallistujia. Mikäli lukupiiri lähtee hyvin käyntiin, niin se tulee näkymään myös täällä Kirjakimarassa. Lukupiirissä nimittäin on tarkoitus lukea Joycen Odysseus vuoden 2017 Bloomsdayhin mennessä. Kyllä, luit oikein. Vähän hirvittää, mitä tulikaan keksittyä!

Pyhä, rivo rakkaus sisältää Jamesin kirjoittamia kirjeitä rakastajalleen, josta myöhemmin tulee hänen lastensa äiti ja vaimo. Osa on kirjoitettu suhteen alkuaikoina vuonna 1904, ja viimeiset vuonna 1912. James on hoitamassa liiketoimiaan toisaalla Euroopassa, ja Nora odottaa kotona. 

Kirjeet ovat tulvillaan rakkautta, mustasukkaisuutta, rahapulaa, väärinymmärryksiä, eron tuskaa.  James vuodattaa kirjeisiinsä myös seksuaalista turhautumistaan ja himojaan. Hän muistelee parin yhteisiä kuumia hetkiä ja hekumoi, mitä kaikkea haluaisi Noran kanssa tehdä. Hän odottaa vaimoltaan kuuliaisuutta, miehensä toiveiden toteuttamista ja on kateellinen Noran tyttövuosista. Samaaan aikaan James pelehtii ilotyttöjen kanssa ja rypee katuvaisuudessaan.

Lukumaratonin ensimmäinen puolikas alkaa tulla täyteen. Lukeminen on sujunut tähän mennessä sutjakkaasti, mutta koko yöuniani en maratoniin uhraa. Otan vielä yhden kirjan lukuun ja katson, kauan jaksan vielä lukea. Blogi päivittyy seuraavan kerran joskus aamulla - huomiseen!

* * *

Hugleikur Dagsson: Kuvitetut klassikot (2014). Atena.

Suom. Ville Lähteenmäki. 100 s. 

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Aikaa kulunut yhteensä: 12 t 30 min.

Sivuja luettu yhteensä: 699.

Maratonin puolivälin tienoilla otin lukuun islantilaisen sarjakuvataiteilija Dagssonin kirjan Kuvitetut klassikot. Kirjaston huumorihyllystä poimittu sarjakuvakirja tuntui sopivalta kevennykseltä keskiyön aikaan. 

Kirja oli melkoinen pettymys. Dagsson on tehnyt maailmankirjallisuuden klassikoiden nimistä yhden sivun mittaisia hupikuvia. Muutamat olivat hauskoja ja jaksoivat naurattaa väsynyttä lukijaa, mutta valtaosa oli väkisin väännettyjä. 

Muutamat kuvitukset olivat minusta hauskoja.

Toiset taas tylsiä ja arvattavia.

Kirjan lukemiseen meni maksimissaan vartti. Tämän jälkeen siirryn sänkyyn lukemaan ja käyn suosiolla nukkumaan, kun väsymys ottaa vallan.

* * *

Alan Bennett: Epätavallinen lukija (2007). Basam Books.

Alkuteos: The Uncommon Reader. Suom. Heikki Salojärvi. 115 s.

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut yhteensä: 21 t 15 min.

Sivuja luettu yhteensä: 814.

Nappasin Bennettin kirjan mökkikassiin kodin kirjahyllystä juuri ennen kuin lähdimme kotoa kesän viettoon saareen. Ohut ja mielenkiintoinen kirjamessuostos vaikutti hyvältä maratonkirjalta. Ja sitä se myös oli! Aloitin Epätavallisen lukijan parissa yön pikkutunneilla ja jatkoin aamulla. 

Kirja kertoo lukemisen kaiken muuttavasta voimasta. Englannin kuningatar eksyy vanhoilla päivillään kirjastoautoon sattuman kautta ja hänestä tulee ahkera lukija. Kuningattaren uusi harrastus aiheuttaa pahennusta hovissa, ja moni yrittää estää kirjallisen harrastuksen harjoittamisen. Tarinassa on lukuisia kirjallisuusviittauksia ja hauskoja sattumuksia, ja se viihdyttää ainakin paljon lukevaa.

Lukumaratonini on edennyt viimeisille tunneille, nyt on enää kaksi ja puoli tuntia jäljellä. Pinossakin on vain yksi kirja, joten loppuajan vietän Melenderin esseiden parissa. Katsotaan, ehdinkö lukea opuksen loppuun asti!

* * *

Tommi Melender: Yhden hengen orgiat (2013). WSOY. 172 s.

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut yhteensä: 24 t.

Sivuja luettu yhteensä: 986.

Lukumaratonin loppusuoralla luin Melenderin esseitä lukemisesta ja kirjallisuudesta. Melender tekee tarkkoja havaintoja ja on tuttuun tapaansa kärkäs. Jokin hänen tyylissään ärsyttää, mutta silti tykkään lukea hänen esseitään, sillä hän tietää niin vakuuttavan paljon. Ja aina ei tarvitse olla samaa mieltä, tietenkään.

Eniten minua puhuttelivat tekstit, joissa käsiteltävät kirjailijat ja heidän teoksensa ovat edes jotenkin tuttuja. Kokoelma oli hyvä muistutus David Foster Wallacen ja Jonathan Franzenin olemassaolosta. Täytyykin lukea heitä lisää. Melender käsittelee paljon esimerkiksi Curzio Malapartea, mutta ei onnistu herättämään minussa mielenkiintoa tätä kohtaan. Sen sijaan olisi kai jo korkea aika tutustua Thomas Bernhardiin ja Michel Houellebecqiin.

* * *

Tämä maratoonaaja saapui maaliin Melenderin tekstien siivittämänä! Takana on antoisa, hauska ja osin raskas vuorokausi. Ehdin lopulta lukea kaikki suunnittelemani kirjat eli 7 teosta. Ne olivat kaikki melko ohkaisia, sivuja kertyi yhteensä 986.

Maratonin kirjakimara.

Melenderin lukemista ja kirjallisuutta käsittelevä kirja kruunasi maratonini, jonka myötä luettavien kirjojen lista jälleen paisui. Tai tarkemmin sanoen ei sinne uusia ehdokkaita tainnut nousta, mutta useat teokset kiilasivat ylemmäs lukulistallani: Henrik Tikkasen osoiterilogian kaksi viimeistä osaa, Steinbeckin Eedenistä itään, Joycen Dublinilaisia ja Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta, Ian McEwanin vielä lukemattomat kirjat, jokin kirja Thomas Bernhardilta, David Foster Wallacen tuoreimmat suomennokset, Jonathan Franzenin Vapaus ja Yksin ja kaukana, Michel Houellebecqin Alkeishiukkaiset...

Vuorokauden mittainen luku-urakka on toki väsyttävä koitos, mutta on ihana huomata sen nostattavan lukemisen riemua entisestään. Kirjat johdattavat toisten kirjojen luo, ja kirjojen jano vain yltyy. Tämä oli kuudes kerta, kun maratoonasin 24 tuntia, eikä tämä taatusti jää viimeiseksi! Hauskimpia ovat olleet juuri nämä kirjabloggaajien yhteismaratonit, kun kymmenet lukevat maratoniaan yhtä aikaa ja some täyttyy kirjapöhinästä.

Kiitos kaikille urakkaani seuranneille ja kommentoineille! Kirjavaa kesän jatkoa kaikille!

Nannan V lukumaraton: Blogistanian yhteislukumaraton

Kuva: Denise Kerbs, CC BY 2.0
Logoksi muokannut: Emmi T.

Nyt on käsillä jo viides kerta, kun aloitan vuorokauden mittaisen luku-urakan. Näiden täysmaratonien lisäksi olen urakoinut kahdesti puolikkaan matkan, joista toinen tosin venähti 16 tunnin pituiseksi. Kolmatta kertaa osallistun kirjabloggaajien yhteiselle kesälukumaratonille: tänään kymmenet bloggaajat maratoonaavat tahoillaan ja raportoivat urakastaan sosiaaliseen mediaan, kukin tavallaan.

Tätä yhteismaratonia emännöi Lukutoukan ruokalista -blogi, jossa on voinut ilmoittautua mukaan. Lukumaratonilla on säännöt, joskin melko löyhät sellaiset:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 16.7. klo 18.00 -> lopetus 17.7. klo 18.00.) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 15.7., kunhan osa maratonista luetaan 16. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa!
5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa.
6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton.

Alkukesäinen maratonini Joël Dickerin tiiliskiven parissa oli sen verran mainio kokemus, että lähden matkaan toistamiseen yhden paksukaisen kanssa. Kirjana on nyt Donna Tarttin Tikli, jossa on 895 sivua. Innostuin kirjasta heti sen ilmestyttyä ja ostin sen omaksi, koska en malttanut jäädä kirjaston varausjonoon. Epäilin myös, riittäisikö laina-aika tiiliskiven selättämiseen. No, nyt aion hotkaista järkäleen vuorokaudessa, joten jälkimmäinen syy ei enää päde perusteeksi kirjan ostamiselle.

Tartt oli minulle aiemmin tuntematon kirjailija, mutta kollegat, asiakkaat ja media saivat minutkin kiinnostumaan tästä harvakseltaan julkaisevasta kirjailijasta. Tikli-intoa puhkuen ostin alkukesästä käytettynä myös kirjailijan esikoisen, Jumalat juhlivat öisin. Luin sitä eilen verryttelykirjana ja voin todeta, että jos Tikli on edes lähellekään yhtä hyvä, niin edessä on maratonin mittainen lukunautinto.

Päivitän tätä tekstiä maratonin edetessä, samoin blogin Facebook-sivuja. Kesken maratonin keskityn varmaankin tunnelmien raportoimiseen ja kirjoitan itse kirjasta tarkemmin myöhemmin.

Tervetuloa seuraamaan!

* * *

Donna Tartt: Tikli (2013)

Alkuteos: The Goldfinch.

Suomentaja: Hilkka Pekkanen (2014).

Kustantaja: WSOY.

Sivumäärä: 895.

Mistä minulle: ostin uutena.

Maratonkirja ja -ympäristö.

* * *

Aikaa kulunut: 4 tuntia

Luettuja sivuja nyt: 144

Sää oli maratonini alussa sateinen ja sumuinen, joten olen lukenut mökillä sisätiloissa. Aloitin luku-urakkani optimistisesti sohvalla loikoillen ja torkahdin tietenkin hetkeksi. Nukahtaminen ei johtunut kirjan pitkäveteisyydestä vaan lomalaisen unirytmistä. 

Tarina on temmannut minut mukaansa ja kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hieman hankala luettava se tosin on kokonsa vuoksi. Kädet väsyvät nopeasti.

Nyt ilma on kirkastunut ja aurinkokin pilkahtelee. Seuraavaksi pientä jaloittelua koiran kanssa, ja sitten etsin mukavan lukupaikan ulkosalta! Palaan taas päivittämään lukutunnelmia illemmalla.

* * *

Aikaa kulunut:  8 tuntia

Luettuja sivuja nyt: 290

Kirja pitää tehokkaasti otteessaan, vaikka imu ei ole ihan samanmoinen kuin edellisessä maratontiiliskivessäni eli Dickerin romaanissa Totuus Harry Quebertin tapauksesta, jota oli pakko ahmia eteenpäin vimmalla. Tikliä voi lukea rauhallisemmin, se ei ole niin juonivetoinen. Välillä tosin huomaan ajattelevani, että tässä olisi ollut tiivistämisen varaa – ja olen lukenut vasta vajaat 300 sivua.

Isoa kirjaa hämmästelee myös tsempparikoira.

Lukeminen sujuu, vaikkakin hämmästyttävän hitaasti. Teksti on sinänsä helppolukuista ja jouhevaa, joten en tiedä mikä tänään hidastuttaa. Onneksi tässä ei ole mikään kiire, ehdin mihin ehdin maratonin puitteissa. Huomiseen klo 13 on kuitenkin vielä aikaa!

Luen vielä useamman tunnin ennen yöunia, mutta voi olla, että seuraava päivitys venyy aamuun.

* * *

Aikaa kulunut: 17 tuntia 45 minuuttia

Luettuja sivuja nyt: 450

Yöllä sammutin valot 12 luetun tunnin kohdalla: silloin olin tahkonut kirjasta aika tarkalleen puolet eli 450 sivua. Nyt aamusella jatkan tuosta. Lukuaikaa on vielä reilut kuusi tuntia.

Aamuaurinko piristää mukavasti. Harvemmin (koskaan?) tulee mökillä herättyä ennen seitsemää, joten varhaisen aamun kauneus ja rauha hämmästyttää. Myös kirja on päässyt yllättämään puoliväliin mennessä useasti.

Silmät ristissä ihmettelin aamukastetta ja valoa.

Aamukahvin voimalla herättelen itseäni; tsempparikoira totesi pienen jaloittelun jälkeen, että on parempi vielä jatkaa unia.

* * *

Aikaa kulunut: 24 tuntia

Luettuja sivuja yhteensä: 660

Vihdoin maalissa! Maratonista jäi loistava fiilis, joskin 24 tunnin lukurupeama tuntuu silmissä, hartioissa ja käsissä. En ole aiemmin lukenut näin hankalasti luettavaa kirjaa! Kookasta ja painavaa teosta ei noin vain pidempiä aikoja kannatella.

Paras lukuasento paksukaiselle: sohvalla vatsallaan.
Kuva otettu alkumatkasta.

Tuhti Tikli ei ollutkaan ihan niin helppolukuinen kuin olin kuvitellut. Kirjan 895 sivua olisivat vaatineet minulta ultamaratonin :) 

Kirja parani, mitä pidemmälle ehdin, ja nyt minulla on hieman vaikeuksia irrottautua tarinan maailmasta. Pakko kuitenkin antaa silmien levätä ja keskittyä nauttimaan loppupäivä aurinkoisesta ulkoilmasta ilman kirjaa.

Kirjoitan kirjasta ajan kanssa oman tekstin, kunhan saan loput sivut luettua.

Kiitos kannustuksesta kaikille matkaani seuranneille! Nyt tämä maratoonari lähtee veneretkelle ja nauttimaan palkintopitsasta :)

Nannan IV lukumaraton: Tove Jansson

Kuva: M. Carole

Viime kesänä Blogistaniassa alkoi hauska perinne: yhteiset kirjamaratonit. Tällä kertaa ilmoittautua on voinut Anna minun lukea enemmän -blogissa, josta löytyvät tarkemmat säännöt. Ideana on lukea 24 tuntia ja ilmoittaa sitten, kuinka paljon tuli luettua. Yhteiseksi maratonin tekee aikataulu: maratonin alun tai lopun tulee sijoittua 19.6.

Edellisestä pidemmästä lukusessiostani on ehtinyt kulua vasta viikko: viime keskiviikkona osallistuin pakkoloman piristykseksi Keltaiseen maratoniin ja luin Joël Dickerin kirjan Totuus Harry Quebertin kanssa 16 tunnissa. Maratonista jäi hyvä mieli ja se jopa kasvatti lukuhalujani entisestään: en siis vain voinut jättää tätä yhteismaratonia väliin.

Nyt alkavalla maratonilla keskityn Tove Janssonin tuotantoon. Mielenkiintoni Janssonin kirjoja kohtaan heräsi, kun kirjoitin hänestä töissä kirjailijaesittelyn ja luin viime viikolla Tuula Karjalaisen kirjoittaman elämäkerran Tee työtä ja rakasta. Huomasin, miten vähän Janssonin tuotantoa tunnenkaan, vaikka voisin väittää kasvaneeni muumien kanssa. Tosiasiassa muumituntemukseni on tähän mennessä rajoittunut japanilaiseen animaatioon, ja tätä aukkoa lähden paikkaamaan tällä leikkimielisellä kesäisellä lukusessiolla.

Tässä pinoni:

Kirjapinosta löytyy muumiaiheisia romaaneja, sarjakuvakirja ja Janssonin aikuisille suunnattuja kirjoja. Matkustan maratonin aikana mökille viettämään juhannusta, joten en aseta itselleni minkäänlaisia sivumäärätavoitteita. En ole mikään autolukija, veneestä nyt puhumattakaan!

Tervetuloa seuraamaan Jansson-maratonia tänne blogiin ja Kirjakimaran Facebook-sivuille. Nyt se alkaa!

***

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva (1945). WSOY.

Alkuteos: Småtrollen och den stora översvämningen. Suom. Jaakko Anhava 1991.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Luettuja sivuja yhteensä: 54.

Aikaa kulunut: 1 tunti

Muumit ja suuri tuhotulva on ensimmäinen muumiaiheinen romaani. Se ilmestyi ruotsiksi jo vuonna 1945, mutta suomeksi se käännettiin vasta 1990-luvulla. Tämä taitaa olla muumiromaaneista se vähiten tunnettu.

Kirjassa Muumipeikko ja Muumimamma etsivät Muumipappaa, joka on kadonnut. Matkan varrella heidän joukkoonsa liittyy Nipsu, ja he tapaavat myös monia muita hahmoja, kuten Tulppaanan, hattivatteja ja marabuherran. 

Hahmojen persoonallisuudet tulevat hyvin esiin: Mamma on turvallinen ja kekseliäs, Nipsu arka ja suorasukainen, Muumipeikko taas rohkea ja utelias.

Kirjassa on Janssonin piirtämä mustavalkokuvitus:

Tarinassa on paljon jännittäviä ja vauhdikkaita elementtejä: on pimeä järvi, jossa vaani Suuri käärme, vuoristorata vuoren sisällä, myrskyävä merimatka ja kaiken alleen peittävä tulva. Seikkailu päättyy myöhemmistä muumitarinoista tuttuun paikkaan:

Lopulta he tulivat pieneen laaksoon, ja mitään niin kaunista he eivät olleet nähneet koko päivänä. Ja siellä, niityn keskellä, oli talo joka oli melkein kuin kaakeliuuni, hyvin hieno ja siniseksi maalattu.

Kirjan lukemiseen ei mennyt aikaa kuin puolisen tuntia, mutta takkuileva netti hidasti maratontaipaleeni alkua.

* * *

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti (1946). WSOY.

Alkuteos: Kometjakten. Suom. Laila Järvinen 1955.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Luettuja sivuja yhteensä: 210.

Aikaa kulunut: 3 tuntia 30 minuuttia.

Toisessa muumikirjassa sukelletaan jälleen seikkailuun ja joudutaan luonnonmullistuksen armoille. Nyt Muumilaaksoa uhkaa pyrstötähti, joka on matkalla kohti maata. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät retkelle kohti vuorilla sijaitsevaa Tähtitornia ja professoria, jonka he toivovat kertovan, milloin pyrstötähti iskeytyy maahan ja miten se voitaisiin estää.

Kaverukset tekevät matkaa vehmaassa luonnossa ja kohtaavat vaaroja ja yllätyksiä. Seurueeseen liittyy Nuuskamuikkunen ja myöhemmin sisarukset Niisku ja Niiskuneiti. Muumipeikko ja Niiskuneiti rakastuvat oitis. Muita uusia hahmoja ovat mm. Silkkiapina, Piisamirotta ja Hemuli.

Oikeanpuoleisella sivulla: jättiläissisilisko vartioi granaatteja.

Yllätyin, kuinka jännittäviä muumikirjat tähän mennessä ovat olleet. Kaikenlaiset örkit ja onnettomuudet uhkaavat, kun joukkio tekee matkaansa. Nipsu reagoi usein itkemällä ja huutamalla, kun taas Muumipeikko usein uskaltaa enemmän, varsinkin nyt kun urotekoja on todistamassa Niiskuneiti. Järjen ja harkitsevaisuuden ääni on Nuuskamuikkusella.

Muumit ovat satuja, joissa on satujen logiikka. Esimerkiksi Niiskuneidillä on Muumipeikolta saatu peili, jonka hän ottaa esiin aina tarpeen tullen: mutta missä hän säilyttää sitä? Hänellä kun ei ole vaatteita eikä laukkua…

Satuseikkailussa on myös opettavainen puoli. Matkalla käsitellään ainakin erilaisuutta, kiusaamista, lojaaliutta ja ystävyyttä.

Maraton kulkee yllättävän kepeästi, vaikka takana on työpäivä. Mihinkään pohdiskelevaan ja raskassoutuiseen tekstiin en nyt pystyisi – muumien seikkailut sopivatkin  tähän tilanteeseen mainiosti! Seuraavaksi pieni tauko lukemisessa ja ulos koiruuden kanssa.

* * *

Tove Jansson: Taikurin hattu (1949). WSOY.

Alkuteos: Trollkarlens hatt. Suom. Laila Järvinen 1956.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Luettuja sivuja yhteensä: 358.

Aikaa kulunut: 6 tuntia.

Kannen kuvitusta. 

Eräänä keväänä, kun Muumilaakson asukkaat ovat heräilleet sadan päivän ja sadan yön mittaisilta talviuniltaan, lähtevät Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen pienelle retkelle. He löytävät ison mustan hatun, jonka he tuovat Muumitaloon. Hattu on liian iso Papalle, joten se päätyy paperikoriksi.

Hattu muuttaa Muumilaakson asukkaiden elämää monella tavoin. Esimerkiksi sinne heitetyt munankuoret muuttuvat pilviksi, joilla voi ratsastaa. Tämä oli pienenä lempitarinoitani muumianimaatiossa: miten vallatonta olisikaan matkustaa pilven päällä!

Aiemmista seikkailuista tutut hahmot ovat kotiutuneet Muumilaaksoon, ja nyt mukaan tulevat Tiuhti ja Viuhti. Osallisina ovat myös Mörkö ja Taikuri. Koossa alkaa siis olla aika kööri, ja tapahtumien määrä tuntuu kasvavan kirja kirjalta: Taikurinhatussa on saariseikkailu, luolaretki, elokuun juhla, viidakkopäivä, kalastusretki ja mitä vielä!

Muumimammalla on aina hänelle tärkeä käsilaukkunsa mukanaan, mutta ei esiliinaa. Muumit kulkevat pääasiassa ilman vaatteita, mitä nyt Hemulilla on aina leninkinsä ja tietenkin uidessa pidetään uimahousuja!

Ensimmäisessä kirjassa esiintyi Muurahaisleijona, tässä on mukana Muurahaiskorento: onkohan kyseessä sama olento, jonka nimi vain on vaihtunut kääntäjän vaihtuessa?

Näissä ajatuksissa on hyvä pitää maratonissa yöunien mittainen tauko: aamulla jatkuu! Kiitos kommentoijille, vastailen huomenissa!

* * *

Tove Jansson: Maailmanloppu tulee! (1947–48). Tigertext Ab/Ny Tid.

Alkuteos: Jorden går under! Suom. Juhani Tolvanen (2007).

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Luettuja sivuja yhteensä: 438 s.

Aikaa kulunut: 17 tuntia 45 minuuttia.

Teoksen alaotsikko on Tove Janssonin ensimmäinen muumisarjakuva Ny Tid -lehdessä 1947–48 ja alkukielellä Tove Janssons första muminserie i Ny Tid 1947–48.

Aamupäivä hurahti mökille matkatessa. Autossa luin muumisarjakuvaa; sarjakuva sopi muuten loistavasti autolukemiseksi.

Maailmanloppu tulee! on lähestulkoon sama tarina sarjakuvamuodossa kuin eilen lukemani Muumipeikko ja pyrstötähti. Eroja kuitenkin löytyy: Niiskua kutsutaankin Hosuliksi, tapahtumat etenevät hieman eri järjestyksessä ja mukana on hahmoja Taikurin hattu -romaanista.

Itse sarjakuva on vain viitisenkymmentä sivua pitkä, sen jälkeen on muun muassa Janssonin haastattelu ja muita muumisarjakuvan ilmestymisestä kertovia artikkeleja. Mielenkiintoisin oli Trygve Söderlingin teksti, jossa vertaillaan sarjakuvaa muumikirjoihin.

Saaressa tuulee ja on näemmä tuullut kovasti alkuviikosta: kukkaruukkuja on mennyt rikki ja muutenkin tavarat ovat lennelleet. Saa nähdä, miten saan keskityttyä lukemiseen paikkojen järjestelyn ohella. Aikaa on iltaseitsemään eli reippaan kuutisen tuntia. Ehkä muutaman kirjan vielä ehdin…

* * *

Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari (1996). WSOY.

Alkuteos: Anteckningar från en ö. Suom. Liisa Ryömä (1996).

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Luettuja sivuja yhteensä: 541.

Aikaa kulunut: 19 tuntia 30 minuuttia.

Tove Jansson vietti kesät Pellingin saaristossa elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa. Heidän piilopirttinsä sijaitsi pienellä Klovharun ulkosaarella, jossa ei aluksi ollut mitään. Tämä kirja kertoo huimista rakennusvaiheen ponnisteluista ja toisaalta saarella vallitsevasta täydellisestä rauhasta.

Teoksessa on Tove Janssonin teksti ja Tuulikki Pietilän kuvitus. Mukana on myös rakennustöissä avustaneen paikallisen miehen muistiinpanoja. Myös Janssonin teksti on muistiinpanomaista. Niinpä alkuteoksen nimi Anteckningar från en ö on suomenkielistä vastinettaan kuvaavampi.

Teksti ja kuvat välittävät onnen hetkiä ja tiivistä yhteyttä luontoon, tosin loppua kohden mukaan astuu myös haikeus: vanhuus jäykistää jäsenet ja meri alkaa tuntua viholliselta. Saaresta on luovuttava.

Pitkä yhteiselo tuottaa tilanteita, joissa melkein kaikki on jo sanottu:

Joka kerta kun sumu alkoi tihetä sanoimme toisillemme että nyt tulee sumuista, sitten sanoimme kuten tavallista että nyt se tuli, eikä siitä sitten ollut enempää puhumista.

Oma saaristomökkeily on lasten leikkiä Janssonin ja Pietilän saaristoasumiseen verrattuna. Heillä ei ollut juuri muita mukavuuksia kuin perämoottori ja kaasujääkaappi. Talven jäljiltä halotkin olivat huuhtoutuneet joskus mereen, eikä vene meinannut pysyä laiturissa.

Seuraavaksi tutustun Janssonin lapsuuteen Kuvanveistäjän tytär -romaanin kanssa. Maratonin loppu häämöttää jo!

* * *

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär (1968). WSOY.

Alkuteos: Bildhuggarens dotter. Suom. Kristiina Kivivuori (1969).

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Luettuja sivuja yhteensä: 668.

Aikaa kulunut 22 tuntia 15 minuuttia.

Omaelämäkerrallinen novellikokoelma on kooste lapsi-Toven kokemuksia. Hän tarkastelee ympäristöään ja näkee erilaisia maailmoja: aikuisten ja lasten maailmat, mielikuvitusmaailma ja todellisuus, eläinten ja ihmisten maailmat. Elämä on erilaista saaristossa ja kaupungissa, samoin äidin ja isän taiteilijuudessa on jotakin omalaatuista.

Novelleista terävin on mielestäni Juhlimisista, jossa tarkastellaan aikuisten hauskanpitoa lapsen silmin:

Kaikki miehet juhlivat ja ovat kavereita, toinen ei koskaan jätä toista pulaan. Kaveri voi sanoa kauheita asioita, mutta seuraavana päivänä se on unohdettu. Kaveri ei anna anteeksi, hän vain unohtaa, nainen antaa anteeksi kaiken mutta ei unohda ikinä. Niin se on. Siksi naiset eivät saa juhlia.

Muissakin novelleissa aikuisten puuhat saavat  lapsen näkökulmasta tarkasteltuna jopa koomisia sävyjä.

Nyt on loppukirin paikka: maratonaikaa on jäljellä vajaat kaksi tuntia... Viimeistä kirjaa olen säästellyt tarkoituksella: se sopii tähän ajankohtaan kuin nenä päähän :)

* * *

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (1954). WSOY.

Alkuteos: Farlig midsommar. Suom. Laila Järvinen 1957.

Mistä minulle: ostin uutena.

Luettuja sivuja yhteensä: 808.

Aikaa kulunut: 24 tuntia.

Luonnollisesti päätän Jansson-aiheisen lukumaratonini juhannuksen aatonaattona muumiromaaniin Vaarallinen juhannus! Tarkoitukseni oli lukea muumikirjat niiden ilmestymisjärjestyksessä, mutta nyt hyppään ajanpuutteen vuoksi Muumipapan urotöiden yli suoraan juhannusseikkailuun.

Vaarallinen juhannus oli minulle aivan vieras tarina. Muumilaaksossa merenpinta nousee yllättäen, ja Muumitalokin joutuu veden valtaan. Muumiperhe pelastautuu ohi kelluvaan taloon, ja mukaan tulevat Mymmelin tytär, Myy, Miska ja Homssu. Tarinassa esiintyvät myös Emma, Vilijaana ja poliisi.

Talo osoittautuu teatteriksi, jonka rekvisiittavarasto ja lavasteet herättävät muumeissa ihmetystä.

Jälleen yhteen kirjaan mahtuu monia jännittäviä tapahtumia: Nuuskamuikkusen retki, Muumipeikon ja Niiskuneidin epäonninen juhannusaatto ja muumiperheen näytelmäharjoitukset ja ensi-ilta.

Kirjasta selviää, että juhannustaiat ja -kokot kuuluvat muumienkin juhannukseen. Lukija saa myös tietää, miten hattivatteja kylvetään ja miten käy, jos viheltää teatterissa.

Lukumaraton on nyt ohi, ja takana on tähän mennessä leppoisin lukumaratonini. Sivuja kertyi ”vain” 808, koska nukuin kunnon yöunet ja matkustin välillä mökille. Luin ilman paineita ja jaksoin innostua joka kirjasta.

Jansson-teema osoittautui toimivaksi maratonilla. Janssonin monipuolisuus herättää kunnioitusta. Hänen aikuistenkirjansa jäivät nyt vähemmälle huomiolle, mutta aion ehdottomasti tutustua niihin tässä kesällä. Luin muumikirjoja ensimmäisestä lähtien ja oli kiehtovaa seurata, miten muumien maailma rakentuu: perheeseen liittyy uusia hahmoja, ja hahmot tulevat tutuiksi tapoineen ja luonteenpiirteineen

Nyt aloitan omat juhannustohinat: paljon olisi vielä puuhaa ennen kuin vieraat huomenna saapuvat. Takana on sen verran tiivis muumivuorokausi, että saattaa tulla ikävä muumien sympaattista tassuttelua.

Kiitos kaikille kannustavista kommenteista ja myötäelämisestä! Janssonin tuotantoon tutustuminen kannattaa, ikään katsomatta :)