Yhteentörmäyksiä idyllissä – Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin

Kannen kuvitus: Malte Müller.
Kannen suunnittelu: Exil Design.

Gummerus 2022. 144 s.
Alkuteos: Voksne mennesker (2019).
Suom. Aino Ahonen.
Oma arvioni: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Marie Aubertin romaanin päähenkilö Ida on norjalainen arkkitehti ja nelikymppinen sinkku, joka kokee kuplivaa onnea, kun on käynyt ruotsalaisella klinikalla: hän aikoo pakastaa munasolujaan. Hänestä voisi sittenkin tulla äiti!

Kaikki oli mahdollista, kohta olisi kesäloma, Göteborgissa oli lämmintä ja aurinkoista, ja olin varannut lounasravintolasta pöydän, aioin syödä hyvin ja juoda kallista valkoviiniä, skoolata sille, että käyttäisin säästöjäni munasolujen tallettamiseen, munasolutilin avaamiseen. 

 

Maailmaa syleilevä tunne on kuitenkin herkästi haihtuva. Idalle se on muisto vain, kun hän pääsee perheen mökille, jossa pikkusisko Marthe puolisonsa Kristofferin kanssa jo on. Ida ei saa kerrottua suurta uutistaan, koska Marthe ehtii ensin: hän on raskaana. 

Pettymys on karvas, tässäkin asiassa pikkusisko ohittaisi Idan. Marthe on jo sitä paitsi äitipuoli, koska Kristofferilla on tyttö edellisestä liitosta. Oma lapsi tulee viemään Marthen saavuttamattomalle etumatkalle. 

Mökillä on tarkoitus viettää äidin 60-vuotisjuhlia, ja juhlan sankari saapuu paikalle uuden miehensä kanssa. Yhdessäolo tuo mieleen muistoja menneistä kesistä ja nostaa pintaan perheen sisäiset hankaukset. Lapsuuden roolit heijastuvat nykypäivään.

Pienoisromaanin mittaan mahtuu yhden perheen menneisyys ja nykyhetki. Aubert rakentaa taitavasti epämiellyttäviä kohtauksia, kuvaus on nasevaa ja tarkkanäköistä. Aubert avaa sisarusten välistä suhdetta, sen kaunoja ja lämpimiä puolia. Ida elää muiden ja omien odotustensa ristipaineessa, kun hän pohtii perheenlisäystä ja onnellisuutta.

Kirjan nimi ei jättänyt minua rauhaan kirjaa lukiessani ja koen sen hankalaksi ja tylsäksi. Se onnistuu jopa ärsyttämään, vaikka samalla se antaa kipinää tulkita sisältöä. Kirjan miljöö eli kesämökkihän on monille idylli, jossa arjen huolet eivät paina ja saattaa kokea, ettei mikään voisi olla paremmin. Lomaan ladataan paljon odotuksia, ja mökkipäiväkirjaan raportoidaan syödyt katkaravut ja kakut, riitoja ei. Niin myös Aubertin kirjassa. Ilman mainintaa jäävät myös epämukavien salaisuuksien paljastumiset ja muut yhteentörmäykset. Kirjan loppua ei parane paljastaa kuin sen verran, että se tarjoaa kirjan nimelle jälleen uuden tulkinnan. 

Kirjan suomenkielinen nimi vei minulta paljon huomiota ja mietin, että suora käännös Aikuisia ihmisiä olisi ollut napakampi ja muistettavampi. Goodreadsin mukaan muissa käännöksissä on noudatettu alkukielen ajatusta, suomennos tekee poikkeuksen. Ehkä suoraa käännöstä ei haluttu valita, koska pari vuotta sitten ilmestyi suomenruotsalaisen Jan Forsströmin samanniminen romaani.

Helmet 2022: 10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä.

* * *

Norjalainen Marie Aubert on yksi toukokuisen Helsinki Litin kirjailijavieraista. Tapahtuma järjestetään tänä vuonna 13.–14.5. Bio Rexissä, ja Aubert keskustelee lauantaina Sisko Savonlahden kanssa. 

Lauantain lyhärit: Helsinki Litin satoa

Muutama viikko sitten vietin perjantai-illan ja lauantaipäivän Helsinki Litissä ihanassa kirjahumussa. Kevätperinteeksi muodostuneen tapahtuman myötä Savoy-teatteri täyttyi kirjallisuuspuheesta, kun kotimaiset ja ulkomaiset kirjailijat kohtasivat lavalla.

Aiempien vuosien tapaan olin lukenut festivaalilla esiintyvien kirjailijoiden teoksia kevään aikana, jotta saisin keskusteluista enemmän irti. Muutamista ehdin blogata hyvissä ajoin ennen tapahtumaa (Haahtela, Aciman), mutta sitäkin useampi kirja oli minulla vielä kesken festivaalin koittaessa.

Koska bloggausaika ja -energia ovat harmikseni olleet viime aikoina vähissä, päätin koota suosiolla pari lyhytarviokoostetta festivaaalikirjailijoiden teoksista. Kirjaesittelyjen jälkeen on muutamia ajatuksiani tämän vuoden tapahtumasta.

Kim Thúy: Ru

Gummerus 2019. 144 s.

Alkuteos: Ru (2009). Suom. Marja Luoma.

Kirjastosta lainattu.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Valloittavan Kim Thúyn esiintyminen Helsinki Litissä oli yksi tämänvuotisen festivaalin kohokohtia minulle. Hauska, avoin ja energinen kirjailija avasi Silvia Hosseinin haastattelussa kirjan syntyä mehevin sanakääntein: tarina liikennevaloissa kirjoitetuista tekstinpätkistä saattaa hyvinkin olla totta tai ainakin osatotuus.

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii minulla kohtaan 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria, koska kirjaa lukiessani ymmärsin, miten vähän tiedänkään vietnamilaisista venepakolaisista.

Omakohtaisiin kokemuksiin perustuvassa kirjassaan Thúy kuvaa perheen hengenvaarallista venematkaa, paon taustaa, oloja kärpästen, toukkien ja matojen keskellä malesialaisella pakolaisleirillä sekä saapumista Kanadaan. Vastaanotto uudessa kotimaassa on lämmin, mutta vieras kieli ja outo ympäristö aiheuttavat vieraantumisen tunteita väkisinkin. Näihin kokemuksiinsa kertoja nyt keski-ikäisenä vertaa autistisen poikansa tilannetta, poika kun elää omassa maailmassaan eikä puhu.

Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, joita on sivulla välillä vain yksi. Väljyys tuo ilmaa raskaita vaiheita sisältävään kertomukseen. Myös kieli hellii lukijaa. Thúy puhui Litissä siitä, miten hän joutui 10-vuotiaana pakolaisena opettelemaan uuden kielen ja miten hänen äidinkielensä vietnam ei ole hänelle enää niin läheinen kuin nykyisen kotimaansa ranska. Hän ajattelee ja tuntee ranskaksi, vaikka osaa toki vietnamia edelleen hyvin. Kirjailijan omalaatuista kieltä onkin selitetty sillä, että hän kirjoittaa ranskaa vietnamin rytmillä. Suomentaja Marja Luoma onnistuu välittämään kauniin ja tarkan ilmaisun hienosti.

Syksyllä on onneksi tiedossa jo seuraava suomennos: Gummerus julkaisee Thúyn romaanin Vi lokakuussa.

* * *

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Johnny Kniga 2016.

Lukija: Krista Putkonen-Örn. Kesto 3 t 36 min.

BookBeat.
Kansi: ?

Kuuntelin Kaisa Haatasen Ylipainolisämaksun äänikirjana. Vahvasti huumorilla ryyditetty keski-ikäisen naisen tuskailu ei naurattanut minua sitten yhtään. Edes lempilukijani Krista Putkonen-Örn ei pystynyt pelastamaan äänikirjakokemustani, vaan lähinnä ärsyynnyin ja tylsistyin sekä olin välillä surullinen päähenkilön puolesta.

Päähenkilö Tytti on matkustellut paljon, ja monenlaisia kommelluksia on vuosikymmenien matkahistorian varrella sattunut. Milloin ongelmia on ollut erilaisten matkakumppaneiden kanssa, milloin matkakohteessa on ollut jotakin arveluttavaa.

Myös tälle Lit-kirjalle on Helmet-lukuhaasteessa sopiva kohta: 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue.

* * *

Astrid Swan: Viimeinen kirjani

Nemo 2019. 

Lukija: Astrid Swan. Kesto 9 t 24 min.

BookBeat.
Kansi: ?

Helsinki Litin perjantai-illan konsertista vastasi tänä vuonna Astrid Swan, joka on juuri julkaissut ensimmäisen kirjansa. Nimeltään esikoisteos on Viimeinen kirjani, ja selitys raflaavalle esikoiskirjan nimelle on siinä, että Swan sairastaa levinnyttä rintasyöpää. Hän elää jo nyt "jatkoajalla", sillä levinnyt rintasyöpä -diagnoosin jälkeen hän on ylittänyt kahden vuoden rajapyykin, joka on keskimääräinen elinikä tuolla diagnoosilla.

Swan kertoo, miten hän itse pelasti itsensä alle parikymppisenä hankalista perheoloista vanhemman miesystävän avulla. Lukioikäisenä etunimi Anni vaihtui Astridiksi, myöhemmin taiteilijanimi täydentyi sukunimen vaihtuessa Joutsenosta Swaniksi. Swan on tehnyt määrätietoisesti töitä pop-tähteyden eteen, eikä hän ole luovuttanut, vaikkei suurta läpimurtoa olekaan tapahtunut. Uran lisäksi Swan avaa myös yksityiselämäänsä: hän kertoo, miten pojan syntymä herättää hänessä suojelevan äidin ja miten vakava sairaus näkyy parisuhteessa.

Muistelma koostuu erillisistä tekstifragmenteista: mukana on päiväkirjamerkintöjä, muistoja lapsuudesta, ajatuksia sairaudesta. Swan haluaa taistella perinteistä tarinankerrontaa vastaan eikä halua siksi edetä tarinassaan kronologisesti. Hänen tarinaansa etukäteen tuntemattomalle lukijalle (tai kuuntelijalle) tämä tuo hieman lisähaastetta, kun vierasta elämäntarinaa joutuu rakentamaan edestakaisin ajassa hyppivistä osasista. 

Swan lukee äänikirjan itse, mikä lisää tekstin intensiteettiä. Kirjan kuunteleminen vetää vakavaksi. Mikään nyyhkytarina tämä ei ole, vaan vahvan naisen avoin tilinteko elämästä. Ihailen Swanin päämäärätietoisuutta ja peräänantamattomuutta, mutta ei hän vaikene heikoista hetkistään ja vaikeista ajatuksistaan.

Helmet-lukuhaaste 2019: 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot.

* * *

Seurasin festivaalikeskusteluja muutaman työkaverini kanssa. Helsinki Lit on muodostunut meille jo kevätperinteeksi, sillä olemme olleet yleisössä kaikkina viitenä vuotena. Tässä välissä olin muualla töissä parin vuoden ajan, mutta perinne ei katkennut silloinkaan. Lit ja kirjat yhdistävät.

Perjantaina festivaalipäivä vakuutti meidät laadukkaalla ohjelmistollaan. Olimme yksimielisen ihastuneita energiseen ja hulvattomaan Thúyhin. Viinilasillisen äärellä hieman haikailimme alkuvuosien keskustelevampaa otetta: nyt kaikki kohtaamisen lavalla olivat selkeästi haastatteluja. Heräsi myös kysymys: missä ovat runoilijat?

Omppu blogissaan herätteli pohtimaan Litin luonnetta, ja aloin miettiä, voisiko ulkomaisia kirjailijavieraille yrittää löytää keskustelukumppaneita sellaisten kotimaisten kirjailijoiden joukosta, joiden teos (yksi tai useampi9 on käännetty sopivalle kielelle. Jos molemmat tuntisivat toistensa töitä, voisi keskustelua syntyä helpommin ilman, että toisen täytyy ottaa haastattelijan roolia niin selkeästi. Nythän Litin ohjelmistossa on lähinnä vastikaan julkaisseita kirjailijoita, mutta mielestäni tästä ajankohtaisuudesta voitaisiin kieliasian nimissä vähän joustaa. Arvaan, että kirjojen markkinoinnin parissa työskentelevät ovat eri mieltä, sillä myynnillisesti kirjan elinkaari on niin lyhyt.

Niin tai näin, olen iloinen siitä, miten erilaisten kirjojen pariin Helsinki Lit minut jälleen houkuttelikaan! Kaikkia näitäkään kirjoja en varmasti olisi tullut lukeneeksi ilman festivaalia. Monien kohdalla lukukokemus myös syveni lavalla kuullun keskustelun myötä. Harvoin luen kirjaa kahdesti, mutta festareiden jälkihuumassa tuli tämäkin koettua, kun tartuin Thúyn kirjaan uudelleen.