Kohti Helsingin kirjamessuja – Kallio, Kekkonen & Valkama

Helsingin kirjamessut alkavat huomenna! Miten ihanaa, että suuri kirjamessutapahtuma on jälleen välivuoden jälkeen mahdollinen. Olen menossa messuille ainakin torstaina, ja jos vain jaksamista riittää, niin piipahdan kirjakuplassa useampana päivänä. Tällä kertaa en akkreditoitunut messubloggaajaksi, vaan menen ihan tavan tallaajana hyörimään.

Alle koostin kolme lyhytarviota uutuuskirjoista – samainen kolmikko toimii myös tärppilistana messuille, koska näistä kiehtovista kirjoista syntyy varmasti meheviä keskusteluja messulavoilla! 

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän

Otava 2021. 267 s. Arvostelukappale.

Alkuvuodesta 1942 Beata palaa perheensä kanssa neuvostomiehityksen päätyttyä Hangon-kotiinsa, jossa näkyvät valloittajien jäljet. Irvokkaina. Mukanaan Beatalla on myös avioton lapsi, eikä nainen muutenkaan piittaa ajan normeista. Beata tekee kuten sydän sanoo, myös silloin kun sotavangin katse vie huomion. 

Beatan ja neuvostovangin välissä on vankileirin aita ja kielimuuri, mutta rakkaushan ei tunne rajoja. Mustikanvarvut rahisevat korvissa, ja loppukesän tummenevat illat ovat rakastavaisten puolella. Salaiset tapaamiset tarkoittavat hengenvaaraa, mutta intohimo vie voiton järjestä. Kielletty rakkaus on kaunista, lihallista, epävarmaa.

Katja Kallion uutuuskirjassa yhdistyvät sodan karuus ja kaihoisa rakkaus. Runollinen kieli ja herkät luontokuvaukset luovat kontrastia sota-ajan rumuuksille. Kirja teki suuren vaikutuksen, joten Kallion aiempi Hanko-romaani Säkenöivät hetket on lisättävä lukulistalle. Se kertoo Beatan perheen vaiheista 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Helmet 2021: 12. Kirjassa ollaan metsässä.

Katja Kallio kertoo kirjastaan torstaina 28.10. klo 16.30–17 Töölö-lavalla, ja lisäksi hän vetää Venla Hiidensalon kanssa samana päivänä samalla lavalla Faktaa fiktiossa fiktiota faktassa -keskustelua klo 18–18.30.

* * *

Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä

Kansi: Elina Warsta.
Siltala 2021. 211 s. Lainasin kirjastosta.

Helena on teini-ikäinen, kun hänen äitinsä kuolee. Helena pukeutuu hautajaisissa punaiseen mekkoon, joka huutaa julki sitä vääryyttä, että tytär joutuu varttumaan aikuiseksi ilman äitiään. Äidin muistoa ja surua ei saa siivottua pois, vaikka kaikki äidin tavarat olisivatkin jo poissa näkösältä.

Minäkertoja-Helena pysähtyy elämänsä merkittäviin kohtiin. Nykyhetken lomassa käydään lapsuusmuistoissa, joissa äiti lepäsi paljon ja käyttäytyi eri tavalla kuin toiset äidit. Äidillä on sairaus, mutta äiti ei ole sairas. Äidin mielenterveysongelmat värittävät lapsuusmuistoja, ja vaikuttavat siihen, millainen Helenasta kasvaa, millaisia suhteita solmii, millaiseen ammattiin hakeutuu.

Helenan elämäntarina on samalla eheä ja aukkoinen. Lapsuuden muistikuvat ovat fragmentteja, niissä jokaisessa on jotakin sellaista, mikä on saanut juuri kyseisen kohtauksen painumaan muistin sopukoihin. Elämän varrella koetut asiat muodostavat jatkumon, vaikka ne olisivat kuinka satunnaisia tai ajallisesti etäisiä. Helenan tarinassa muistot keskustelevat nykyhetken kanssa.

Kekkonen kirjoittaa ilmavasti ja hiotusti painavista asioista. Turun kirjamessujen haastattelussa Kekkonen totesi loppukaneettina, ettei ole mikään lörpöttelyn ystävä – tämä napakkaa ilmaisua arvostava lukija kiittää hymyillen!

Helmet 2021: 36. Kirjassa liikutaan ajassa.

Helmi Kekkonen esiintyy Töölö-lavalla perjantaina 29.10. klo 15–15.30.

* * *

Meri Valkama: Sinun, Margot

Kansi: Martti Ruokonen.
WSOY 2021. 556 s. Lainasin kirjastosta.

 

Vilja ajautuu selvittelemään perheensä menneisyyttä ja salaisuuksia, kun hän löytää isänsä jäämistöstä pinon kirjeitä, jotka on allekirjoittanut salaperäinen Margot. Viljan perhe asui isän työn vuoksi useita vuosia DDR:ssä Itä-Berliinissä 1980-luvulla, ja vanhemmat erosivat Suomeen palaamisen jälkeen. 

Miksi perhe hajosi? Miksi asiasta ei puhuta? Miten Margot kytkeytyy tähän kaikkeen? Vilja janoaa vastauksia, vaikka alkaa vaikuttaa siltä, että ne paljastavat jotakin ikävää isästä. Vilja kun oli aina isän tyttö. Tukenaan Viljalla on puoliso Saga, jonka tytär Hertta herättää Viljan pohtimaan omaa äitisuhdettaan.

Maailmanhistorian vaiheet heijastuvat romaanihenkilöiden elämään. Viljan vanhempien parisuhde vertautuu reaalisosialismiin: kulissit pysyvät pitkään kasassa, vaikka taustalla kuohuu. Lopulta ei tarvita  kuin yksi lausunto televisiossa ja yksi näky puistossa, niin rakennelmat romahtavat. Ihmisten välillä on muureja, joista jotkin tuntuvat olevan yhtä vahvaa tekoa kuin Berliinin muuri. 

Nautin Valkaman kerronnasta, se on eläväistä ja kuvailevaa. Jonkin verran tallusteluja ja tassutteluja olisi voinut karsia, sillä ne pistivät silmään, kun kirjaa luki yhtä soittoa. Mutta muuten en olisi ottanut muhkeasta lukupaketista mitään pois, vaikka ranteet olivatkin kovilla. Toivotan kirjalle ja kirjailijalle menestystä syksyn esikoiskirjakisassa!

Helmet 2021: 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä.

Valkamaa pääsee kuulemaan messuilla torstaina 28.10. klo 12–12.30 Töölö-lavalla ja lauantaina klo 13.30–14 Esplanadi-lavalla.

Turun messuilla koettua

Vietin Turussa jo perinteeksi muodostunutta syksyistä kaupunkiviikonloppua kirjamessujen aikaan viime viikonloppuna. Viihdyin messuhulinassa kaksi päivää, perjantain ja lauantain. Nyt on aika palata hetkeksi messumuistojen pariin. 

Lämpöä ja vilskettä

Turun kirjamessut ovat minulle syksyn odotetuin kirjallisuustapahtuma. Pidän messujen lämpimästä tunnelmasta, ja onhan pienempi messukeskus helpompi hahmottaa ja kulkea kuin jättimäinen vastineensa Pasilassa. Lavalta toiselle pääsee ainakin useimmiten liikkumaan kätevästi, pahimmat ruuhka-ajat ovat tietenkin poikkeus. 

Ohjelmajohtaja Jenni Haukio
tervehtimässä bloggaajia.

Tänä vuonna messuilla vieraili reilut 23 500 kävijää, joten eivät nämäkään messut mitenkään pienimuotoiset ole. Suosituimmat ohjelmanumerot vetävät väkeä paikalle enemmän kuin tiloihin mahtuu. Esimerkiksi avajaisiin eivät kaikki halukkaat mahtuneet, samoin monia haastatteluja jouduin seuraamaan tiiviin ihmismuurin takaa. Tervon ja Loirin keskustelun jätin suosiolla väliin, osin tungoksen vuoksi. Näin kirjanystävän näkökulmasta tämä on tietenkin positiivinen ongelma!

Teatterin pyörteissä

Tänä vuonna messuohjelmassa näkyi merkittävä uudistus: maakohtaisista teemoista on luovuttu ja tilalle ovat tulleet poikkitaiteelliset teemat. Nyt messujen teema oli teatteri, jonka innoittamana lavoilla haastateltiin monipuolisesti dramaturgeja, näyttelijöitä ja muuta teatteriväkeä. 

Jenni Haukio haastatteli Seela Sellaa.

Seela Sella kertoi elämänsä kirjoista, joista yksi keskeisin on Viktor Franklin Ihmisyyden rajalla. Sella on ilmeisen sinnikäs lukija, sillä hän ei kuulemma ole koskaan jättänyt yhtäkään kirjaa kesken! Runot ovat Sellalle rakas kirjallisuuden laji, ja ne myös jäävät helposti mieleen, koska rytmi on runoissa keskeinen tekijä. Keskustelussa Haukio ja Sella nostivat esille, miten maailma muuttuu: räppi on nuorten runoutta.

Nähtiin lavoilla myös pienimuotoisia esityksiäkin, kuten Turun ylioppilasteatterin katkelma Eeva Kilven tekstin pohjalta tehdystä Poltettu oranssi -näytelmästä.

Tähtiä läheltä ja kaukaa

Yksi odotetuimmista kansainvälisistä messuesiintyjistä minulle oli ruotsalainen Jonas Hassen Khemiri. Haastattelussa hän kertoi uusimmasta kirjastaan Isän säännöt, josta hän myös luki katkelmia. Lukuhetki toi kaivattua vaihtelua hektiseen messupäivään. Oli ihana vain kuunnella kirjailijan lukevan omaa tekstiään teoksen alkukielellä. 

Jonas Hassen Khemiri.

Hieman sattumalta jäin kuuntelemaan brittiläistä Ruth Warea, joka on miljoonamyynteihin yltänyt dekkaristi. Hän kertoi, miten sai kehitettyä rakkaasta kirjoitusharrastuksestaan ammatin ja miten arkista elämää myös bestseller-kirjailija viettää. Waren Rouva Westaway on kuollut oli minulle miellyttävä äänikirjakokemus viime talvena, sillä tällaiset psykologiset jännärit kiinnostavat minua enemmän kuin väkivaltakuvaukset. 

Ruth Ware.

Messuilla kuultiin Heli Laaksosta, värikästä Lounais-Suomen murteella runoilevaa sanamaijaa. Laaksoselta on ilmestynyt tänä syksynä uusi aikuisille suunnattu runokirja nimeltään Aurinko. Porkkana. Vesi. monen vuoden tauon jälkeen. Ihailen Laaksosen sanankäyttöä ja messuesiintymisen aikana mietin, että ehkä pitäisi joskus mennä hänen keikalleen, nytkin on kuulemma alkamassa uusi kiertue.

Heli Laaksonen.

Kotimaisen runotaiturin jälkeen sopii siirtyä romaaneja kirjoittavaan kotimaiseen tähtikirjailijaan, Pajtim Statovciin. Hänen haastattelunsa oli sijoitettu aivan liian pienelle lavalle: Kuisti-lavan ympärys oli tupaten täynnä. En aina istumapaikkaa kaipaakaan, ja onneksi äänentoisto toimi niin, että vähän kauemmaskin kuuli Statovcin aatoksia. Aiheena oli luonnollisesti hänen uusin romaaninsa Bolla, jolle veikkaan ja toivon menestystä, kun kirjallisuuspalkintojen ehdokkaita nimetään.

Pajtim Statovci.

Palkintoja ja paneeleja

Kirjamessuilla jaetaan perinteisesti monenlaisia palkintoja. Tänä vuonna iloitsin erityisesti Tuija Takalalle selkokirjallisuuden edistämisestä myönnetystä Seesam-palkinnosta. Opettaja-kirjailija-kirjabloggaaja Tuija on työskennellyt uutterasti selkokielen parissa. Tuija on kirjoittanut useita selkokirjoja ja tuo selkokirjallisuutta esiin myös kirjablogissaan Tuijata. Kulttuuripohdintoja. Vielä kerran onnittelut Tuijalle!

Tuija Takala.

Kirjabloggaajissa on myös sometähtiä! Kirsin kirjanurkka -blogia kirjoittava Kirsi Hietanen osallistui somelukutaitoon keskittyneeseen paneeliin yhdessä suosittua Twitter-tiliä pitävän Pekka Saurin, somea tutkivan yliopistonlehtorin Janne Matikaisen ja Mmiisas-kanavaa ylläpitävän Miisa Rotola-Pukkilan kanssa.

Keskustelussa pohdittiin muun muassa sitä, miten hyvätkin aikeet saattavat kääntyä joskus itseään vastaan, kuten Saurin Rakentava twiittaaja -kohu osoitti. Kirsi toi mainiosti esiin sitä, miten olisi tärkeä miettiä, miten aikuisten somelukutaitoa voitaisiin kehittää – lapset ja nuoret kun oppivat sitä nykyään koulussa, mutta vanhemmat ikäpolvet eivät sellaisessa opetuksessa ole olleet.

Pekka Sauri, Kirsi Hietanen, Janne Matikainen ja Miisa Rotola-Pukkila.

Kiehtovia pohdintoja sisälsi myös Anna-Riikka Carlsonin vetämä keskustelu, jossa valotettiin kirjailijan ja kustantajan suhdetta. Pajtim Statovci, Matti Rönkä ja Tuomas Kyrö jakoivat kokemuksiaan työskentelystä kustantajan kanssa. Mieleeni jäivät Röngän toiveet kustantajan panostuksesta kirjan markkinointiin ja Statovcin kaipuu ajatuksia haastaviin kommentteihin – ne vievät kirjoittamista eteenpäin.

Anna-Riikka Carlson, Pajtim Statovci, Matti Rönkä ja Tuomas Kyrö.

Iltaohjelmaa

Messupäivien jälkeen jalat huutelivat jo hotellia, mutta perjantai-iltana päätin osallistua uuden kokemuksen perässä kirjalliseen ohjelmaan muutaman bloggaajakollegan kanssa. Suuntasimme kohti ylväässä iltavalaistuksessa kylpevää Tuomiokirkkoa...

Uskonnottomana en kovin usein vieraile kirkoissa, mutta kirjailijoiden kuunteleminen oli hyvä syy tehdä poikkeus. 

Lukuillassa kuultiin vuoroin Bachia sellolla ja kirjailijoita, jotka lukivat joko omia tekstejään tai lainamateriaalia. Erityisesti mieleeni jäi Heidi Köngäksen lukemat otteet uudesta Mirjami-romaanistaan. Köngäksen luentaa oli ilo kuunnella. Miljöö toi kaikkien esityksiin arvokkuutta ja mahtipontisuutta, mutta kaikuvassa tilassa äänet myös välillä puuroutuivat.

Kohti ensi vuotta

Turun tunnelmasta voi huumaantua jälleen ensi vuonna lokakuun alussa 2.–4.10.2020. Tuolloin pääteema on musiikki. Jos ja kun toivottavasti pääsen viettämään Turku-viikonloppua myös ensi vuonna, niin aion pakata mukaan uuden kameran. Huomaan, että aika on tehnyt tehtävänsä vanhan puhelimeni kanssa, kun kuvat ovat paikoin niin sumuisia ja rakeisia.

Lämmin kiitos messujen järjestäjille bloggaajapassista! Oli ilo olla mukana!

Helsingin Kirjamessujen kohokohtia

Helsingin kirjamessut kokosivat tänä vuonna ennätysmäisen kävijäjoukon: messuilla vieraili neljän päivän aikana 85 600 ihmistä! Kirjat ja kirjailijat kiinnostavat, ja ainakin hetkeksi voi taas unohtaa puheen kirjan kuolemasta. Olin messuilla torstaista lauantaihin ja tähän postaukseen keräsin muutamia poimintoja päivistäni messuilla.

Tungokselta ei voinut välttyä käytävillä ja katsomoissa. Esimerkiksi Senaatintori-päälavan edustalla oli ruhtinaallisen kokoinen katsomo, mutta silti istumapaikat loppuivat kesken useasti: esimerkiksi Minna Rytisalon haastattelua seurasin seisomapaikalta, vaikka olin paikalla hyvissä ajoin. Täyttä oli myös Esplanadi-lavan tienoilla, kun Mia Kankimäki puhui uudesta Naiset joita ajattelen öisin -kirjastaan. Myös kirjailijan ja kriitikon kohtaaminen veti väkeä: hyvä että pääsin edes kuuloetäisyydelle lauantaina Hakaniemi-lavan tuntumassa, kun Saara Turunen haastatteli Antti Majanderia.

Antti Majander ja Saara Turunen.

Teemamaan uudet tuttavuudet

Ennen messuja etsiskelin messuohjelmasta minulle tuttuja yhdysvaltalaisia kirjailijoita ‒ turhaan. Pienoinen pettymys vaihtui messujen aikana löytämisen iloon, sillä bloggaajille järjestetyissä tilaisuuksissa pääsin tutustumaan rauhassa kahteen erityisen mielenkiintoiseen kirjailijaan, joista en tiennyt ennestään mitään.

Perjantaina Kirsin Book Clubista tuttu Kirsi Ranin haastatteli Cecilia Samartinia. Samartinin uusin kirja Kirottu kauneus (Bazar 2018) käsittelee ihmiskauppaa. Samartin kertoi poimineensa kirjan aiheen radio-ohjelmasta. Samartin teki taustatyötä, jonka aikana hänelle selvisi, että maailmassa on ihmiskaupan "moottoreita", eli paikkoja, jotka ovat keskeisiä maailmanlaajuisessa toiminnassa. Näitä ovat muun muassa Moldova, Meksiko ja Yhdysvaltojen Ohio. Nämä paikat päätyivät kirjaan. Taustatyö vei Samartinin myös niin kauheiden asioiden äärelle, että aivan kaikkea hän ei kirjaansa voinut kirjoittaa. Tarinan työstämisessä keskeinen rooli oli myös kirjailijan agentti Moses Cardonalla, kuten aina kirjailijan työstäessä uutta kirjaa. Cardona oli myös mukana tilaisuudessa. 

Olin etukäteen lukenut Kirotun kauneuden puoliväliin ja heti perjantaina messuilta kotiuduttuani luin sen loppuun. Bloggauksessa avaan kirjaa lähiaikoina vielä tarkemmin, joten nyt totean vain, että se on sydäntäsärkevä, otteessaan pitävä ja silmiä avaava tarina. 

Cecilia Samartin.

Lauantaina bloggaajat saivat kuulla messujen päävieraaksikin tituleerattua Jennifer Clementia, joka on kansainvälisen PENin puheenjohtaja. Aihealue ei juuri Samartinista keventynyt, sillä Clementin uusin kirja Rakkaudesta aseisiin (Like 2018) käsittelee asekauppaa. Tapahtumapaikkana on asuntovaunualue Floridassa. 

Clement teki kirjaansa varten laajaa taustatyötä: hän haastatteli muun muassa aseellisista hyökkäyksistä selvinneitä ihmisiä ja perehtyi kyseisen alueen tilanteeseen. Vakavailmeisenä esiintynyt Clement luonnehti Yhdysvaltojen ja Meksikon suhdetta hulluksi avioliitoksi; rajan yli tehdään valtavamittaista ase-, huume- ja ihmiskauppaa. 

Clementin kirjoja en vielä ole ehtinyt lukea, mutta ehdottomasti tämä tuore suomennos on luettava, samoin sen sisarteos Varastettujen rukousten vuori. 

Jennifer Clement.

Lukupiirien taikaa

Ihastuin kirjamessujen lukupiirien konseptiin viime vuonna niin, että ilmoittauduin muutamaan lukupiiriin tänäkin vuonna. Valikoin sellaiset lukupiirit, joissa käsiteltävät kirjat olin jo lukenut, koska aiempien kokemusteni perusteella näin saisin tilaisuudesta enemmän irti.

Torstaina messu-urakkani alkoi Riikka Pulkkisen Lasten planeettaa ruotineessa lukupiirissä. Olin kuuntelemassa Pulkkista jo Turun messuilla, mutta silti sain taas uutta pohdittavaa kirjasta. Ja onhan se aina mielenkiintoista kuulla, miten muut ovat kirjan kokeneet. Aivan varauksetta kirjan esilukenut lukupiiri ei ollut kirjaan ihastunut, mutta yleisökommentteissa kiiteltiin kirjan kuvausta ihmismielen hauraudesta, psykoosista ja erosta. Kirjan erokuvaus varsinkin kirvoitti kahtalaisia kommentteja: joidenkin mielestä se oli liian kepeä, toiset pitivät sitä raastavana ja koskettavana.

Kirjan esilukenut lukupiiri ja kirjailija piippuhyllyltä kuvattuna.

Lauantaina suuntasin jälleen heti aamusta lukupiiriin, jossa puheenaiheena oli Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen. Tämä oli tämänvuotisista lukupiireistä ainoa, joka oli etukäteen varattu täyteen, mutta hyvin saliin olisi mahtunut enemmänkin osallistujia. Nyt esilukijoina toimivat Kirsin Book Clubin jäsenet ja mukana oli myös kirjan kustantaja Touko Siltala.

Hotakainen kertoi, että halusi tehdä tällaisen moniäänisen kirjan, koska "nauhurikirjoja" on julkkiksista tehty ihan tarpeeksi. Hän halusi kirjoittaa "ihmiskirjan", ja sen onnistumisesta näin hyvin kirjailija antoi paljon kiitosta Kimin äidille, Paula Räikköselle. Mielenkiintoista oli kuulla muun muassa, mikä Hotakaisen oli Räikkösessä yllättänyt. Hän mainitsi Räikkösen herkkyyden, leikkisyyden ja ystävien kesken esille tulevan puheliaisuuden. 

Luin kirjan pian sen ilmestyttyä ja pidin lukemastani. Kieltämättä ihmettelin, miksi, mutta lukupiirissä ymmärsin ainakin yhden keskeisen syyn. Hotakainen on todella sukeltanut kohteensa elämään, mennyt kaiken keskelle tekemään havaintoja. Hän mainitsi esikuvakseen David Foster Wallacen, jonka hummeri-essee on tällaisen kirjoittamisen malliesimerkki: kirjoittaja menee ja katsoo, miten asiat tapahtuvat, ei vain kyynisesti tarkkaile niitä ulkopuolelta.

Kari Hotakainen.

Lukuvinkkejä ja muistijälkiä

Monenlaisia lukuvinkkejä kertyi puhelimen muistiin messupäivien aikana. Tuttuun tapaan kannoin kirjoja kotiin hartiat kivistäen, ja kirjastovarauksiakin tuli naputeltua messuilta käsin. Muun muassa mainiota Sivumennen-podcastia livenä kuunnellessani tajusin, että nyt on korkea aika lukea Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli. Antikvaarisilta messuilta ei kirjaa löytynyt, mutta nettikirppikseltä tärppäsi.

Sivumennen-live. Jonna Tapanainen, Eveliina Talvitie,
Laura Gustafsson ja Johanna Laitinen.

Lopuksi vielä lämpimät kiitokseni messujen järjestäjille blogipassista ja pääsylipuista, jotka arpomalla saatoin ilahduttaa erästä onnekasta lukijaani. Kiitos myös kustantajille mielenkiintoisista bloggaajatilaisuuksista ja muille blogisteille keskusteluista. Messuista jäi monia hyviä muistoja, jotka jälleen kantavat pitkälle pimenevään talveen.

* * *

Messuraportin loppukevennyksenä koira. Lukukoira Börjeä en ehtinyt mennä tapaamaan, mutta messuraportin koirakiintiön täyttää tällä kertaa norsunluukoira Rokka, joka oli messuilla markkinoimassa uutta kirjaansa (Tammi 2018). Häntä heilui ja rapsuttajia riitti!

Norsunluukoira Rokka messutunnelmissa,
taluttimen toisessa päässä Toni Lahtinen.

Turun Kirjamessuilla koettua

Viime viikonlopun vietin messutunnelmissa Turussa. Pääsin jälleen todistamaan messujen ihmeellistä vaikutusta aikaan: kolme päivää hujahti ohi hetkessä, mutta silti tuli nähtyä ja koettua niin paljon, että tuntuu kuin olisin ollut viikon reissussa. Siirtyminen messuhulinasta arkeen on tuntunut melkoiselta pudotukselta, mutta onneksi kirjakuplassa vietetyt päivät jäävät elämään muistoissa. Lukuvinkkejäkin tuli kerättyä hyvä määrä pimenevän talven varalle. Tässä katsauksessa palaan vielä lyhykäisesti viime viikonlopun tunnelmiin.

Messuskumppaa ja ostoksia.

Kirjat vetävät väkeä

Turun Kirjamessuilla vieraili edellisvuoden tapaan reilut 21 500 kävijää, joten tungosta paikoitellen riitti. Jotkin keskustelut vetivät paikalle massoittain väkeä: minäkin sain vain seisomapaikan auditorion ovensuusta esimerkiksi Hotakaisen haastattelun ja Minna Canth -keskustelun ajaksi. Molempiin tilaisuuksiin saavuin hyvissä ajoin, mutta silti ei ollut toivoakaan saada istumapaikkaa.

Minna Rytisalo, Jouko Jokinen, Elina Knihtilä ja Jenni Haukio.

Jenni Haukion vetämässä Minna Canth -keskustelussa ajatuksiaan olivat jakamassa Jouko Jokinen, Minna Rytisalo ja Elina Knihtilä. Tunnin ajan kestäneen tilaisuuden kuluessa väkeä lähti salista sen verran, että pääsin hivuttautumaan portaille. Salin toisella puolella porraspaikalla keskustelua seurasi myös presidenttimme Sauli Niinistö — ja kuvat kirjaa lukevasta, portailla istuvasta Niinistöstä levisivät somessa tunnisteella #OnlyInFinland. Niinistö kommentoi asiaa Twitterissä: "Se vaan on niin, että portailla oli hyvät tilat istua. Muut pääsevät helposti ohi ja itse vikkelään pois, jos sellainen tunne tulee. Nyt ei tullut."

Teemamaahan tutustumassa

Messujen teemamaana oli tänä vuonna Viro ja muina teemoina kestävä kehitys ja Itämeri. Niin paljon kuin meremme minua kiinnostaakin, niin huomasin olevani aina jossakin muualla, kun Itämerestä oli messuilla puhe. Viro-teemaan sen sijaan uppouduin huolella. Kuuntelin ainakin Valdur Mikitaa, Andrei Ivanovia, Paavo Matsinia, Kai Aareleidiä. Luin messujen aikaan Aareleidin romaania Korttitalo ja monien muidenkin virolaisten kirjailijoiden kirjoja otan luettavaksi, kunhan ehdin.

Valloittava Kai Aareleid ja Korttitalo.

Monia mielenkiintoisia keskusteluja ja virolaisia kirjailijoita jäi vielä näkemättä, mutta onneksi useita virolaisia kirjailijoita saapuu myös Helsingin messuille kuun lopulla. 

Jotain uutta, jotain vanhaa

Seksiä RÖH oli ehkä erottuvin ohjelmanimi koko messuohjelmassa, joten täytyihän sitä mennä kuuntelemaan! Lavalla Siri Kolu, Magdalena Hai ja Siiri Enoranta keskustelivat seksistä ja seksuaalisuudesta nuortenkirjallisuudesta. Keskustelua kuunnellessani iloitsin, miten mahtavaa nuortenkirjallisuutta nykyään Suomessa kirjoitetaankaan, ja samalla hämmästelin, miksi luen sitä niin vähän. Kuin tilauksesta olen törmännyt useisiin suosituksiin Magdalena Hain uutukaisesta Kolmas sisar, joten siihen on tutustuttava nuorten puolelta seuraavaksi.

Siri Kolu, Magdalena Hai ja Siiri Enoranta

Kauempaa saapuneista kirjailijavieraista kävin kuuntelemassa meksikolaissyntyistä Laia Jufresaa, jonka esikoisromaani Umami ilmestyi vastikään suomeksi. Kirja kertoo surusta, ja tarinassa liikutaan Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla. Jufresa kertoi, että kirjoitti kirjansa, koska halusi antaa tilaa ja äänen surulle, sillä yleensä niitä ei surulle Meksikossa anneta. Nykyisin Englannissa asuva kirjailija on kotoisin maasta, jossa väkivallasta on tullut arkipäiväistä. Murhatilastot ovat pysäyttäviä ja esimerkiksi joka 19. minuutti joku katoaa. 

Umamin suomentanut Laura Vesanto haastatteli kirjailijaa.

Useita pidempiaikaisia lempikirjailijoitanikin ehdin messuilla kuunnella. Anja Snellmanin Kaikkien toiveiden kylä on lukuromaani kahden naisen ystävyydestä ja Kreetasta, joka on ollut kirjailijan toinen kotimaa jo vuosikymmenien ajan. Antti Tuurin Aavan meren tuolla puolen taas kertoo suomalaisten maahanmuuttajien jälkeläisistä Ruotsin lähiössä.

Anja Snellman, Antti Tuuri ja Riikka Pulkkinen messuilla.

Riikka Pulkkisen uutuus Lasten planeetta on paitsi avioeroromaani, myös kertomus psykoosista ja sisarusten suhteista. Olen jo kuunnellut kirjan lähes kokonaan äänikirjana, mutta ostin kirjan painettuna messuilta, koska haluan palata monitahoiseen tarinaan vielä uudelleen. Ja olihan se hauska saada kirjailijan signeeraus!

Katse ensi vuoteen 

Turun Kirjamessut järjestetään jälleen ensi vuonna lokakuun alussa. Nyt messujen ohjelmajohtajaksi palaa opinto- ja äitiysvapailta Jenni Haukio, joka ei vielä tehnyt suuria paljastuksia ensi vuoden ohjelmasta tai teemoista. 

Haukio puhui messujen avajaisissa.

Ensi vuoden teemansa messuilla paljasti Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko, ja tuo teema on  "Rajaton meri – Itämeri ja muut muistavat vedet". Heti kun kuulin tästä, aloin miettiä, olisiko ensi kesänä vihdoin aika osallistua tähän tapahtumaan. Kirjallista ohjelmaa meri-teemalla saaristossa heinäkuussa – ajatus tuntuu kyllä houkuttelevalta.

Kiitos ja kumarrus

Loppuun vielä kiitokset messujen järjestäjille messulipuista ja bloggaajien huomioimisesta messuilla! Bloggaajille muun muassa järjestettiin lounas, joka oli kiva tilaisuus päästä tapaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin kollegoihin. 

Mainiota oli myös se, että kirjabloggaajille annettiin tänä vuonna tilaa ohjelmassa. Seurasin korvat höröllä bloggaajakeskustelua, jossa useat kirjabloggaajat keskustelivat kirjailija Pajtim Statovcin kanssa. Rakkaudesta kirjallisuuteen ja hyvien kirjavinkkien jakamisen ilosta, siksi tätä harrastusta useimmat jatkavat vuodesta toiseen. 

Ohjelmajohtaja Seppo Puttonen
kävi tervehtimässä bloggaajia bloggaajalounalla.

Kiitos myös bloggaajakollegoille seurasta, kirjavinkeistä ja ohjelmatärpeistä!

Seuraavaa messurupeamaa ei tarvitse kauaa odotella, sillä Helsingin kirjamessut alkavat jo reilun parin viikon kuluttua. 

Turun kirjamessut: ennakkotunnelmia ja lippuarvonta

Syksyn ensimmäiset kirjakarkelot lähestyvät hurjaa vauhtia: Turun kirjamessut alkavat jo reilun viikon kuluttua. Lokakuinen miniloma Turkuun on minulle jo perinne ‒ kolmannesta kerrasta voi varmaankin jo näin sanoa. Tänä vuonna aloin suunnitella reissuani heinäkuussa. Turun messuhumuun on päästävä! 

Luvassa on monipuolista messuohjelmaa kirjanystäville kolmen päivän ajan. Tässä postauksessa esittelen ohjelmaa, teen siitä muutamia nostoja ja käynnistän neljän messulipun arvonnan. Tarkat arvontaohjeet löydät tekstin lopusta. 

Viro ja Itämeri näkyvät ohjelmistossa 

Ohjelmapäällikkönä tämän vuoden messuohjelmaa on ollut kokoamassa Ylen kirjallisuustoimittajan töistä eläköitynyt Seppo Puttonen. Teemamaa on tänä vuonna Viro, minkä lisäksi on ideoitu paljon ohjelmaa Itämeren suojelun ja kestävän kehityksen ympärille.

Virolaisia kirjailijoita on paikalla useita kaikkina kolmena messupäivänä. Kirjoistaan ovat kertomassa ainakin Andrus Kivirähk, Paavo Matsin, Kai Aarelaid, Kätlin Kaldmaa, Andrei Ivanov, Valdur Mikita, Kairi Look ja Jaak Jõerüüt.

Itämeri on aiheena useissa keskusteluissa. Esimerkiksi lauantaina Agricola-lavalla klo 11.00 alkaa keskustelu otsikolla Laitetaan Itämeri kuntoon, ja sunnuntaina Auditoriossa alkaa Itämeri nyt -keskustelu klo 10.50.  

Teemojen lisäksi messuohjelmassa on liuta muutakin kiinnostavaa ohjelmaa. Lavoilla nähdään esikoiskirjailijoita, konkareita, tietokirjailijoita, runoilijoita. Ohjelmaa on niin lapsille kuin aikuisillekin, ja sunnuntaina messuille pääsee sisään ilmaiseksi cosplay-asussa. Tarkan päiväkohtaisen ohjelman löydät täältä.

Kirjabloggaajana odotan paljon lauantaiselta keskustelulta, joka on otsikoitu nasevasti Rakkautta kirjoihin vai maksettua markkinointia? (Onerva, klo 14.45-15.30) Paikalla kirjabloggaamisesta ja podcasteista keskustelemassa ovat kirjailija Pajtim Statovci sekä useita bloggaajakollegoita: Arja Kulttuuri kukoistaa -blogista, Tuomas Tekstiluola-blogista, Kirsi Kirsin kirjanurkka -blogista ja Tuija Tuijata-blogista. Mukana on myös Sivumennen-podcastin Jonna Tapanainen, ja keskustelua johdattelee Kirsin Book Club -blogin Airi.

En aio myöskään ohittaa Minna Canth -keskustelua, joka pidetään lauantaina Auditoriossa klo 13 alkaen. Otsikolla Mitä Minna tekisi – Suurnaisen perintö 2010-luvulla. Minna Canth 175 vuotta ovat keskustelemassa Elina Knihtilä, Jouko Jokinen ja Minna Rytisalo. Keskustelua moderoi Jenni Haukio.

Lippuarvonta

Ilokseni sain messujen järjestäjältä blogipassin lisäksi neljä messulippua arvottavaksi blogini lukijoiden kesken!

Näin osallistut arvontaan: kommentoi tätä tekstiä ja kerro kommentissasi, kuka on mielestäsi mielenkiintoisin esiintyjä tulevilla Turun Kirjamessuilla. Jos menisit messuille, mitä ohjelmaa et jättäisi väliin? Kirjoita kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi (tai ilmoita se minulle osoitteeseen nannankirjakimara (at) gmail.com), jotta saan voittajaan pikaisesti yhteyttä ja liput ehtivät ajoissa perille. Vastata voi myös Kirjakimaran Facebook-sivuilla tai Instagramissa kommentoimalla arvontapostausta.

Vastausaikaa on sunnuntaihin 30.9. klo 18 asti. Tuolloin arvon kaksi kahden lipun lippupakettia (eli 2 x 2 kpl messulippuja) kaikkien messutärppinsä jakoon laittaneiden kesken ja laitan sähköpostia voittajalle. Jos voittaja on vastannut Facebookissa tai Instagramissa, otan yhteyttä yksityisviestillä. Messuliput lähtevät postissa voittajalle heti maanantaina 1.10. (tai kunhan saan postiosoitteen voittajalta).

Turun Kirjamessujen kanssa samaan aikaan järjestetään myös Turun Ruoka- ja Viinimessut, joihin pääsee tutustumaan samalla messulipulla. Messut ovat auki pe ja la klo 10–18 ja su klo 10–17. Yhden lipun arvo on 16 €.

Onnea arvontaan!

Helsingin Kirjamessujen satoa

Vuoden suurin kirjallisuustapahtuma tuli ja meni, ja tämäkin innokas messuvieras on melko lailla toipunut neljän päivän messuilusta. Päivät olivat ihania ja antoisia, mutta myös raskaita, sillä ihmisvilinä vaatii veronsa. Ei ihme, että käytävillä oli välillä tungosta ja jonoja riitti: kävijöitä Helsingin Kirjamessuilla sekä Viini ja Ruoka -tapahtumassa oli tänä vuonna ennätykselliset 84 000!

Näin ja koin messuilla niin paljon, että kronologisesta messuraportista tulisi puuduttavan pitkä. Niinpä päätin tällä kertaa tehdä vain muutaman noston messupäivistäni ja keskittyä messuilta poimimiini lukuvinkkeihin.

Lukupiirit

Olin yleisössä kahdessa lukupiirissä. Ensimmäinen oli vuorossa heti torstaina, kun lukupiirin käsittelyyn pääsi Rosa Liksomin Everstinna. Tarkemman raportin tästä lukupiiristä voi lukea Kulttuuri kukoistaa -blogista, sillä Arja oli lukupiirin nimikkobloggaaja.

Olin Everstinna-lukupiirissä Turunkin messuilla, mutta aina vain kuuntelen ilolla Liksomia ja muiden lukijoiden ajatuksia hänen kirjastaan.

Ja tuli tässä lukupiirissä minulle uuttakin  tietoa kirjan taustasta: Everstinna on siis nimihenkilönsä monologi, mutta Liksom kirjoitti sen ohella myös everstin monologin ja myös everstin autonkuljettajan näkökulmaa sekä everstin kirjeitä. Nämä muut näkökulmat jäivät taustamateriaaliksi, josta on poimittu vain muutamia lauseita lopputulokseen. Tämä "ylimääräinen" materiaali auttoi kirjailijaa hahmottamaan ja rakentamaan teoksen maailmaa. 

Lauantaiaamun aloitin Satu Taskisen Lapset-teosta käsittelevässä lukupiirissä. Taskisen kirjat ovat olleet lukulistallani HS:n esikoiskirjapalkinnosta eli Täydellisestä paistista lähtien, mutta niin vain niiden lukeminen on jäänyt. Ilmoittauduin lukupiirin alkusyksystä ja aloin sitä varten lukea Lapsia messuja edeltävällä viikolla. Lukupiirin aikaan en vielä ollut päässyt kuin puoleen väliin, mutta se ei haitannut, sillä olin jo sisällä teoksen maailmassa.

Kirja ja ja kirjailijan kuunteleminen lukupiirissä tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kirjan rakenne ja filosofinen ote ovat ihailtavia. Kirjoitan Lapsista vielä oma tekstin tänne blogiin ja avaan ajatuksiani kirjasta siinä tarkemmin. Lapsien jälkeen on ehdottomasti otettava lukuun Täydellinen paisti ja Katedraali; nämä kolme muodostavat Eurooppa-trilogian.

Tarkoitukseni oli osallistua vielä Katja Kallion Yön kantaja -lukupiiriin sunnuntaina, mutta hyydyin messuiluun kalkkiviivoilla ja livahdin kotiin ennen piirin alkua. Kirja on huikea, ja siitäkin bloggailen lähiaikoina.

Lukupiirit messuilla hakevat vielä muotoaan, eikä yleisökään niitä ihan ole löytänyt. Liksom-piiriä oli seuraamassa viitisenkymmentä henkilöä, kun taas Taskisen tilaisuudessa meitä oli parikymmentä. Westön lukupiiri oli ainoa täydet sata henkilöä vetänyt piiri.

Lukupiiriä on kiehtovaa seurata, sillä erilaisia näkökulmia yhteen kirjaan riittää. Hyvässä messulukupiirissä esilukijoina toimineen lukupiirin lukukokemukset ja kirjailijan puheenvuorot ovat sopivassa suhteessa, joten puheenjohtajan rooli on tärkeä. Pienikään yleisömäärä ei Taskisen lukupiirissä haitannut, sillä nyt yleisökin uskalsi kertoa ajatuksistaan ja lukukokemuksistaan.

Ostokset

Yritin pitää maltin mukana shoppailussa, koska kirjahyllytilani on käymässä vähiin, mutta ihan ilman ostoksia en messupäivistä selvinnyt. 

Kytömäen Kultarinnan ja Tuuri Talvisodan ostin antikvaariselta puolelta. Kytömäen Kultarinta on minulla edelleen lukematta, mutta nyt se ainakin löytyy omasta hyllystä. Talvisodan myötä Tuurin Pohjanmaa-sarjani on nyt täydellinen: sen lukemista olen suunnitellut ensi vuodelle. Woolfin päiväkirjoista ostin vain ensimmäisen osan, vaikka koko sarjasta olisi ollut houkutteleva messutarjous. Muut yllä näkyvän pinon kirjat ovat peräisin paljon puhuttaneelta kahden euron osastolta. 

Keltaisen kirjaston kirjoille minulla on ihan oma ostokiintiö... Keräilen sarjan kirjoja hitaasti mutta tavoitteellisesti. Murakamin Kafka rannalla löytyi antikvaariselta puolelta, Ishiguron Pitkän päivän ilta on painotuore uusintapainos. Tammen Outi Mäkinen muuten tviittasi messujen aikaan, että häneltä puuttuu sarjasta enää kolme kirjaa! Minä tulen hyvän matkaa perässä: keltaisia on hyllyssäni 119, ja tähän mennessä julkaisusarjassa on ilmestynyt 485 kirjaa. Keräiltävää siis vielä riittää!

Koiraihmisenä en voinut vain kävellä ohi, kun näin tämän suloisen opaskoiran Näkövammaisten kulttuuripalveluiden ständillä. 

Sain luvan rapsuttaa ja ottaa kuvan: tämä oli mahdollista, koska koiralla ei ollut valjaita eli se ei ollut messuilla työssä. Nimen unohdin kysyä, mutta kahdeksan vuotta sillä oli ikää. Opastamisen lisäksi tässä nelijalkaisessa on vähän myyjän vikaa, sillä lähdin osastolta Kirjailijakalenterin kanssa.

Lukuvinkkejä

Mainiosta äänikirjapaneelista poimin matkaani Leena Majanderin vinkin kuunnella Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla äänikirjana. Se on kuulemma äänikirjana mahtava elämys. Samaa on sanonut Kirjainten virrassa -blogin Hanna Instagram-tilillään, joten kai se on pakko uskoa ja kokea itse:)

Savukeidas on julkaissut viisiosaiset Virginia Woolfin Päiväkirjat Ville-Juhani Sutisen suomentamina. Kuuntelin suomentajan haastattelua messuilla, ja tuntuu kiehtovalta ajatukselta päästä lukemaan klassikkoteosten synnystä ja kirjailijan ajatuksista. Ykkösosan ostinkin messuilta itselleni: toivon, ettei se jää hyllynlämmittäjäksi.

Mila Teräksen romaani Jäljet puolestaan kertoo Helene Schjerfbeckistä. Romaanin innoittajana toimi Ateneumin näyttely vuonna 2012: taiteilijan omakuvan katse kertoi, että taiteilijalla on tarina kerrottavanaan. Teräs alkoi pohtia, minkälainen henkilö taulujen takana onkaan, ehkä kaikkea ei ole vielä kerrottu.

Muutama ruotsinkielinen haastattelukin on messuilla aina kiva kuunnella. Istahdin Edith Södergran -lavan edustalle kuuntelemaan Eva Frantzia, jonka dekkari Sininen huvila (Blå villan) on vastikään ilmestynyt myös suomeksi. Cozy crime -tyyliä edustava dekkari saattaisi olla jännäri minun makuuni, sillä en välitä suolenpätkistä ja muista raakuuksista.

Anneli Kannon sanavalmis esiintyminen ja Anna Kortelaisen lukemat otteet saivat innostumaan Kannon uutuudesta Lahtarit. En tiedä, miksi olen aiemmin sivuuttanut Kannon teokset, mutta nyt aion muuttaa kurssia tässä asiassa. Lahtarit sijoittuu vuoteen 1918, samoin sen sisarteos Veriruusut muutaman vuoden takaa. Molemmat on ehdottomasti luettava!

Ja sokerina pohjalla tietenkin kirjamessujen tähtivieras Dan Brown ja hänen uutuusteoksensa Alku. En ole lukenut vielä yhtäkään miljoonamyynteihin yltäneen kirjailijan teoksista, elokuvasovituksia olen toki nähnyt. Brownin esiintyminen tuhatpäiselle yleisölle oli erilainen, mieleenpainuva messukokemus. Aloitan kirjallisen tutustumiseni Browniin Alusta :)

Katse tulevaan

Ensi vuonna Helsingin Kirjamessut järjestetään 25.-28.10. Silloin messujen teemamaana on Yhdysvallat.

Messujen annista saan nyt nauttia pitkälle talveen ‒ niin paljon tuli tehtyä ostoksia, poimittua lukuvinkkejä ja varastoitua kuplivaa kirjailoa. 

Loppuun vielä kiitos kaikille tutuille, joihin törmäsin messuilla: kiitos kahvittelu-, viini- ja lounasseurasta ja juttutuokioista! 

* * *

Bloggaripassi messuille saatu järjestäjältä.

Helsingin Kirjamessut: ennakkotunnelmia

Torstaina alkavilla Helsingin Kirjamessuilla teemana on 100-vuotisjuhliaan viettävä Suomi. Lukuisten kotimaisten kirjailijoiden lisäksi messuille on tulossa yli 40 kirjailijaa ulkomailta. Ohjelmaa on ennätyspaljon: neljässä päivässä messuilla nähdään yli 1000 ohjelmanumeroa, jotka toteutuvat yli 1500 esiintyjän voimin.

Ohjelmalehti on tänä vuonna melkoinen runsaudensarvi! Tapahtumia selaillessa saattaa iskeä ahdistus: miten löydän kaiken keskeltä juuri minua kiinnostavaa ohjelmaa? Torjun ahdistusta ja minimoin tulevan messuähkyn tutkailemalla ohjelmaa tarkasti etukäteen, poimimalla sieltä ne kaikkein mielenkiintoisimmat esiintyjät ja suunnittelemalla päivien kulkua.

Ohjelman puolesta voisin viettää neljä päivää messuhalleissa aamusta iltaan vaikka ihan joka päivä, mutta se tuskin on järkevää. Tiedän, että se olisi minulle liikaa. Teinkin tärppilistan, jossa jokaiselta päivältä on mukana neljä mielestäni mielenkiintoisinta esiintyjää tai ohjelmakokonaisuutta. Panostan näihin tärppeihin ja lisäksi haahuilen antikvaarisella osastolla, metsästän tarjouksia ja varmasti pysähdyn kuuntelemaan muitakin kiinnostavia keskusteluja eli lepuuttelemaan jalkojani...

Täytyy mainita myös teidän lukijoiden esiin nostama messuohjelma. Alkuviikon ajan täällä blogissa ja Kirjakimaran somekanavissa oli käynnissä arvonta, jonka voittaja sai kaksi pääsylippua messuille. Pyysin osallistujia kertomaan, kuka on heidän mielestään mielenkiintoisin messuesiintyjä. Eniten mainintoja sai Selja Ahava. Bloggasin Ahavan uutuusromaanista Ennen kuin mieheni katoaa aiemmin syksyllä ja voin suositella kirjaa lämpimästi. Ja mikäli halajaa nähdä Ahavan messuilla, kannattaa suunnata Mika Waltari -lavalle perjantaina klo 12.30 tai Akateemisen Kohtaamispaikalle (6d50) sunnuntaina klo 15.30.

Mutta nyt ohjelmapoimintani lyhyiden perustelujen kera:

Torstai

Laura Gustafsson: Pohja
13.00‒13.30 Minna Canth
Sain juuri luettua tämän huikean suoran ja ravistelevan kirjan. 
Pakko kuulla kirjailijan ajatuksia tästä!

Heidi Köngäs: Sandra
13.30‒14.00 Eino Leino
Luin Sandran yöunien kustannuksella loppuun alkuviikosta ja vaikutuin.
En olekaan ennen nähnyt Köngäksen haastatteluja, 
senkin vuoksi kiinnostaa.

Haudattu jättiläinen
14.00‒14.30 Mika Waltari
Suomentaja Helene Bützow kertoo tuoreimmasta 
Ishiguro-suomennoksesta. 
Kääntäjien työstä on aina kiehtovaa kuulla. 

Elisabeth Åsbrink: 1947
19.30‒20.00 Edith Södergran

Ruotsalainen Åsbrink kertoo kirjastaan, joka ilmestyi 
vastikään myös suomeksi. 1947 tarjoaa erilaisen lähestymistavan 
maailmanhistoriaan, käänteitä tarkastellaan yhden vuoden kautta. 
Kirjavinkin poimin alkujaan Sivumennen-kirjapodcastista.  

Perjantai

Kirjailijana 80-luvulta nykypäivään
11.00‒11.30 Aleksis Kivi
Ikisuosikkini Rosa Liksom ja minulle uusi tuttavuus Kjell Westö 
keskustelevat kirjallisuuden ja maailman muutoksesta. 

Virginia Woolf: päiväkirjat 1‒5

13.00‒13.30 Mika Waltari
Päiväkirjojen suomentaja Ville-Juhani Sutinen avaa 
käännösurakkaansa. Woolf kiinnostaa kovasti.

Yhä katselen pilviä ‒ Elvi Sinervon elämä
15.30‒16.00 Minna Canth
Runoilija Sinervosta kirjan kirjoittanut historioitsija Jaana Torninoja-Latola 
on myös kirjabloggaaja! Kirja odottelee lukuvuoroaan yöpöydälläni, 
kiva päästä kuulemaan Jaanan ajatuksia kirjasta, sen kirjoittamisesta ja Sinervosta. 

 Toinen Tuntematon

16.30‒17.00 Minna Canth
Anna Kortelainen haastattelee Hanna Weseliusta, Antti Heikkistä 
ja Laura Gustafssonia, jotka ovat osallistuneet novellikokoelman kirjoittamiseen. 
Novelleissa Tuntemattoman naishahmot saavat syvemmät tarinat.

Lauantai

Suomalaisen runon ääni
11.30‒12.30 Aleksis Kivi

Anna Kortelainen haastattelee Jenni Haukiota, Anja Salokannelta 
ja Vilja-Tuulia Huotarista. Puhetta mm. nykyrunoudesta ja klassikoista.

Dan Brown: Alku
14.00‒15.00 Sali 101
Kun kirjallisuuden supertähti saapuu Suomeen, niin täytyyhän 
häntä mennä kuuntelemaan! Yhtään kirjaa en vielä ole 
Brownilta lukenut, elokuvaversioita olen kyllä nähnyt. 
Tilaisuuteen oli ennakkoilmoittautuminen, ja se on jo täynnä ‒ jos mielit mukaan, 
niin voit kysellä peruutuspaikkoja paikan päällä ennen tilaisuuden alkua.

Kirjailijahaastattelu: Kathrin Schmidt
17.30‒18.00 Kullervo
Saksalainen Schmidt kertoo uusimmasta kirjastaan Kapoks Schwestern 
ja lukee otteita kirjasta. Mainio tilaisuus verestää hieman saksan taitoja! 
Bloggasin Schmidtin kirjasta Et sinä kuole jokunen vuosi sitten. 

Taiteilijat romaanihahmoina

18.30‒19.00 Kirjakahvila

Joel Haahtela, Venla Hiidensalo ja Kati Tervo 
ovat Anna Kortelaisen haastateltavina. Kaikilta on ilmestynyt 
taiteilija-aiheinen romaani: Tervosta bloggasinkin jo, 
Haahtela ja Hiidensalo ovat luettavien listalla.

Sunnuntai

Runosunnuntai

10.00–18.00 Olohuone

Monenlaista runo-ohjelmaa koko päivän: aamulla runousaamiainen, 

jota seuraa runononstop, runokeskusteluja ja haastetteluja. 

Täällä kannattaa piipahtaa sopivassa välissä!

Cozy Crime i Svenskfinland
13.30–14.00 Edith Södergran

Cozy crime -ilmiöstä ja uudesta kirjastaan (suom. Sininen huvila) 
kertomassa suomenruotsalainen Eva Frantz.

Pohjoismaisen proosan parhaat

14.30–15.00 Minna Canth
Lavalla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaita, 
mukana mm. Laura Lindstedt.

HS Esikoiset lavalla
15.00–16.00 Aleksis Kivi
Suvi Ahola, Arla Kanerva ja Antti Majander haastattelevat Hesarin esikoiskirjakisassa 
finaaliin päässeitä. On aina yhtä kutkuttavaa kuulla, ketkä ylsivät 
finaalikymmenikköön. Valinnanvaraa kun tänäkin vuonna on.

Bonusvinkki

Lukupiirit

Kirjamessujen lukupiirissä paikalla on kirjailija, etukäteen valitun lukupiirin 
jäsenet ja yleisöä. Lukupiiriläiset ovat lukeneet kirjan etukäteen ja keskustelevat 
kirjasta ja lukukokemuksestaan kirjailijan kanssa, ja yleisökin voi osallistua. 

Lukupiirit aikatauluineen löytyvät täältä ja mukaan voi ilmoittautua täällä. 
Kjell Westö -lukupiiri on täynnä, muissa on ainakin vielä tänään keskiviikkona tilaa. 
Myös paikan päällä voi kysellä vapaita paikkoja. 

Turun messuilla osallistuin kahteen lukupiiriin, ja sen kokemuksen perusteella sanoisin, 
että tilaisuus voi olla antoisa on sitten lukenut käsiteltävän kirjan tai ei. 

Raportoin tunnelmista messuilla blogin Instagram-tilille (@kirjakimara) pitkin viikonloppua. Kattavampaa messuraporttia tänne blogiin on luvassa alkuviikosta messujen jälkeen. Hauskaa messuviikonloppua kaikille!


* * *
Olen menossa messuille bloggaajana, eli sain järjestäjältä bloggaajapassin ja kaksi lukijoille arvottavaa pääsylippua.