Heinäkuun kirjat ja kuulumiset

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

Italo Calvino: Kosmokomiikkaa

Michael Chabon: Kuunkajo

Toni Morrison: Jazz

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Huh, siinä meni helteinen heinäkuu! Blogissa heinäkuu oli kesäisen keltainen, sillä kuudesta bloggaamastani kirjasta kolme kuuluu Keltaisteen kirjastoon. Soin keskellä kesää muutaman ajatuksen myös tulevalle syksylle ja listasin mielenkiintoisimmat syksyn uutuudet.

Heinäkuuhan on se perinteinen lomakuukausi, jonka aikana ehtii lukea kaikki oman hyllyn lukemista odottavat kirjat ja kirjaston kirjojen huojuvat pinot, eikös vain? Kesän lukusuunnitelmani ovat tyypillisesti olleet varsin utopistisia, niin myös tänä vuonna. Jotakin ehdin pinoistani onneksi lukeakin, eikä käynyt niin, että vain kuskaisin kirjakasseja mökille ja takaisin. Sehän nyt on hullua hommaa, ainakin jos mieheltäni kysyttäisiin.

Heinäkuussa keskityin siihen, että luen juuri sitä, mitä huvittaa. Päätin, että haasteista tai oman blogin juttusarjoista ei tarvitse lomalla välittää. Tämä ajattelumalli toimi, sillä luin nautiskellen, välillä jopa ahmien ‒ ja sain siinä sivussa osumia haasteisiin ja juttusarjoja eteenpäin.

Heinäkuun bloggauksilla osallistuin Tuijan Naistenviikko-haasteeseen kahdella kirjalla (Pulkkinen ja Schepp) ja kirjabloggaajien Klassikko-haasteeseen kuun lopulla (Lee). Lisäksi sain julkaistua jutut Keskiviikkoklassikosta (Calvino) ja Kuukauden nobelistista (Morrison).

Jäätelöä mökillä, mikä ilo!
Pakastin on hellekesänä erityisen ihana kapistus.

Mitä muuta sitä tulikaan tehtyä heinäkuussa kuin luettua ja blogattua? Ensin ajattelin, etten juuri muuta tehnyt kuin pakoillut hellettä, mutta vilkaisu puhelimen kuvagalleriaan kertoo muuta. Vietin kyllä leijonanosan lomastani riipputuolissa, koska se sijaitsee kätevästi varjoisalla terassilla ja auringon porotus oli jopa tälle kesän lapselle ajoittain hieman liikaa. Helle vei voimia ja välillä yöunetkin, mutta ihan loikoiluksi ei koko loma onneksi mennyt.

Aamukahvia synttäriaamuna.

Kyyt, sinilevä ja muut ikävät asiat saavat jäädä sivuosaan tässä kesämuistelossani, mutta kuivuudesta on pakko mainita. Kasteleminen kasvihuoneessa ja kasvimaalla on ollut tänä kesänä melkoinen ruljanssi. Tulipa huomattua, miten kimurantti haaste kuiva kesä on saaristopuutarhurille, jolla ei ole kaivoa. Uurastus on kyllä palkittu, sillä olen korjannut hullun lailla satoa. Parhaisiin puutarhurin sortseihin mahtuu litra pensaspapuja per tasku! Ennen kaikkea kesäkurpitsaa on tullut jopa yli oman tarpeen. Sitä onkin sitten hillottu, paistettu, raastettu, grillattu, keitetty, marinoitu, pakastettu. Perinteisesti menetin hermoni kaaliperhosen toukkiin, kunnes uutisiinkin päässeet gammayökköset saapuivat ruokailemaan kasvilavoihini. Muutamat vihreät toukat tuntuivat kavereilta siinä vaiheessa. Onneksi vain (jo valmiiksi huonovointiset) kaalit menivät yökkösten suihin, muu sato säästyi ainakin toistaiseksi.

Yhden aamupäivän saldo.

Kerran venekyytiä odotellessani vietin ihanan kesäpäivän Taalintehtaalla kirjojen kanssa. Ensin kävin sympaattisessa antikvariaatti Kojanissa, josta jatkoin torin kautta hakemaan lisäevästä kirjastosta.

Ruukin Saunan terassilla vierähti tovi
lounaan ja paikallishistorian parissa. 

Kun sopivat kirjat olivat löytyneet, matkani jatkui Ruukin Saunan terassille, minne parkkeerasin lounaan ajaksi. Iltapäivällä istuskelin vielä Strandhotelletin terassilla, kunnes oli aika lähteä kohti venelaituria.

Aika rauhassa saimme olla nuoren Ernestin kanssa.

Lomani loppumetreillä osallistuin ensimmäiselle ohjatulle mediataatiotunnilleni ja etsin ensimmäisen geokätköni. Jossakin välissä ehdin myös piipahtaa miehen ja hauvan kanssa Etelä-Savossa vanhempieni mökillä ja varata hotellihuoneen Turusta kirjamessujen ajaksi. Saattaa olla, että ostin myös Marcel Proustin koko Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan, mutta siitä lisää jokin toinen kerta...

Kiehtova, pelottava, kaunis Kadonnutta aikaa etsimässä.

Ei siis hullumpi heinäkuu laisinkaan! Näiden viikkojen aikana varastoitu aurinkoenergia kantaa pitkälle syksyyn, jonka saapuminen ei ihme kyllä herätä kuin odottavaisia ajatuksia. Työt jatkuvat näillä näkymin elokuun ajan, ja jaksan uskoa, että senkin jälkeen jotakin löytyy. Nautitaan vielä loppukesän lämmöstä!

Kesäkuun kirjat ja kuulumiset

James Joyce: Ulysses

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

Pauliina Rauhala: Synninkantajat

Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

Clare Mackintosh: Minä näen sinut

Neil DeGrasse Tyson: Tähtitiedettä kiireisille

Kesäkuussa sain mukavasti putsattua pöytää bloggaamista kauan odottaneista kirjoista. Eräänlainen voimainponnistus minulle oli vihdoin saattaa julkaisukuntoon teksti James Joycen Ulysseksesta vuosi kirjan lukemisen jälkeen, sopivasti Bloomsdaynä. Päädyin keskittymään jutussani lukukokemuksen ja lukupiirin reflektointiin. Rima oli pakko laskea matalalle, muuten postaus olisi muhinut luonnoksissa kenties vielä seuraavan vuoden.

Eilen julkaisin ensimmäisen jutun otsikolla Lauantain lyhärit. Tässä juttusarjassa tarkoitukseni on hieman teemoitellen kirjoitella lyhytarvioita kirjoista, joista ei oikein tahdo syntyä omaa postausta. Eilisessä jutussa esittelin neljä kaunokirjaa ja yhden tietokirjan, ja näiden uutuuskirjojen joukossa oli muuten lukuhistoriani ensimmäinen e-kirja!

Kesäkuussa huomasin, että kirjoittaminen työnä on vaikuttanut bloggaamiseeni kahdella tavalla. Jos koko päivän on naputellut ahkerasti, ei usein enää vapaa-ajalla jaksa istua näppiksen ääressä. Tekee mieli tehdä jotakin muuta. Toisaalta kirjoittamisesta on tullut helpompaa. Nopeus on luonnollisesti kasvanut, mutta muutenkin vapaa-ajan kirjoittaminen tuntuu rennommalta kuin aiemmin. Vaikka toki pyrin välttämään virheitä ja kirjoittamaan mahdollisimman asiallista tekstiä myös täällä blogissa, ei näihin blogiteksteihin kohdistu samankaltaisia paineita kuin työssä tuotettuun tekstiin. Blogi on lukupäiväkirjani, joten täällä voin lopulta kirjoittaa, mitä haluan ja mitä ajattelen kirjoista, ja tämän muistaminen on tuntunut vapauttavalta.

Heinäkuun bloggaussuunnitelmissa on osallistua jollakin tapaa Tuijan järjestämään Naistenviikkohaasteeseen naistenviikolla. Kuukausi päättyy näyttävästi Kirjabloggaajien Klassikkohaasteeseen 31.7., jolloin kaikki haasteen seitsemänteen osaan osallistuvat bloggaajat julkaisevat postauksensa valitsemastaan klassikkokirjasta. Minulla on tällä hetkellä työn alla useampi klassikko, joten haastetta ajatellen olen hyvissä ajoin liikkeellä.

Työjutuissa on nyt useamman viikon kaivattu tauko, ja sitten työt jatkuvat rytinällä elokuun alussa. Nyt tiedossa on lomailua lähinnä mökkimaisemissa. Kirjapinot huojuvat, kuten aina, ja lukemisen lisäksi aion ainakin sup-lautailla, joogata, nähdä kavereita, hoitaa puutarhaa, syödä paljon mansikoita, kuunnella äänikirjoja, lukea kevään Parnassot ja vierailla mökkipaikkakunnan kirjastossa ahkerasti. Eniten odotan sitä, että saan olla ja mennä fiiliksen mukaan, se on lomassa parasta! Ihanaa heinäkuuta kaikille!

Toukokuun kirjat ja kuulumiset

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Ilmar Taska: Pobeda 1946

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Domenico Starnone: Solmut

Jani Toivola: Kirja tytölleni

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

Kesäflunssan uuvuttamana tämän tekstin julkaisu venähti melkein viikon aiotusta. Kirjat ja bloggaukset eivät onneksi katoa mihinkään muutamassa päivässä. Vaikka olemmekin jo tukevasti kesäkuun puolella, niin tässä vielä pieni katsaus toukokuun kirjoihin ja muihin kirjallisiin puuhiini:

Toukokuussa päättyi Ompun blogista peräisin ollut 1918-haaste. Sain luettua lopulta kolme aihepiiriin sopivaa kirjaa. Koostepostauksessani kirjoittelin haasteen ja haastekirjojen nostattamista ajatuksista. Nolostellen tunnustin, että hieman kyllästyin aiheeseen haasteaikana. Sisällissota on ollut niin paljon esillä joka puolella, etten jaksanut lukea läheskään kaikkia niitä kirjoja, jotka olin suunnitellut lukevani haasteeseen. Ompun koostepostauksessa haaste-emäntä kertoi samansuuntaisista tunnelmista, ja niin teki moni muukin haasteen jälkeen. Kolmen kirjan haastesaldoni alkoi tuntua ihan hyvältä suoritukselta.

Toukokuu on jo useamman vuoden ajan tarkoittanut kirjakevään huipennusta Helsinki Lit -festarin muodossa. Festivaalia edeltäneellä viikolla järjestin blogissa ja blogin sometileillä pienimuotoisen lähtölaskennan tapahtumaan. Postasin peräkkäisinä päivinä Taskan, Adébáyòn, Starnonen ja Toivolan uusimmista kirjoita. Tämä oli hauska tapa virittäytyä festariin, täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi ensi vuonna!

Lit-keskusteluja on antoisampaa seurata, kun on lukenut edes joitakin käsiteltävistä kirjoista. Tänä vuonna olin valmistautunut paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta vielä on monta mielenkiintoista kirjaa lukematta. Ainakin Naja Marie Aidtin Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin täytyy ottaa lukuun, koska Aidtin ja John Freemanin keskustelu oli yksi festivaalin pysähdyttävimmistä. Poikansa kuolemasta kirjoittanut Aidt kertoi lavalla tuosta traagisesta tapahtumasta, ajatuksistaan kuolemasta ja surun työstämisestä. Jo haastattelu sai kyyneleet kihoamaan silmäkulmiin, joten tuskin saan kirjaakaan kuivin silmin luettua.

Moni bloggaaja on kirjoittanut festareista hienoja raportteja, joista voi lukea tarkemmin keskustelujen kulusta. Totean vain, että nautin jälleen kaksi päivää tapahtuman tunnelmasta ja sain festareilta lisävirtaa lukemiseen. Tapahtuman myötä aloin entistä innokkaammin odottaa, että Starnonea suomennetaan lisää. Ja tietenkin myös Leineä!

Elli täytti toukokuussa 8 vuotta. Toivotaan
viiksekkäälle neidille terveitä seniorivuosia!

Toukokuu todella helli auringon ja lämmön ystäviä, ja helteiset kelit houkuttelivat lukemaan ulkona. Minäkin olin onnesta soikeana, kun lukuisia hellepäiviä osui saaressa viettämilleni etätyöviikoille. Viime vuonna samaan aikaan viiletin pihahommissa toppahousuissa ja poltin iltaisin takkaa, nyt varusteet olivat hieman toiset eikä lämmitystä tarvittu. 

Lopuksi vielä katsaus haastetilanteeseen: Kirjoja ulapalta -haasteeseeni sain toukokuussa yhden osuman Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjalla. Kirja muistutti siitä, että kaikki kirjat eivät vain toimi yhtä hyvin äänikirjoina kuin painettuina ja että lastenkirjoistakin löytyy huikean mielenkiintoista luettavaa juuri Keskiviikkoklassikko-sarjaani.

Toukokuussa luettujen ja blogattujen kirjojen myötä ylitin Helmet-lukuhaasteessani puolivälin. Nyt minulla on kasassa 27 luettua ja blogattua kirjaa, ja siis 23 jäljellä. Haaste luonnollisesti vaikeutuu loppua kohden, joten on hyvä, että aikaa vielä on.

Hieman heikommin sen sijaan on osaltani edennyt Hyllynlämmittäjä-haaste, jonka tusinasta kirjasta vasta yksi on luettu... Täytyy yrittää kesällä kiriä takamatkaa kiinni.

Ja jotta ei haastelukeminen pääsisi loppumaan, niin päätin laajentaa haastekattaustani kesäksi! Lähdin mukaan Kirjankansibingoon, jonka laati tätä kesää varten Oksan hyllyltä -blogin Marika Oksa. Osallistuin tähän hauskaan kesähaasteeseen edellisen kerran kesällä 2015, jolloin sain silloiseen 25 ruudun bingoruudukkoon 16 osumaa ‒ mutta en yhtäkään bingoa! Nyt siis on revanssin aika.

Kesäkuussa blogissa on luvassa pienen tauon jälkeen kuukauden nobelistin kirjan esittely ja seuraava osa Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjasta. Vihdoin ja viimein sain luettua ensimmäisen e-kirjani, joten tulossa on myös Kirjakimaran ensimmäinen e-kirjapostaus. Bloomsdaytäkin olisi tarkoitus viettää aiheeseen sopivan bloggauksen merkeissä. Suunnitelmissa on myös katsaus syksyn kiinnostavimpiin kirjoihin, mutta siitä en vielä tee sitovaa lupausta ‒täytyy heinäkuullekin jotakin jättää :) 

Huhtikuun kirjat ja kuulumiset

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Morten A. Strøksnes: Merikirja

Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Patti Smith: Just kids

Toukokuu on jo hyvässä vauhdissa, mutta teen vielä pikaisen kurkistuksen huhtikuun kirjoihin ja kuulumisiin. Huhtikuu alkoi Kirjakimarassa uuden haasteen julkistuksella, kun käynnistin merellisen lukuhaasteen nimeltä Kirjoja ulapalta. Haasteen tavoitteena on innostaa lukemaan kirjoja, joissa meri on keskeisessä roolissa. Haaste on auki lokakuun lopulle asti, ja jo yhdellä luetulla kirjalla pääsee mukaan loppuarvontaan. Ilahduttavan moni on ilmoittautunut haasteeseen mukaan! Jos et vielä ole, mutta merikirjat kiinnostavat, voit tehdä sen tässä haastepostauksessa, josta löydät tarkemmat osallistumisohjeet ja lukuvinkkejä.

Omalta osaltani sain haasteen ensimmäiset osumat huhtikuussa. Aloitin Morten A. Strøksnesin Merikirjalla, joka on vetävästi kirjoitettu tarinallinen tietokirja. Kehystarinan muodostavat kahden miehen hainpyyntiretket Norjan Lofooteilla, mutta kirjassa on monipuolisesti tietoa merestä muutenkin. Tällaisten tietokirjojen lukeminen on antoisaa ja koukuttavaa: hyvin rakennettu tarina vie mennessään, ja kirjaa lukee kuin dekkaria.

Huhtikuun lukemistoon mahtui myös toinen kirjallinen kalastusreissu. Otin uusintalukuun Hemingwayn klassikon Vanhus ja meri, josta kymmenen vuoden takainen lukukerta oli jättänyt suuhuni puisevan maun. Arvelin, että uusi lukukierros saattaisi muuttaa mielipidettäni kirjasta, ja niin myös kävi. Pieni, suuri kirja hurmasi minut! Hemingwayn lauseet ja vähäeleinen kerronta tekivät niin syvän vaikutuksen, että aloin heti perään lukea Jäähyväisiä aseille. Minähän pidän Hemingwaystä! Vanhus ja meri oli blogissani huhtikuun Keskiviikkoklassikko, vaikka yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa kirjasta myös Kuukauden nobelistin paikalla. Seuraava bloggaus Hemingwaystä on jo työn alla, joten hän ehtii saada tuon toisenkin roolin. 

Huhtikuun lopulla päättyi kaksi lukuhaastetta. Taiteilijaromaanit-haasteesta tein koosteen, jossa ilmoitin lukeneeni yhdeksän teosta haasteeseen. Vasta tekstiin tulleita kommentteja lukiessani huomasin, että tulin kiertäneeksi haaste-emäntä Tuijan laatimia sääntöjä: kyseessä oli romaanihaaste, ja laskin mukaan myös Ishiguron novellikokoelman. No, onneksi tämä ei ole niin vakavaa! Kahdeksan tai yhdeksän haastekirjaa ‒ ei sen niin väliä, koska joka tapauksessa tulin lukeneeksi haastetta ajatellen hurjan hienoja kirjoja, joihin tuskin olisin muuten tarttunut.

Naisen tie -lukuhaasteen saldoni jäi hieman laihemmaksi: luin neljä haasteeseen sopivaa teosta haasteaikana. Kolme näistä oli autofiktiivisiä romaaneja, ja vain yksi, huhtikuussa bloggaamani Patti Smithin Just kids, varsinainen elämäkerta. Haaste muistutti elämäkertojen olemassaolosta ja jätti muistiinpanoihini pitkän listan mielenkiintoisen oloisia teoksia.

Lähestyvä Helsinki Lit näkyi Kirjakimarassa jo huhtikuussa kahden kirjan verran, kun bloggasin Anyurun ja Hashemzadeh Bonden uutuuksista. Toukokuussa tarkoitukseni on esitellä festivaalivieraiden kirjoja laajemmin ‒ katsotaan, mihin aikani riittää.

Huhtikuisen illan väriloistoa.

Toukokuussa luku- ja bloggausaikaani nimittäin verottavat pihapuuhat. Nyt alkaa mielestäni vuodenkierrossa se kivoin kolmannes, ja vapaa-ajastani vietän valtaosan mökillä ulkona. Tämänkin tekstin julkaisu venyi, kun sormeni syyhysivät toukotöihin enkä malttanut rauhoittua koneen ääreen. Kasvihuone on nyt siivottu, kasvilavoja korjailtu talven jäljiltä ja varhaisperunat istutettu lavoihin harsojen alle. Poskeni punoittavat kevätauringon jäljiltä ja mieleeni pulpahtelee suunnitelmia, projekteja, unelmia...

Nyt otan kirjan ja kahvikupin ulos ja etsin tuulettoman lukupaikan mökin seinustalta. Pihasuunnitelmat saavat hautua ja seuraavat kylvöt odottaa ensi viikonloppuun. Keväisen kepeissä tunnelmissa toivottelen kaikille rentouttavaa sunnuntaita!

Maaliskuun kirjat ja kuulumiset

Linkit blogattuihin kirjoihin

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Mila Teräs: Jäljet: Romaani Helene Schjerfbeckistä

Pirkko Soininen: Ellen: Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Han Kang: Ihmisen teot

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Kuluipa maaliskuu nopeasti! Vastahan kirjoittelin blogiin helmikuun kuulumisia, ja jälleen käsillä on kuunvaihde. Luulen, että uusi työ vaikuttaa minulla aika paljon siihen, miten suhtaudun aikaan. Työ tuo rytmiä ja rutiineja arkeen, eikä arki ole samanlaista yhtenäistä massaa kuin työttömänä. Tämä on vain positiivinen asia, koska nyt tunnun saavan paljon enemmän aikaan myös työn ulkopuolella, vaikka vapaa-aikaa onkin vähemmän.

Blogissa oli alkukuusta vähän hiljaista, koska kirjoittamispainotteinen työ vaati aluksi vastapainoksi kaikenlaista muuta tekemistä. Usein iltaisin neuloin ja kuuntelin äänikirjoja, mikä onkin tätä nykyä ihan lempipuuhaani. Kaksi mielekästä harrastusta yhdistettynä. Puuhailin myös tulevan kesän kasvien parissa, ja nyt kaikki mahdolliset tasot kotona onkin valjastettu taimien kasvatukseen.

Loppukuusta sain taas kiinni bloggaamisesta ja maaliskuussa esittelin Kirjakimarassa yhteensä seitsemän kirjaa. Oli mielenkiintoista kirjoittaa kolmesta taiteilijaromaanista yhdessä postauksessa. Luin kirjat Tuijan blogin taiteilijaromaanihaastetta ajatellen, ja kirjat keskustelivat keskenään niin antoisasti, etten halunnut erottaa niitä omiksi teksteikseen. Yhteisbloggauksen kirjoittaminen oli hauskaa, joten aion kokeilla samaa jatkossa, jos tulee luettua saman aihepiirin kirjoja lähekkäin.

Maaliskuun kirjoista haluan vielä tehdä muutaman noston:

• Suurin yllättäjä oli Annika Idströmin Veljeni Sebastian. Kirja oli niin hämmentävä, että tulen varmasti muistamaan kauan, kuinka kuuntelin äänikirjaa aivan äimänä. Huh. 
• Pelottavimman kirjan tittelin saa Han Kangin Ihmisen teot, jonka lukemista lykkäsin kuukausikaupalla, koska siihen tarttuminen hirvitti. Lopulta lukukokemukseni oli antoisa, vaikka kirja oli juuri niin kauhea kuin odotinkin. 
• Sydämeenkäyvin kirja oli Saara Turusen Sivuhenkilö. Viehätyin kertojan äänestä, suoruudesta, arjen kuvauksesta ja siitä, että kirja sai pohtimaan omaa bloggaamistani. 

Rakastan kaikenlaisia suunnitelmia, joten olen tehnyt niitä huhtikuulle melkoisesti. Keskiviikkoklassikko- ja Kuukauden nobelisti -juttusarjat jatkuvat, ja olen aikeissa jatkaa myös Tuurin Pohjanmaa-sarjassa seuraavaan osaan. Lisäksi olen jo vuoden päivät haudutellut omaa lukuhaastetta, ja nyt vihdoin aika taitaa olla kypsä sen julkistamiseen. Teen vielä vähän viilauksia haasteeseen ja lähipäivinä julkaisen aloituspostauksen. Vähän jännittää! Olen itse niin innoissani aiheesta, että toivon haasteeni löytäväni myös innokkaita osallistujia. Haasteesta siis lisää pikapuoliin!

Huhtikuu tuo tullessaan myös mitä todennäköisimmin mökkikauden avajaiset. Kevät viivyttelee, mutta toivon sormet ristissä, että jäät lähtevät huhtikuun aikana. Ihan niin vimmaisesti en tänä vuonna odota saareen pääsyä kuin parina edellisenä vuonna, koska uusi työ tuo paljon mielekästä sisältöä arkeen. Jäät lähtevät, kun sen aika on.

Vielä on pääsiäistä pari päivää jäljellä, toivottavasti teilläkin on mahdollisuus uppoutua kirjoihin!

Helmikuun kirjat ja kuulumiset

Linkit blogattuihin kirjoihin

Max Porter: Surulla on sulkapeite

Antti Tuuri: Uusi Jerusalem

Elin Willows: Sisämaa

Milja Kaunisto: Luxus

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Kim Leine: Kuilu

Helmikuu on lyhyt kuukausi, mutta sen aikana ehti tapahtua kirjamielessä paljon. Tai siltä ainakin tuntuu, kun katson muistiinpanojani kuukauden aikana lukemistani kirjoista: luin kuumeisesti, yhteensä yksitoista kirjaa. Pakkanen paukkui, ja lukemisen rinnalla tuli herkuteltua laskiaispullilla ja Runebergin tortuilla. Blogiin kirjoitin kuudesta kirjasta, joten useita kirjajuttuja on vielä hautumassa luonnoksissa.

Kuun alussa järjestettiin kirjabloggaajien vuotuinen äänestys, jossa pääsimme äänestämään viime vuoden parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Erityisesti iloitsin Rosa Liksomin Everstinnan Finlandia-kategorian voitosta, koska kirja oli minulle viime vuoden kohokohtia ja annoin sille itsekin pisteitä äänestyksessä. Muiden kategorioiden voittajat ovat vasta luettavien listallani.

Blogistanian äänestyksen 2017 voittajat.

Helmikuussa sain Hyllynlämmittäjät-haasteeni käyntiin, kun luin Antti Tuurin kirjan Uusi Jerusalem. Samalla kirja oli startti urakalleni Tuurin Pohjanmaa-sarjan parissa. Sarjan aloitusosa oli lupaava, joten jatkan innolla seuraaviin osiin. Luen sarjaa kronologisessa järjestyksessä, joten seuraavana luettavakseni tulee Maan avaruus.

Helmet-lukuhaasteessa olen edennyt hyvässä tahdissa, sillä helmikuun jälkeen olen saanut sijoitettua luetun kirjan kymmeneen kohtaan. Tällä hetkellä ainakin näyttää siltä, että 50 kohtaa vuodessa ei ole ongelma. Sen sijaan hienosti tammikuussa alkaneet Kuukauden nobelisti ja Keskiviikkoklassikko-juttusarjani lepäsivät heti helmikuun, mutta maaliskuussa ne jälleen jatkuvat.

Helmikuun kirjoista kolme oli esikoisia eli Porterin, Mannisen ja Willowsin teokset. Milja Kauniston Luxus puolestaan oli minulta lukijana hyppy tuntemattomaan. Loikka kuitenkin kannatti, sillä viihdyin Kauniston historiallisessa Pariisissa hyvin. Trilogian kaksi muuta osaa pääsevät lukuun piakkoin.

Helmikuun kohokohtiin lukeutui Helsinki Litin tämänvuotisen ohjelman julkistaminen. Kim Leinen esiintymisestä olen kohkannut jo aiemmin ja helmikuussa sain vihdoin julkaistua juttuni Kuilusta. Olen innoissani myös monista muista festivaaliesiintyjistä, ja yritän saada luettua mahdollisimman monien esiintyjien kirjoja ennen toukokuun viimeistä viikonloppua.

Lukulistallani ovat ainakin Ayòbámi Adébáyòn, Johannes Anyurun, Cristóvão Tezzan, Morten Strøksnesin, Domenico Starnonen ja Golnaz Hashemzadeh Bonden vielä ilmestymättömät uutuuskirjat. Hienoa olisi ehtiä lukea myös Ilmar Taskan esikoisteos Pobeda 1946 ja Jani Toivolan jompikumpi kirja, tai vaikka molemmat. Aikaa on kuitenkin rajoitetusti, joten realistisesti ajateltuna en millään ehdi tutustua kaikkeen etukäteen. Onneksi on olemassa myös festivaalin jälkeinen aika, kirjat kun eivät karkaa minnekään.

Helmikuun lukusaldoani selittää osaltaan se, etten ollut töissä. Ajankäytölleni tulee ensi viikosta alkaen jälleen kaivattuja rajoitteita, sillä sain töitä! Ehdin onnekseni olla edellisen työpätkän jälkeen vain kuukauden täysin työttömänä. Useamman kuukauden kestävä kirjoitusprojekti joustavilla työajoilla on juuri sitä, mitä nyt haluan tehdä. Viime kesänä luin Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa-kirjaa, jossa he opastavat näin:

- - omat haaveet kannattaa sanoa ääneen. Niillä on kumma voima toteutua.

Puhuinkin miehelleni siitä, miten tällainen työ olisi unelmien täyttymys. Utopistiselta tuntuneesta haaveesta tuli pikkuhiljaa tavoite ja lopulta etsimisen ja tuurin kautta totta.

Ihanaa päästä aloittamaan tämä kevät kevein mielin. Energiakin lisääntyy samassa tahdissa auringonvalon kanssa.

Lukuiloa maaliskuuhun!

Tammikuun kirjat ja kuulumiset

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä (2017)

John Irving: Elokuvaurani: muistelma (1999)

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa (2018)

Herta Müller: Matala maa (1982/1984)

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki (2012)

Alex Schulman: Unohda minut (2016)

Dan Brown: Alku (2017)

Laura Gustafsson: Pohja (2017)

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa: tee itsellesi työ siitä mistä pidät (2017)

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (1952)

Uusi vuosi käynnistyi Kirjakimarassa vauhdikkaasti: esittelin blogissani tammikuussa kymmenen kirjaa. Näistä puolet tuli tosin kuitattua lyhytarvioilla, mutta kuitenkin. Monissa muissa kirjablogeissa tällainen tahti on normi, ehkä jopa hidas, mutta minulle kymmenen on paljon. Kuun alussa blogini täytti kuusi vuotta ja tein monenlaisia lukusuunnitelmia alkavalle vuodelle. Tiedossa on uusia juttusarjoja, lukuhaasteita, uutuushuumaa.

Tammikuussa julkaisin ensimmäiset osat uusista juttusarjoista. Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija aloitti keskiviikkoklassikko-juttusarjani, ja osallistuin kirjalla myös ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Herta Müller puolestaan oli ensimmäinen kuukauden nobelisti -juttusarjassani: häneltä luin Matala maa -novellikokoelman. Olen yrittänyt välttää kaikenlaisia pakkoja, mitä bloggaamiseen tulee, mutta ainakin näin aluksi juttusarjojen postausten tekeminen on ollut hauskaa. Suunnitelmallisuuden ja sattumanvaraisuuden liitto toimii ja pitää bloggaajan vireänä!




Helmet-lukuhaasteeseen sain sijoitettua tammikuussa blogatuista kirjoista viisi, sillä viime vuoden puolella luetut eivät luonnollisestikaan kasvattaneet haastepottia. Muut lukuhaasteet eivät juuri tammikuussa edenneet, mutta helmikuussa saan näillä näkymin enemmän osumia myös niihin. Esimerkiksi ensimmäisen Hyllynlämmittäjä-haasteen kirjan olen jo lukenut, ja bloggaus Antti Tuurin Uudesta Jerusalemista ilmestynee ensi viikolla. Lukuhaasteiden määrä on tälle vuodelle jo melkoinen, ja koska en vain voi vastustaa mielenkiintoisia haasteita, ilmoittauduin tammikuussa mukaan vielä yhteen haasteeseen: Lukupino-blogin ideoiman Yhdysvallat-lukuhaasteen avulla voi hyvin orientoitua syksyisiin Helsingin Kirjamessuihin, joiden teemamaa Yhdysvallat tänä vuonna on.

Kevään uutuuskirjoja on tammikuun aikana alkanut mukavasti saapua sekä kirjastovarauksina että kustantajien arvostelukappaleina. Ilahdun vilpittömästi jokaisesta uutuudesta, jonka saan käsiini ja jota pääsen lukemaan, oli se sitten kirjastosta, itse ostettu tai kustantajalta saatu.

Uutuuskirjoja kirjastosta.

Tämän vuoden uutuuskirjoista olen blogannut tammikuussa vasta Anna-Liisa Ahokummun esikoisesta Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa. Helmikuussa esittelyyn pääsee koko joukko muita uutuuksia, joita luen tai jotka olen jo lukenut. Esimerkiksi kuuntelen parhaillaan äänikirjana Ferranten Napoli-sarjan kolmatta osaa, ja eilen aloitin Rafael Donnerin esikoisteoksen Ihminen on herkkä eläin. Näistä ja monista muista uutuuksista kirjoitan lisää tämän kuun edetessä.

Kuva: Anne-Sophie Fischer

Kirja-alan uutisista tammikuussa eniten mieltäni lämmitti tieto siitä, että Kim Leine saapuu toukokuisille Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleille. Kuulin tästä toissapäivänä ja hihkuin riemusta ‒ sain nimittäin Kuilun luettua tammikuun lopulla ja se oli huikea! Bloggaus kirjasta on tekeillä. Jo edellinen suomennos Ikuisuusvuonon profeetat vakuutti pari vuotta sitten, ja nyt Kuilun luettuani voin julistautua Leine-faniksi. Helsinki Litin vieraista on varmistunut lisäksi Domenico Starnone, jonka Solmut on myös kevään odotetuimpia käännöskirjauutuuksia. Se ilmestyy kustantajan tietojen mukaan maaliskuussa.

Tammikuu on nyt takanapäin, mistä olen helpottunut. Kirjamielessä kuukausi näyttäytyi positiivisessa valossa, mutta muuten vuoden ensimmäiset viikot olivat ankeita. Jatkuva pimeys aiheuttaa tällaiselle kesäihmiselle alakuloa, eikä pätkätyön päättyminen yhtään piristä tunnelmia. Olen siis jälleen työnhaussa, ja se jos mikä osaa olla mieltä latistavaa touhua.

Nyt kun tuo ankea kuukausi on selätetty, kevään odotus voi toden teolla alkaa. Valo lisääntyy ja mökkikausi on päivä päivältä lähempänä. Ensimmäiset kylvötkin olen jo ensi kesää ajatellen tehnyt: chilien ja muutamien kesäkukkien taimet kurkistelevat jo mullasta.

Helmikuu on siitä mainio kuukausi, että se tuo muassaan Runebergin päivän ja laskiaisen herkkuineen. Pian koittaa myös ystävänpäivä, mikä tarkoittaa perinteistä kirjabloggaajien Ystävänpäivän lukumaratonia. Voi olla, että osallistun siihen ensimmäistä kertaa. Maratonpäivää ennen on luvassa toinenkin lukemiselle pyhitetty päivän, nimittäin 11.2. vietetään Suomen Kirjasäätiön käynnistämää Lukurauhan päivää, jonka tarkoitus on levittää lukurauhaa ja rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.

Ihanaa helmikuuta kaikille: nautitaan lisääntyvästä valosta ja hyvistä kirjoista!

Marraskuun kirjat

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (2009)

Marianna Kurtto: Tristania (2017)

Heidi Köngäs: Sandra (2017)

Elisabet Åsbrink: 1947: mistä historiamme alkaa? (2016)

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas (2017)

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (2015)

Alexander Stubb ja Karo Hämäläinen: Alex (2017)

Jos lokakuu helli kirjanystävää messuilla ja Nobel-uutisilla, niin eipä juuri huonommaksi jäänyt vastikään päättynyt marraskuu, johon mahtui huikeita lukukokemuksia, kirja-aiheisia tapahtumia ja kirjapalkintohuumaa.

Marraskuussa bloggasin lähinnä uutuuskirjoista, ainoan poikkeuksen teki Ishiguron novellikokoelma. Ishiguron parissa jatkan ensi vuoden puolella, sillä tuoreen nobelistin kirjoja on tullut hamstrattua omaan hyllyyn voiton jälkeen. Marraskuun kirjojen joukossa on monta helmeä. Olen kehunut näitä jo omissa bloggauksissaan, mutta kehotan vielä lukemaan ainakin nämä: Marianna Kurton Tristania,  Elisabet Åsbrinkin 1947 ja Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja. Vahvan äänikirjasuosituksen annan myös Alexander Stubbin muistelmateokselle Alex Stubbin itsensä lukemana.

Kuun alussa pääsin nauttimaan kirjallisesta illasta, kun Kirja vieköön! -iltaa vietettiin Savoyssa 7.11.  Tällä kertaa lavalla oli minulle vieraampia kirjailijoita. Illan mittaan luettavien listalle päätyi useampi teos, kuten Ohtosta, Orasta ja suositusten perusteella Valtaojaa. Tilaisuudessa esiintyneen Stubbin muistelmat ehdin jo kuunnellakin äänikirjana.

Marraskuussa myös jaettiin tuttuun tapaan vuoden merkittävimmät kirjallisuuspalkinnot. Ennen virallisten Finlandia-ehdokkaiden julkistamista koostin oman kuusikkoni, johon nostin tähän mennessä minulle merkittävimmät kotimaisen kirjallisuuden lukukokemukset tältä vuodelta.

Finlandia-palkinnon voittajaksi valikoitui Juha Hurmeen romaani Niemi, jonka tämänvuotinen diktaattori Elisabeth Rehn valitsi esiraadin koostamasta kuuden kirjan joukosta. En ole lukenut Hurmetta aiemmin, mutta pitihän Niemi kotiuttaa kirjakaupasta heti voiton selvittyä. En nimittäin jaksanut odottaa kirjaston varausjonossa vuoroani, koska olin noin sijalla 630! Aloitin kirjan jo samana iltana ja etenen paljon faktaa sisältävässä opuksessa hitaasti, mutta varmasti, joten bloggaus ilmestynee joulukuussa.

Palkintopuheessaan Hurme otti kantaa ruotsin kielen puolesta ja nosti esille suomenruotsalaisten kirjailijoiden merkityksen omalle kirjailijuudelleen. Puheensa hän päätti toteamukseen, joka tietenkin päätyi otsikoihin ja josta moni on jo ehtinyt pahoittaa mielensä: "Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti." Ah! En voi kuin nyökytellä Hurmeen provokatiivisille sanoille, sillä näen kaksikielisyytemme rikkautena. Viime vuodet työskentelin vahvasti kaksikielisessä työpaikassa ja kun miehenikin on kaksikielinen, niin ruotsi on tullut osaksi arkea. Ja onhan se mahtavaa pystyä lukemaan kirjallisuutta myös toisella kotimaisella, sillä kielitaidon ansiosta mahdollisten luettavien kirjojen joukko kasvaa huimasti.

Finlandian lisäksi viime kuussa ratkesi myös Hesarin esikoiskirjakilpa. Finalistit olivat selvillä jo lokakuun lopulla, ja voittaja saatiin tietää marraskuun puolivälissä. Voiton vei Pauli Tapio runokokoelmallaan Varpuset ja aika. Tapio on minulle ennestään tuttu lähinnä suomentajana, ja nyt odotan innolla, että pääsen tutustumaan hänen runoihinsa. Tilasin voitokkaan kokoelman verkkokirjakaupasta, mutta ilmeisesti painos loppui ennen kuin tilaukseni ehti lähteä matkaan. Kirjaan tutustuminen ja siitä bloggaaminen taitavat jäädä ensi vuoden puolelle.

Vuodenvaihteen lähestyessä ajatukseni ovat osittain kääntyneet jo tulevaan vuoteen. Olen miettinyt, mitä lukisin ja mihin suuntaan haluan Kirjakimaraa viedä. Olen alkanut haikailla klassikoiden perään ja oma kirjahyllyni notkuu lukemattomien kirjojen painosta, joten luultavasti yritän ensi vuonna tasapainottaa paremmin lukemistani uutuuksien ja vanhemman kirjallisuuden välillä. Annan suunnitelmien vielä hautua joulukuun, jonka pyhitän uutuuskirjapinojen kesyttämiseen ja bloggausruuhkan purkamiseen!

Lokakuun kirjat

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat (2012)

Nelly Sachs: Israelin kärsimys (1947‒1961)

Rosa Liksom: Everstinna (2017)

Anni Kytömäki: Kivitasku (2017)

Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä (2015)

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (2002)

Lokakuussa on tapahtunut kirjamielessä valtavasti: oli kirjamessut Turussa ja Helsingissä, ja saimme tietää, että tämän vuoden nobelisti on japanilaistaustainen brittikirjailija Kazuo Ishiguro. Olen jo aloittanut tutustumiseni Ishiguron teoksiin, joten Ishiguro tulee näkymään Kirjakimarassa loppuvuodesta. Lisäksi olen lukenut vimmaisesti. Olen imenut tarinoita toinen toisensa perään. Blogiin asti olen saanut vasta murto-osan lokakuussa lukemistani kirjoista ja jatkan bloggaussuman purkamista marraskuussa.

Lokakuussa blogatuista kirjoista Liksomin Everstinna ja Kytömäen Kivitasku nousivat heittämällä vuoden parhaimpien kotimaisten romaanien joukkoon. Ihmettelen, jos näitä ei näy Finlandia-ehdokkaiden joukossa. Olen hurjan iloinen, että olen taas tauon jälkeen löytänyt taidokkaita ja sydämeenkäyviä kotimaisia uutuusromaaneja!

Elena Ferranten Hylkäämisen päivät tutustutti minut Napoli-sarjalla lumonneen kirjailijan varhaisempaan tuotantoon, ja tämän lukukokemuksen innoittamana myös Ferranten esikoinen on pääsemässä lukuun tässä lähiaikoina. Sadie Jonesin Kutsumattomat vieraat oli valitettava pettymys, sillä viime vuonna lukemani Kotiinpaluun perusteella odotin uutuudelta paljon.

Nobel-voittajan julkistuksen kynnyksellä kirjoitin Nelly Sachsin Israelin kärsimyksistä. Naisnobelisteihin tutustuminen on hyvässä vauhdissa ja jatkuu viimeistään ensi vuoden puolella. Peter Wohllebenin Puiden salattu elämä oli kiehtovaa luettavaa ja sai katsomaan puita ja metsiä eri tavalla. Inhimillistävä kirjoitustyyli alkoi lopulta rasittaa, enkä ainakaan vielä ole saanut tartuttua Wohllebenin uutuuteen, joka käsittelee eläinten salattua elämää.

Jos lokakuun tapahtumat hellivät kirjanystävää, niin kovin huonolta ei näytä myöskään marraskuu. Ensi viikolla julkistetaan Finlandia-finalistit: maanantaina tietokirjallisuuden, keskiviikkona lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja perjantaina kaunokirjallisuuden ehdokkaat. Kaikki voittajat selviävät keskiviikkona 29.11.

Ensi tiistaina on luvassa syksyn toinen Kirja vieköön! -ilta Savoy-teatterissa. Tuolloin lavalle astuvat kirjailijat Raija Oranen, Herman Lindqvist, Kimmo Ohtonen, Sixten Korkman ja Alexander Stubb. Monologeja heidän teoksistaan esittävät Carl-Kristian Rundman, Tommi Korpela, Sampo Sarkola ja Jussi Vatanen.

Marraskuun puolivälissä on selvillä myös tämän vuoden Hesarin esikoiskirjapalkinnon saaja. Kuuntelin Helsingin Kirjamessuilla vastikään julkistettuja finalisteja, joiden teoksista yksikään ei ole minulle vielä tuttu. Naputtelin kirjastovarauksia useammasta, joten katsotaan, josko ehtisin muutaman lukaista ennen voittajan julkistusta.

Esikoiskirjapalkinnon finalistikymmenikkö.

Talviaika ja vauhdilla pimenevät päivät ovatkin hyvä syy kaivaa kynttilät esille ja nauttia lukemisesta tunnelmallisessa lukunurkkauksessa. Mainiota marraskuuta kaikille!

Elo- ja syyskuun kirjat ja kuulumiset

Zadie Smith: Swing time (2016) 

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (2012)

Irja Virtanen: Kenttäharmaita naisia (1956)

Roxane Gay: Bad feminist (2014)

Roxane Gay: Hunger: A Memoir of (My) Body (2017)

Ben Kalland: Vien sinut kotiin (2017)

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö (2017)

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa (2017)

Kati Tervo: Iltalaulaja (2017)

Antti Tuuri: Tammikuu 18 (2017)

Noah Hawley: Ennen syöksyä (2016)

Karl Ove Knausgård: Syksy (2015)

Karl Ove Knausgård: Talvi (2015)

Karl Ove Knausgård: Kevät (2016)

Karl Ove Knausgård: Kesä (2016)

Blogin kuukausikoosteet ovat olleet pienellä tauolla: edellinen kertoi toukokuun kirjoista. Hiljaisemman kesäkauden jälkeen blogissa ovat alkaneet näkyä kirjasyksyn tohinat, ja niinpä tuli aika jatkaa näiden koontijuttujen kirjoittamista. Tähän koosteeseen yhdistän elo- ja syyskuussa blogattujen kirjojen lisäksi myös kaksi kesä- ja heinäkuussa blogattua kirjaa.

Ensin muutama sananen kesän hiljaisesta kaudesta. Jo alkuvuodesta bloggaustahtini alkoi hiipua ja kesä-heinäkuussa Kirjakimarassa ilmestyi vain yksi postaus per kuukausi. Aikaa bloggaamiselle olisi ollut, mutta fiilis oli kateissa. Lopetin pitkäaikaisessa työpaikassa huhtikuussa, ja vaikka päätös oli harkittu, helpottava ja ehdottomasti oikea, on sen käsitteleminen vaatinut aikaa. Kaikenlaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja tulevaisuuden suunnasta on noussut mieleen, enkä kaiken muutoksen keskellä pystynyt keskittymään lukemiseen tai kirjoittamiseen kuten yleensä.

Vietin touko-elokuussa paljon aikaa mökillämme saaressa, usein ihan kahdestaan koiran kanssa. Puuhailin puutarhassa ja nikkaroin. Mietin bloggaamisen lopettamista, koska into oli tyystin kateissa. Sata yötä saaressa tuli jossain vaiheessa täyteen.

Onneksi annoin asioille aikaa, sillä saariterapia toimi. Usean kuukauden suvantovaiheen jälkeen olen saanut keskittymiskykyni takaisin ja lukeminen ja bloggaaminen maistuvat taas. Lukemisen riemu on palannut ja haluaisin vain ahmia kaikki maailman kirjat! Janoan uutuuksia, lempikirjailijoideni teoksia, kavereiden suosittelemia kirjoja, klassikoita... Kesken on sen seitsemän kirjaa, ja kiinnostavien kirjojen pinot vain kasvavat.

Elokuussa aloin taas päästä kiinni bloggaamiseen ja silloin oli myös minun postausvuoroni Kirjablogit ja 101-kirjaa -projektissa. Kirjoitukseni Irja Virtasen Kenttäharmaista naisista ilmestyi kuun alkupuolella. Juttua varten tuli räpsittyä kuvia vähän enemmänkin, joten uusin blogin profiilikuvat somessa.

Alkusyksyn kirjatapahtumat olivat omiaan nostattamaan lukemis- ja bloggausintoani. Paul Auster kävi Suomessa elo-syyskuun vaihteessa, ja kävin kuuntelemassa häntä Kansallisteatterissa. Pääsin myös mukaan Baba Lybeckin Kirja vieköön! -iltamien bloggaajayhteistyöhön. Syksyn ensimmäinen ilta oli lämminhenkinen ja muistutti siitä, miten ihanaa on innostua kirjallisuudesta.

Pitkästä aikaa innostuin ottamaan vastaan myös muutaman lukuhaasteen. Oksan hyllyltä -blogin Marika Oksa käynnisti Naisen tie -lukuhaasteen, jossa luetaan naisista kertovia elämäkertoja ja muistelmia, ja myös autofiktiiviset, naisista kertovat kirjat sopivat haasteeseen mukaan.

Taiteilijaromaanit-haaste puolestaan on Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogin Tuijan ideoima. Tässä haasteessa luetaan romaaneja, joissa taiteilijuus, taiteilija tai taide ovat keskeisiä. Taiteilija voi olla fiktiivinen tai faktisesti taiteillut. Mikä tahansa taideala käy.


Perustin haasteille blogiini omat välilehdet, jotta haasteiden etenemistä olisi helppo seurata. Molemmat haasteet jatkuvat ensi vuoden huhtikuun loppupuolelle saakka, joten mukaan ehtii vielä hyvin!

Kirjojen puolesta viime kuukaudet ovat olleet antoisia. En ole lukenut huonoja kirjoja, vaikka aina suuret odotukset eivät ole ihan täyttyneet. Suurin yllättäjä yllä listaamistani kirjoista oli Ben Kallandin taidokas ja koskettava esikoinen Vien sinut kotiin. Koukuttavin lukusukkula puolestaan oli Noah Hawleyn Ennen syöksyä. Ravisuttavimman lukukokemuksen, tai oikeastaan kuuntelukokemuksen, tarjosi Roxane Gayn Hunger.

Päätin syyskuun Knausgård-teemaviikolla, joka itsessään oli hauska kokemus: neljä postausta viikossa saman kirjailijan kirjoista oli aikamoista tykitystä, mutta yhteen aiheeseen uppoutuminen oli palkitsevaa. Teemaviikot pääsevät ehdottomasti jatkoon!

Lokakuussa onkin luvassa kirjaihmisille yltäkylläinen kuukausi, sillä tässä kuussa järjestetään kirjamessut sekä Turussa että Helsingissä. Turun messuille osallistun bloggaajana, Helsingistä en vielä tiedä. Turun messuja odotan enemmän kuin aiemmin, koska olen mukana Rosa Liksomin Everstinna-lukupiirissä bloggaajana. Turun messuista olen jo kirjoittanut etukäteisfiilistelyä ja arponut kaksi lippua messuille. Messuraporttia seuraa ensi viikonlopun jälkeen.

Satoisaa kirjasyksyä!

Toukokuun kirjat

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta (2015)

Aris Fioretos: Mary (2015)

Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu (2016)

Toukokuu on ollut minulle kirjanystävänä pakahduttavan ihana kuukausi. Kuun alkupuolella oli Helsinki Lit -kirjallisuusfestari, olen ostanut, lainannut ja lukenut huikean mielenkiintoisia uutuuskirjoja, löytänyt kirjoja käsittelevän podcastin sekä Margaret Atwoodin kirjaan perustuvan tv-sarjan. Siinä on jo melko paljon kirjallista sisältöä yhdelle kuukaudelle! Harmi vain, etten ole ehtinyt tuoda sitä paljoakaan tänne blogiin asti. Harvoin tulee kuukausia, että bloggaisin vain kolmesta kirjasta, mutta toukokuussa näin kävi. Kesäkuussa tahti on oletettavasti toinen, sillä luettuja kirjoja ja niistä rustailtuja bloggausluonnoksia on odottelemassa hyvä määrä.

Helsinki Lit -kirjallisuusfestari oli yhtä antoisa kuin kahtena edellisenä vuotena. Toukokuun kirjoista Fioretos ja Greenwell päätyivät luettavikseni kirjailijoiden festariesiintymisien ansiosta. Festarilla kylvettyjen mielenkiinnon siementen satoa korjaan vielä pitkään, sillä luettavien pinossa odottelevat ainakin Petina Gappahin, Orhan Pamukin ja Henry Marshin tuoreet suomennokset.

Smith ja Ferrante kirjastosta,
Gappah ja Yanagihara omasta hyllystä.

Toukokuu on ollut minulle runsauden kuukausi kirjahankinnoissa. Eri kustantajat järjestivät ystävämyyntejä, enkä voinut olla ostamatta esimerkiksi Keltaisen kirjaston Hanya Yanagiharan tiiliskiveä Pieni elämä. Taisin kotiuttaa myös nuo äsken mainitut Gappahin ja Pamukin uutuudet. Kun lopetin työt kirjastossa, joka oli keskikokoinen ja varausjonot maltillisia, alkoi uutuuskirjojen käsiin saaminen olla hieman haastavaa. Kaikkea en voi ostaa enkä myöskään ole valmis reissaamaan kirjojen perässä. Kotikaupunkini kirjaston jonot ovat joidenkin kirjojen kohdalla poskettoman pitkiä. Esimerkiksi Yanagiharan teos olisi putkahtanut varausjonosta minulle ehkä loppuvuodesta.

Tässä kuussa löysin myös inspiroivan Sivumennen-podcastin, jossa Jonna Tapanainen ja Johanna Laitinen keskustelevat kirjoista. Podcast löytyy Me Naisten sivuilta. En enää edes tarkalleen muista, miten päädyin podcastin pariin, luultavasti jostakin Facebook-linkistä. En ole aiemmin kuunnellut podcasteja, koska en ollut kuvitellut, että niiden joukosta voisi löytyä minua kiinnostavaa materiaalia. Miten väärässä olinkaan!

Tapanaisen ja Laitisen podcastin esittelyteksti kuuluu "Kaksi ystävää ja paljon puhetta siitä mistä ei ole puutetta: hyvistä kirjoista." Olen myyty. Kaksi fiksua, sanavalmista ja innokasta naista puhuu kirjoista, kirja-alan ilmiöistä, ystävyydestä, feminismistä ja muista heitä kiinnostavista ja ajankohtaisista aiheista - mitä mielenkiintoisempaa voisin haluta kuunnella?

Sivumennen-kirjapodcastin Jonna Tapanainen
ja Johanna Laitinen. Kuva: Satu Kemppainen.

Podcast-jaksoja on ilmestynyt nyt reilun vuoden verran, ja niitä on yhteensä parikymmentä. Joka jaksossa on ensin yleisempää keskustelua ja sen jälkeen käsitellään yhtä kirjaa, jonka molemmat podcastaajat ovat lukeneet. Pääpaino on käännöskirjallisuudessa. Lukuvinkkien listani kasvaa kuunneltujen jaksojen myötä, ja on myös mielenkiintoista kuunnella Laitisen ja Tapanaisen ajatuksia jo lukemistani kirjoista.

Toinen suuri kirjallisuuteen linkittyvä löytö on Margaret Atwoodin romaaniin perustuva The Handmaid´s Tale -televisiosarja. Dystooppinen lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina kertoo Gilead-nimisestä valtiosta, joka oli ennen Yhdysvallat. Miehet hallitsevat vanhoilliskristillistä yhteiskuntaa, eikä naisilla ole enää oikeuksia. Syntyvyyden jyrkkä lasku on uhka yhteiskunnan jatkuvuudelle, joten hedelmälliset naiset on alistettu brutaalisti synnytyskoneiksi. HBO Nordicilla on nyt katsottavissa sarjan ensimmäiset 8 jaksoa, ja ensimmäisen kauden kaksi viimeistä osaa tulevat katsottaviksi kesäkuun aikana.

Atwoodin vuonna 1985 ilmestynyt kirja on suomennettu vuonna 1986 nimellä Orjattaresi, ja Tammi ilmoitti tällä viikolla julkaisevansa ajankohtaisesta romaanista tarkistetun uusintapainoksen kesäkuun lopulla. Tämä puistattava dystopiaromaani on nimittäin noussut Yhdysvalloissa myyntilistojen kärkeen jo ennen tv-sarjan alkua yhteiskunnallisen ajankohtaisuutensa vuoksi. Olen nyt koukuttuneena katsonut tv-sarjan kaikki tähän mennessä ilmestyneet jaksot ja vaikuttunut Elisabeth Mossin roolisuorituksesta. Atwoodin kehittelemä dystopia on julma, ahdistava ja samalla ajatuksia herättävä. Onhan se kirjakin luettava...

Toukokuun hidasta bloggaustahtiani selittää myös se, että toukokuussa alkoi puutarhakausi. Kevät on edennyt jarrutellen ja pakitellen, mutta kuitenkin. Viljelen nyt toista kautta erilaisia hyötykasveja mökillämme saaressa kasvihuoneessa ja erikokoisissa lavoissa. Viljely on koukuttavaa ja myös aikaavievää puuhaa. Mikä parasta: keksin yhdistää kaksi intohimoista harrastustani. Olen kuunnellut Sivumennen-podcasteja kasvihuoneessa ja kasvimaalla - luvassa on siis varsin kirjallisesti valveutunut satovuosi.

Maalis- ja huhtikuun kirjat

John Irving: Kaikki isäni hotellit (1981)

Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan (2016)

Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa (2015)

Ian McEwan: Pähkinänkuori (2016)

Juha Itkonen: Minun Amerikkani (2017)

Han Kang: Vegetaristi (2007)

Maalis- ja huhtikuussa esittelin Kirjakimarassa yhteensä kuusi kirjaa. Pääpaino oli tänä keväänä julkaistuissa käännösromaaneissa, joiden lisäksi mukaan mahtuivat myös kotimainen tietouutuus eli Juha Itkosen Amerikka-kirja ja John Irvingin klassikko äänikirjana.

Päätin vuoden alussa, että alan taas kirjoittaa tauolla olleita kuukausikoosteita aina kuunvaihteessa. Jo maaliskuun kooste jäi tekemättä, koska alkukuu sujahti ohi vauhdilla, enkä enää kuun puolivälissä viitsinyt tekstiä koostaa. Maaliskuussa ilmassa oli jo hiven lupausta saapuvasta keväästä ja muutosten tuulista.

Huhtikuussa alkoi jälleen koko talven odotettu mökkikausi. Jäät lähtivät tänä vuonna aikaisin, mutta muuten keli on ollut saaressa kaikkea muuta kuin keväistä! Välillä on toki ollut hetkellisesti hienoja ilmoja, ja pääsin jopa kuun lopulla kirjan kanssa nauttimaan auringonpaisteesta mökin takapihalle. Lunta, räntää ja rakeita on kuitenkin satanut riittämiin, vielä vappuaattonakin. Harvoin on kesämökillä tarvinnut lunta harjata terassilta, mutta tämä huhtikuu on pakottanut tähänkin puuhaan.

Synkkää kuin syysmyräkässä.

Blogi jäi alkukeväästä vähemmälle huomiolle, sillä elämässäni myllersi. Pitkän harkinnan jälkeen irtisanouduin työstäni kirjastossa, jossa ehdin työskennellä lähes viisi vuotta. Vakinaista kirjastonhoitajan paikkaa ei ollut näköpiirissä ja sijaisuuksiakin vain pätkittäin, enkä enää kokenut mielekkääksi tehdä kirjastonhoitajan töitä virkailijan palkalla. Tuli siis aika lähteä ja alkaa etsiä uutta suuntaa.

Mieleni on tyyni ja helpottunut tehdyn ratkaisun vuoksi, mutta kirjoittaminen on ollut hieman hankalaa. Ajatus hyppii, vapautunut mieli vaeltelee. Mitä kaikkea voisinkaan tehdä! Tuntuu, että maailma on taas täynnä mahdollisuuksia. Olo on keveä ja ilo pirskahtelee. On myös aivan mahtavaa, kun on aikaa levätä ja pysähtyä, koska voin toistaiseksi itse määritellä aikatauluni. On aikaa joogalle, pitkille kävelyille koiran kanssa, lukemiselle, nukkumiselle, mökkeilylle.

Vielä en sen tarkemmin tulevasta tiedä, joten välillä huoli valtaa mielen: mitä jos en löydäkään töitä? Ajoittaisista synkistä mietteistä huolimatta olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että päätökseni oli oikea. Muutosta ei tapahdu, jos ei tee mitään. Toivon ja uskon löytäväni koulutustani vastaavaa työtä, joka liittyisi jollakin tapaa kiinnostuksen kohteisiini eli kirjoihin, teksteihin ja kieleen.

Lupaus keväästä.

Toukokuu alkoi aurinkoisessa säässä, ja tässä kuussa kirjojen ystäville iloa tuo lämpenevien kelien lisäksi Helsinki Lit -kirjallisuusfestari, jonne on tulossa suuri joukko huikean mielenkiintoisia esiintyjiä. Litin kirjailijat näkyvät toukokuussa Kirjakimarassa, sillä lukupinossani odottelevat ainakin Pamuk, Fioretos ja Binet. Ja kirjaston varausjonossa muutama muu lisää!