Runon päivän runokirja-arvonta – Anni Ahola Varpulainen: Kevään olennot

Kansi: Ulriikka Lipasti.

Riemukasta runon ja suven päivää! ☀️📖

Teemapäivän kunniaksi päivitän pitkästä aikaa myös blogin puolelle, vaikka viimeisen puolen vuoden ajan olen julkaissut vain Instagramissa @kirjakimara-tilillä. Tänään on nimittäin luvassa runokirja-arvonta! Arvostelu- ja arvontakappaleet sain kirjailijalta.

Anni Ahola Varpulaisen esikoisrunokokoelma Kevään olennot vie lukijan avaruudellisiin tunnelmiin pohtimaan rakkautta ja elämää laajemminkin.

Heti ensisivulla käy ilmi, että ollaan ”Neptunuksen tuolla puolen” ja takakansi antaa vihjeen, että kyse on avaruusolentojen rakkaustarinasta.

Ääretön,
läsnäolosi vääristää magneettikentän
mustekala muuttaa muotoa
minä kaipaan sinua enemmän kuin kieli kestää
tai mitta sallii

Vaikka ollaan kaukaisuudessa, luin runoista kommenttia meidän elämästämme maassa. Kun inhimillistä eloa ja puuhiamme katselee etäisyyden päästä, ne voivat näyttäytyä kummassa valossa.

Runot saavat kysymään: mikä meitä ohjailee, luonnonlait vai algoritmit?

Tykkäsin kokoelmassa erityisesti törmäytyksistä. Siitä, miten teknologia törmää inhimilliseen, vieras tuttuun, bittien kieli runokieleen. Konemaisuus aistivoimaisuuteen ja tunteisiin. Sen sijaan jotkin puhekielisyydet vähän häiritsivät.

Varpulaisen kokoelma muistuttaa, että runoja voi toki läpilukea, niin että sanat vilistävät silmien ohi, mutta enemmän runo antaa, kun viipyilee ja palaa. Runon ei tarvitse aueta yksioikoisesti kuin koodi, se voi saada erilaisia sävyjä eri lukukerroilla.

Jos haluaisit itsellesi tämän mielikuvituksellisen kokoelman, jossa kuljetaan tähdet olalla, osallistu arvontaan! Näin olet mukana: suosittele kommenttikentässä jotakin runoilijaa tai runoteosta muille. Kaikki tänään ja huomenna tiistaina 7.7. kommentoineet ovat mukana arvonnassa. Keskiviikkona suoritan arvonnan ja ilmoitan voittajalle. Ilmoitathan kommentissasi jonkin yhteystiedon, vaikka sometilin, niin saan yhteyden voittajaan kirjan postitusta varten. Arvonta on käynnissä myös Instagramissa. 

Nautitaan runoista, sanoista, suvesta!


Anni Ahola Varpulainen: Kevään olennot. Torni-kustannus 2026. 91 s. Arvostelukappale.

Yhteisön laitamilta ytimeen ja takaisin – Susanna Åke: Eläjä

Pimeät pullot sujahtavat hihoihin, viina virtaa ja puukot heiluvat Susanna Åken esikoisromaanissa Eläjä.

1950-luvulla suomalaisille maistuu, ja Hilja päättää tienata tehdaspaikkakuntalaisten janolla. Hilja on romani, ja bisnes mahdollistaa pysyvämmän asuinsijan, kun poikakin on sairaalloinen. Kauppa käy ja pian yksi jos toinen lemahtaa eiliselle, johtajista vuorotyöläisiin.

Ne tahtovat pehmeämmän maailman, maailman ilman kulmia. Näin toteaa Hiljan poika Aleksei, kun maistaa ensi kerran äitinsä kauppatavaraa.

Näkökulmahenkilöt valottavat tapahtumia eri puolilta omissa luvuissaan. Kukaan ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha, vaan hahmot ovat monipuolisia. On himoja, kateutta, ahneutta. Kun kylässä alkaa ilmetä lieveilmiöitä, ei ole vaikea arvata, kenestä yhteisö leipoo syntipukin. Seuraa tapahtumaketju, jota puidaan käräjillä asti.

Takakannessa kerrotaan, että teos perustuu tositapahtumiin. Taustalla on romanien häätö kyläyhteisöstä Lieksan Pankakoskella 1956. Historia tarjoaa kehyksen, ja kirjan alussa kirjailija painottaa, että tarina on ”fiktiota, sepitettä, mielikuvituksen tuotetta”.

Kiinnostuin henkilöistä ja halusin tietää, miten selvästi kohti eskalaatiota etenevä tarina päättyy. Ostin ajankuvan, ainoastaan muutamat sanavalinnat hämmensivät, samoin paikoin selittelevä tyyli. Vahvakin kohtaus latistuu, kun se päättyy kaiken selittävään virkkeeseen. Juu juu, ymmärsin kyllä! Lukijaan voisi luottaa enemmän. Pieni tiivistäminen olisi puristanut tästä vielä hohtavamman helmen.


Susanna Åke: Eläjä. Otava 2025. 415 s. Kirjastolaina.