Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮 Sitä toivottelen Peter Mickwitzin sinisävyisen Lasinen avaruusalus -kokoelman kanssa.
Suomenruotsalainen Mickwitz tarjoilee lukijalleen haasteen. Runoissa on usein vimmaisaa rytmiä sekä kielipelejä ja -leikkejä. Merkitykset jäävät ilmaan tai ovat vähintään monitahoisia. Tähän kokoelmaan on tuotu runoja Mickwitzin viidestä teoksesta. Mahdottoman suomennostehtävän on saanut Jyrki Kiiskinen.
Päivän runo jatkaa aiemmista luukuista tutulla pimeysteemalla. Näin alkaa runo ”sisääntuloväylä/
joulukuu”:
nousee ylös haukkaa ilmaa päiväuppoaa takaisin harmaaseenutuun kiiltäviä pintoja ja valuvaalunta joka murtaa valon sinisessäjoka loistaa pyörii jakimaltaa matkalla pimeäänasfalttipimeään missämärkä kylmä on ruumis missä– –
Pimeää siis edelleen on, mutta nyt on myös vauhtia! Kun aloin kopioida runoa tähän luukkuun, en millään meinannut saada lopetettua, kun vain kirjoitin säkeiden imussa.
Tempoa luovat säkeenylitykset ja toisto. Minun tekee mieli lukea runoa moneen kertaan, lukea ääneenkin, ja painottaa eri sanoja eri kerroilla. Pitää sitten taukoa. Kerralla luettuna Mickwitzin lukijalta loppuu happi. Mieli alkaa poukkoilla, jos vain antautuu rytmin vietäväksi.
Sama koskee oikeastaan kokoelmaakin: haluaisin sen oman hyllyyn ja silloin tällöin palata sen runoihin. Eri tunnelmissa, eri vuodenaikoina.
Peter Mickwitz: Lasinen avaruusalus: valikoima runoja. Suom. Jyrki Kiiskinen. Tammi 2006. 127 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti