Loppusointuja, rytmiä ja 90-lukua runokirjajoulukalenteriin tirvaisee Ilpo Tiihosen Boxtrot.
Tiihosen 11. runokokoelma on tyylien sekoitus: on haikua, vapaata mittaa, riimejä ja proosarunoon kurkottelevaa. Ollaan perhepiirissä, kulttuuririennoissa ja kapakoissa.
Päivän otteeksi poimin alun ja lopun runosta Onko tänään mitään:
Matalalta
murahtaen kuin talven aurinko
jäähuurusta puhjennut
pohjanperän baritoni
palava poikkilause suussaan
nousee päivä kuin aikamiespoika
kohottaen hallavat aluspaidansiipensä
päälle yön pilvien ylikuorman
– –ja suu täynnä lunta
katsoo maitolavaäiti
esikoisensa häipyviin perävaloihin
Runo on kuin pieni tarina, jossa aikamiespoika herää horroksenkaltaisesta tilasta ja lähtee. Taakse jäävät peräkammari, kaipaava äiti ja maaseutu.
Runotarinaan mahtuvat maaseudun tyhjeneminen ja oman tahdon löytyminen.
Ilpo Tiihonen: Boxtrot. WSOY 1998. 78 s. Kirjastolaina. Kansi: Sami Kortemäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti