Elämän kiertokulkua ei kukaan pääse karkuun, muistuttaa Tuula Hämäläisen kokoelma Kiven muisti runokirjajoulukalenterin viidennessä luukussa.
Runoissa puhuja muistelee vaiheitaan aina syntymähuudosta lähtien. Hän hyvästelee lähimpiään ja valmistautuu myös omaan kuolemaansa. Yksilön historian rinnalle saadaan laajempi perspektiivi, kun matkustetaan Euroopan historiallisten tapahtumien näyttämöille.
Miljööt vaihtelevat, mutta päivän runo-otteessa ollaan täällä pimeässä Pohjolassa:
joulukuun pieni aurinko
pitkä varjo
autot ajavat ylitse
talvinen iltapäivä suojelee
pimeys laskeutuu varhain
joskus tähdet romahtavat
alas
ja kimaltavat kadulla
joskus enkeli tanssii keltaisen viivan vierellä
Ei ihme, että mieli halajaa pienen auringon ja pitkien varjojen keskeltä vaikkapa Venetsiaan tai ikuiseen kaupunkiin Roomaan!
Kun mustana myttynä kävelee kaupungilla, tuntuu ettei mikään määrä heijastimia auta erottumaan tarpeeksi. Saa todella katsoa, että autot ajavat vain varjojen ylitse. Yhtä auttaa suojelus ja toista tuuri.
Tuula Hämäläinen: Kiven muisti. Kulttuurivihkot 2025. 77 s. Kirjastolaina. Kansi: Markus Hirvelä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti