keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Suzanne Collins: Nälkäpeli (2008)

Alkuteos: The Hunger Games.
Suomentaja: Helene Bützow (2008).
Kustantaja: WSOY.
Sivumäärä: 389.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kuva: wsoy.fi
Nälkäpeli on kiistatta ilmiö. Se on puhkikirjoitettu blogeissa jo aikoja sitten, mutta kiinnostukselle ei näy loppua. Kuulin kirjasta ensimmäisen kerran jokunen kesä sitten, kun siskontyttö luki sitä mökillä. Silloin tyydyin vain ihmettelemään kirjan maailman yhteiskuntajärjestystä, ja tarinan perusidea palasi aina välillä ajatuksiini. Tänä syksynä töissä kirjastossa olen törmännyt Collinsin Nälkäpeli-trilogiaan jatkuvasti, sillä sitä kysytään ja varataan päivittäin. Pakkohan ainakin ensimmäiseen osaan oli siis tutustua.
Nälkäpeli kertoo hurjasta tosi-tv-ohjelmasta, jota tehdään tulevaisuuteen sijoittuvassa valtiossa nimeltä Panem. Luonnonmullistukset ovat tuhonneet Pohjois-Amerikan, ja paikalle syntyi tämä uusi valtio. Panem jakautuu Vyöhykkeisiin, joiden elämää hallinnoi totalitaristisesti maan keskus, pääkaupunki Capitol. Pitääkseen asukkaat kuuliaisina ja muistuttaakseen vallanpitäjien mahdista Capitol järjestää vuosittain Nälkäpelin, jonne jokaisen Vyöhykkeen tulee lähettää kaksi tribuuttia eli kilpailijaa. Pelin kulku on selkeä: 24 tribuutista yksi selviää voittajaksi, kun kaikki muut ovat kuolleet. Tapa tai tule tapetuksi.
Tämänvuotista peliä seurataan teinityttö Katnissin näkökulmasta. Hän on kotoisin Vyöhykkeeltä 12 eli Panemin perukoilta, missä pääelinkeino ovat hiilikaivokset. Katniss on elättänyt perhettään isän kuoleman jälkeen salametsästämällä. Hän tekee kaikkensa pikkusiskonsa Primin eteen ja ilmoittautuu tämän tilalle Nälkäpeliin, kun arpa osuu Primin kohdalle.
Selviytymisessä Nälkäpeliareenalla keskeisiä ovat ruoka, vesi, lämpö ja aseet, mutta ehdottomasti myös tuuri. Kukaan ei tiedä muiden tribuuttien vahvuuksia, ja Capitol saattaa muuttaa sääntöjä milloin tahansa – jotta peliä televisiosta seuraava yleisö viihtyisi paremmin.
Mikä Nälkäpelissä sitten oikein kiehtoo? Se on oikeiden tosi-tv-ohjelmien irvikuva: siinä mässäillään tappamisella, ihmiset ovat todella vain pelinappuloita viihdetuotannossa, ruumiita tulee. Ikään kuin konsolipelit ja tosi-tv olisivat yhdistyneet jossakin todellisuudessa. Tarinan viehättävyys perustunee pitkälti klassiseen asetelmaan: ovela, hyväntahtoinen sankari petkuttaa nokkeluudellaan pahiksia, vaikka on altavastaajan asemassa. Katniss myös säilyttää inhimillisyytensä raadollisissa olosuhteissa.
Luin kirjaa viihdyttävänä satuna. Olihan se joiltakin osin ennalta-arvattava ja Katnissin naiiviuteen taipuvaiset ajatukset välillä rasittavia, mutta en välittänyt tällaisista sivuseikoista. Ahmin kirjan muutamassa illassa, sillä olin alusta lähtien myyty. Luen harvemmin fantasia- tai scifikirjallisuutta, mutta nyt jännitin tribuuttien taistelua melkein henkeä pidätellen. Koukussa olen; trilogian kaksi muuta osaa ovat jo varauksessa…

Nälkäpelistä on kirjoiteltu esimerkiksi blogeissa Lukutoukkailua, P.S. Rakastan kirjoja, Luettuja maailmoja, ihan vain muutamia mainitakseni.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Ohittamaton haaste

Olen passanut monia lukuhaasteita aikapulaan vedoten, mutta nyt vastaan tuli niin hauska ja houkutteleva idea, että on pakko lähteä mukaan. Osallistun hdcaniksen ideoimaan Lukudiplomi-haasteeseen. Tässä Hyönteisdokumentti-blogista kopioidut haasteohjeet:

1. Valitse vapaasti luokkatasosi ja diplomi jonka haluat suorittaa. Pohjana suosittelen tuota Opetushallituksen Kunnaria, mutta vastaavat paikkakuntakohtaiset diplomiohjelmat hyväksytään myös. Ilmoita valintasi tämän bloggauksen kommenttiosiossa.

2. Seuraa diplominsuorituksen ohjeita. Tyypillisesti tarjolla on useita temaattisia lukulistoja joista kustakin valitaan luettavaksi yksi kirja niin että yhteensä luetaan 6-10 kirjaa. Luetuista kirjoista joko tehdään normaali bloggaus oman tyylin mukaan tai tehdään jokin diplomiohjeissa annetuista tehtävistä, tai mieluiten tietysti molemmat (kannattaa lukea ne tehtävälistat läpi, siellä on lukuisia mielikuvitusta kutkuttavia tehtäviä...) Mahdolliset elokuvatehtävät ovat vapaaehtoisia, tällä kertaa keskitymme kirjoihin ja ajoittaisiin sarjakuviin.

3. Haaste alkaa nyt, ja kouluvuoden mukaisesti päättyy lauantaina 25.5.2013. Tuosta viikon päästä, 1.6.2013 kevätjuhlissa jaetaan diplomit ja saatetaanpa jakaa stipendeinä myös muutama kirjapalkinto arvottuna suorittajien kesken (myös hyvällä yrityksellä pääsee mukaan arvontaan vaikkei koko diplomia saisikaan suoritettua). Myös jo luetuilla kirjoilla voi osallistua, kunhan ne on lukenut 1.8.2012 jälkeen.

4. Jos lähipiirissäsi on lukeva lapsi, ota selvää olisiko hän kiinnostunut lukudiplomista ja onko hänen koulussaan mahdollisuutta sen suorittamiseen.

Kuva: netlibris.net

Yritän siis lukea seuraavat kymmenen kirjaa kuluvan lukuvuoden aikana:

Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä
Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
George Orwell: Eläinten vallankumous 
Leena Krohn: Tainaron
Henning Mankell: Tulen salaisuus
Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus
Alexis Kouros: Gondwanan lapset
Italo Calvino: Paroni puussa
István Örkény: Minuuttinovelleja 
Risto Rasa: Tuhat purjetta

Jos jokin näistä tökkii pahasti tai en saa kirjaa käsiini kirjastosta, niin saatan vaihtaa sen toiseen samalta tarjottimelta löytyvään teokseen. Yritän kuitenkin pitäytyä näissä. Luultavasti teen näistä vain tavalliset bloggaukset. Ilmoitan luokka-asteen sitten myöhemmin, jos intoudun tekemään varsinaisia diplomitehtäviä.

Tätä ennen olen osallistunut kahteen haasteeseen. Morren maailman Kuusi kovaa kotimaista -haaste jatkuu vielä itsenäisyyspäivään saakka. Tilanteeni on yhtä vaille valmis eli tuo haaste hoitunee mallikkaasti. Hieman vaisummalta sen sijaan näyttää Ikkunat auki Eurooppaan -listani… Ehkäpä vielä nappaan haasteeseen muutaman kirjan ennen vuodenvaihdetta, mutta missään nimessä en hätyyttele eniten lukeneiden kärkisijoja. Onneksi arvontaan pääsee mukaan pienelläkin panoksella!

Kahta haastetta kokeilleena voisin summata, että valmiiksi listatut kirjat tulevat helpommin luetuiksi. Senpä vuoksi uskaltaudun tähänkin mukaan.

Yksi syy lähteä haasteeseen on ehdottomasti sen herättämät positiiviset muistot. Yläkoulussa kuuluin Sinuhe-kirjapiiriin, jossa luimme eri tarjottimilta kirjoja ja pidimme niistä lukupäiväkirjaa. Ryhmä kokoontui varsinaisen kouluajan jälkeen, eikä siihen liittynyt diplomia tai verkkotyöskentelyä. Noilta ajoilta taitaa olla peruja rakkauteni kirjalistoihin! Yläkoululaisena luin myös Waltarin Sinuhe, egyptiläisen yhtenä kesänä, ja se on ollut yksi merkittävimpiä lukukokemuksiani koskaan. Muistot ovat sikäli kultaantuneet, etten enää muista, luinko Sinuhen samannimisen kerhon vuoksi vai meninkö kerhoon, koska olin lukenut sen. Väliäkö tällä, sillä lukeminen on pääasia!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...