Lukupiirin syksy
Syksy käynnistyi Mussolinin ajan Italiasta, jonne lukupiirin vei Natalia Ginzburgin omaan elämään pohjaava romaani Kieli jota puhuimme. Strega-palkitussa romaanissa vuodelta 1963 minäkertoja-Natalia on viisilapsisen kulttuurikodin kuopus, joka ulkoistaa itsensä tapahtumista ja keskittyy havainnoimaan. Antifasistisen perheen jäsenet ovat vuoron perään vangittuina, karussa tai karkotettuna.
Seuraava etappi oli 1890-luvun Nigeriassa. Booker-palkitun Chinua Acheben Kaikki hajoaa nousi melko yksimielisesti syksyn yllättäjäksi. Igbojen kyläkulttuuri joutuu ahtaalle, ja siinä samassa murenee myös varakkaan ja arvostetun Okonkwon elämä. Perinteitä ja uskomuksia kuvataan elävästi: voiton kunniaksi kulautetaan palmuviiniä kallosta ja väärällä tavalla kuolleet rahdataan Pahuuden metsään mätänemään. Naiset ovat kauppatavaraa ja synnytyskoneita. Nuoriso on veltostunutta, kuten kaikkina aikoina. Liidunvalkoiset miehet eivät tiedä hyvää, tuhkapakarat tuovat omat lakinsa tullessaan. Tarinaan mahtuu hurjia käänteitä ja kulttuurien törmäyksiä. Harmattan puhaltaa, ja ruoaksi pyöritetään fufupyöryköitä. Kauppaa käydään kaurikotiloilla, jollaisen eräs lukupiiriläinen muuten toi tapaamiseemme näytille!
Syksyn tuhdeimman lukupaketin tarjosi Anthony Doerrin Pulitzer-voittaja Kaikki se valo jota emme näe. Toisen maailmansodan tuoksinassa pääsimme seuraamaan usean henkilön vaiheita, joiden elämät lopulta kietoutuvat yhteen. Keskiöön nousee sokea tyttö, Marie-Laure ja hänen kohtalonsa. Isän huoli ja rakkaus koskettivat.
Luettu lukuina ja haasteet
Instagramissa julkaisin 70 postausta, täällä blogissa tämä on 61. juttu. Kirjastoluokituksen mukaisesti luin 51 romaania, 22 tietokirjaa ja 34 runokokoelmaa. Runokirjojen määrästä olen erityisen iloinen! Runoista kiinnostumisesta saan paljolti kiittää kirjallisuusterapian keväisiä opintoja. Runosukelluksistani syntyi joulun alla runokirjajoulukalenteri, jonka tekeminen oli antoisa projekti.
![]() |
Anja Erämajan kanssa metsässä. |
Päättyvänä vuonna järjestin viidettä kertaa Kirjoja ulapalta -lukuhaasteen, johon osallistui lisäkseni 31 lukijaa. Yhdessä luimme haasteaikana kaikkiaan 118 meriaiheista kirjaa.
Helmet-lukuhaasteen sain valmiiksi perinteiseen tapaan näin vuoden viimeisenä päivänä. Ensi vuoden haaste julkaistiin pari päivää sitten, ja taas olen innokkaana lähdössä uudelle haastekierrokselle. Muuten haaste- ja lukusuunnitelmat tulevalle vuodelle ovat auki.