Jouluaaton luukusta löytyy pinkkiin pakettiin käärittyä rosoa ja raskaita teemoja.
Rosanna Fellmanin kolmas runokokoelma Pietarsaari, jota kukaan ei halua vie pikkukaupungin ahtaisiin ympyröihin, keskelle kiusaamista ja väkivaltaa. Kiva koulu -ohjelma ei pelasta, puuttuminen ja välittäminen kyllä. Kokoelmassa on samaa painokkuutta kuin Ida Rauman Hävityksessä.
Runoista kuvastuu puhujan viha-rakkaussuhde kaupunkiin, Jeppikseen, josta on kotoisin ja jossa on kokenut monenlaista hyväksikäyttöä ja syrjintää. Murrettaan ei saisi käyttää, eikä rajoja kunnioiteta. Päihteet ovat pakoväylä, onneksi myös kirjoittaminen. Miten osata antaa anteeksi kiusaajilleen, entä itselleen?
Päivän runopoiminnassa käydään lävitse joulumuistoa:
Isä laskeutuu kellariin
ja ylös tulee joulupukkiUlko-ovi on jäätynyt kiinni
ja hänen on pakko keplotella
samaa tietä yläkertaanÄiti ja mummi sanovat että
minun pitää istua joulupukin
sylissä
Parran takana pulisonkien kohdalla
häämöttää isän punainen, ruskea, musta ja harmaa sänki
Runossa käsillä on suuri paljastumisen hetki. Runo jatkuu vielä, ja puhuja alkaa itkeä, kun ymmärtää vanhempien valehtelevan. Vastaava kokemus löytyy monen joulumuistoista. Kuka tunnisti pukin, kenelle sisarus tai kaveri kertoi totuuden.
Fellmanin kokoelmassa joulumuisto kytkeytyy moniin muihin muistoihin, joissa vielä soisi puhujan saavan pysyä lapsen maailmassa. Ja kun illuusiot särkyvät, olisi joku turvallinen, joka lohduttaa.
Toivotan kalenterini lukijoille rauhallista joulua ja onnekkaita pukkikeikkoja, jotka tuottavat enemmän iloa kuin surua. Kiitos kaikille runokalenterin luukkuihin kurkistaneille! ❤️
Rosanna Fellman: Pietarsaari, jota kukaan ei halua. Johnny Kniga 2025. 110 s. Alkuteos: Det Jakobstad ingen vill ha. Suom. Jaana Nikula. Kirjastolaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti