Sanna Karlströmin runot möyrivät mullissa ja maanpäällisissä osissa.
Runot vievät kuolemaan, suruun ja menetyksiin, ja usein symboliikkaa haetaan puutarhasta. Runot ovat herkkiä, tarkkoja ja niukkoja, Karlström kun on taloudellinen sanankäyttäjä.
Päivän runossa talvehditaan:
Talvehtiessa usko on koetuksella,
sen kuuluu olla niin.
Melko varmasti lähetetty kirje
saapuu vastaanottajalleen.
Siihen asti odotamme viestiä kaikkialta.
Talvehtiminen on raskasta, niin puutarhan kuin ihmisenkin. Tuleeko se kevät, vihertyykö vielä joskus, palaavatko voimat jälleen? Mutta jaksaisiko sitä ikuista kesääkään? Vuodenaikojen vaihtelussa on viehätyksensä, vaikka juuri nyt moni on eri mieltä.
Runossa kevään saapuminen tuntuu yhtä epävarmalta kuin postin toiminta nykyään. Odottaminen on joskus tuskallista, mutta se voi olla myös toiveikasta. Haaveilu on ainakin minun moottorini, kun vuoden pimein hetki on kolmen päivän päässä ja aina vain synkkenee. Sen kuuluu mennä näin.
Sanna Karlström: Maanpäällinen osa. Otava 2025. 52 s. Kirjastolaina. Kansi: Päivi Puustinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti