Helsingin Kirjamessut: ennakkotunnelmia

Syksyn suurin kirjatapahtuma alkoi eilen ja jatkuu aina sunnuntaihin saakka. Suuntaan Messukeskukseen tänään perjantaina, ja raportoin visiitistäni blogiin myöhemmin viikonloppuna.  

Houkuttelevaa ohjelmaa on tarjolla kaikkina messupäivinä. Sain messuilta bloggaajapassin, jolla pääsisin messuille vaikka joka päivä, mutta nyt tuntuu siltä, että yksi päivä messuhulinaa taitaa olla juuri sopiva määrä työviikon päätteeksi. Saattaa olla, että piipahdan messuilla myös sunnuntaina riippuen siitä, mihin suuntaan viikonlopun muut suunnitelmat kallistuvat. Onneksi kirjabloggaajat raportoivat messuista ahkerasti, joten messuista pääsee nauttimaan myös virtuaalisesti.

Bloggaajapassin lisäksi sain kaksi kutsukorttia arvottavaksi lukijoilleni. Arvonta oli käynnissä viime viikonlopun ajan, ja siihen saattoi osallistua kertomalla messutärppinsä täällä blogissa tai blogin Facebook-sivuilla. Kommenteissa onkin mainittu monia mielenkiintoisia kirjailijoita, jotka eivät olleet osuneet silmiini ohjelmaa selatessani. 

Messujen alla messulehden lueskelu ja päivälehtien kirjaliitteet ovat omiaan nostattamaan messukuumetta. Niin paljon olisi taas nähtävää ja koettavaa! Tähän alle olen kerännyt muutamia poimintoja perjantain ja sunnuntain ohjelmasta muistilistaksi itselleni ja vinkiksi lukijoilleni.

Perjantai

Nils Håkanson: Rautakallo

Paikka ja aika: pe klo 11.30, KirjaKallio

Kiitokset ohjelmavinkistä lippuarvonnan voittaneelle Ollille!

HS Pohjoismaat: Linn Ullmann: Rauhattomat

Paikka ja aika: pe klo 14 Aleksi Kivi

Kaikki mitä olet ikinä halunnut tietää feminismistä

Paikka ja aika: pe klo 15:30 Katri Vala

Pohjoismaiden parhaat kirjailijat: 

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2016

Paikka ja aika: pe klo 16 Aino

Eveliina Talvitie: Miten helvetissä minusta tuli feministi?

Paikka ja aika: pe klo 19 Kirjakahvila


Sunnuntai

Terhi Rannela: Frau
Paikka ja aika: su klo 11 Mika Waltari

Minna Eväsova: Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani
Paikka ja aika: su klo 11 Katri Vala

HS Tähtihetki: Pirkko Saisio
Paikka ja aika: su klo 14 Aleksis Kivi

Maja Lunde: Mehiläisten historia
Paikka ja aika: su klo 14:30 Mika Waltari

Mukavaa messupäivää kaikille Kirjamessuille meneville! Ja hauskaa viikonloppua myös kaikille niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole mukana messuhulinassa!

Eveliina Talvitie: Miten helvetissä minusta tuli feministi? (2016)

Kustantaja: WSOY.

Sivumäärä: 216.

Oma arvio: 4/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kannen kuva: Aki Roukala.
Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen.

Eveliina Talvitie on toimittaja, kirjailija ja feministi, jonka muistelmateos Miten helvetissä minusta tuli feministi? on nopealukuinen ja ajatuksia herättävä. Jo kirjan nimi ennakoi suorapuheista ja räväkkää teosta, ja sellaiseksi voisin tätä uutuuskirjaa kuvailla. Talvitiellä on sujuva kynä ja terävä kieli.

Talvitie käy läpi elämäänsä lapsuudesta tähän päivään feministisestä näkökulmasta. Kirja on jaettu kolmeen osaan otsikoilla Tyttö, Nainen ja Riivinrauta. Talvitie varttui porilaisessa lähiössä yksihuoltajaäidin ainokaisena. Rahat olivat vähissä, mutta jotenkin pärjättiin. Opiskelemaan Talvitie halusi kauas kotikonnuilta, ja hän pääsikin Helsingin yliopistoon. Muun muassa naistutkimuksen opiskelu johdatteli hänet kyseenalaistamaan ja tiedostamaan.

Kirja ei ole varsinainen feminismin opas. Kirjassa feminismi on toki alusta loppuun kantava teema, mutta se on vahvasti omaelämäkerrallinen. Ehkä feministinen muistelma voisi olla osuvin luonnehdinta kirjasta. Se johdattaa lukijaa pohtimaan ajatusmallejaan ja yhteiskunnan rakenteita. 

Talvitie painottaa, että tasa-arvon eteen on vielä työtä tehtävänä. Se ei riitä, että hallitusohjelmassa lukee, että Suomi on tasa-arvoinen maa. Kirjan lukeminen on kohdistanut huomiotani tasa-arvoasiaan ja pistin merkille, että viikonloppuna Hesarissakin luki kahdessa eri jutussa, että Suomi on ”tasa-arvon mallimaa”. Tällaista kun toistellaan, niin herkästi tuudittautuu ajattelemaan, että näinhän se on.

Tosiasiassa epäkohtia on esimerkiksi naisten ja miesten palkoissa ja johtavilla paikoilla istuvien sukupuolijakaumassa. On myös hyvä pitää mielessä, että feminismi ei ole miesvastainen liike: liian tasa-arvoinen maailma on ajatuksena paradoksi.

Talvitie kirjoittaa rempseästi. Välillä havainnoissa ja analyyseissa on itseironiaakin. Pipo on kireällä, mutta huumoria löytyy. Ainoastaan jotkin liian näppärät kielikuvat ja vertaukset vähän rasittavat lukemista.

Lukukokemus oli sen verran hersyvä ja ajatuksia ruokkiva, että pistän lukulistalle Talvitien aiemmat naisen asemaa käsittelevät kirjat Keitäs tyttö kahvia – Naisia politiikan portailla (2013) ja Hieno vai huono? Nainen jolla on maine (2015). Luettavien listalle päätyy myös useita teoksia Talvitien lähdeluettelosta. 

Helsingin Kirjamessut: lippuarvonta

Haluaisitko mukaan Helsingin kirjamessujen huumaan ja hyörinään, mutta piletti puuttuu? Nyt et tarvitse kuin hieman arpaonnea, niin liput Helsingin Kirjamessuille ovat sinun!

Helsingin Kirjamessut 2016 järjestetään Messukeskuksessa 27.–30.10.2016. Teemana messuilla on tänä vuonna Pohjoismaat. Olen menossa messuille bloggajapassilla, sillä intouduin ilmoittautumaan näillekin kirjamessuille bloggaajaksi Turun Kirjamessureissun jälkeen. Sain messuilta oman bloggaajapassini lisäksi kaksi kutsukorttia arvottavaksi Kirjakimaran lukijoille!

Näin osallistut arvontaan: kommentoi tätä tekstiä ja kerro kommentissasi, mikä on mielestäsi mielenkiintoisin esiintyjä tai osasto tulevilla Helsingin Kirjamessuilla. Kirjoita kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi (tai muu yhteystieto), jotta saan voittajaan pikaisesti yhteyttä ja liput ehtivät ajoissa perille. Vastata voi myös Kirjakimaran Facebook-sivuilla kommentoimalla arvontapostausta. Jos voittaja on vastannut Facebookissa, otan yhteyttä yksityisviestillä. Vastausaikaa on sunnuntaihin 23.10. klo 22 asti. 

Sunnuntai-iltana arvon lippupaketin (2 kpl messulippuja) kaikkien messutärppinsä jakoon laittaneiden kesken ja laitan sähköpostia voittajalle. Messuliput lähtevät postissa voittajalle heti maanantaina (tai kunhan saan postiosoitteen voittajalta).

Samaan aikaan Messukeskuksessa on myös Ruoka ja Viini -messut. Kaikille messuille pääsee samalla lipulla. Messut ovat auki to–pe klo 10–20 ja la–su klo 10–18. Yhden lipun arvo on 16 €.

Hurjasti onnea kaikille arvontaan osallistuville!

// Edit 23.10. klo 22.17. Arvonta on suoritettu, ja sen voitti blogissa toisen kommentin jättänyt "olli93". Hänelle on ilmoitettu voitosta. Onnea voittajalle!

Miranda July: Avokämmen (2015)

Alkuteos: The First Bad Man.

Suomentaja: Hilkka Pekkanen (2016).

Kustantaja: Siltala.

Sivumäärä: 344.

Oma arvio: 4/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Aleksi Salokannel.

Amerikkalaisen Miranda Julyn esikoisromaani karamellisine kansineen oli livahtanut huomioni ohitse uutuuskirjojen joukossa. Työkaverini kertoi Julyn absurdiin taipuvasta kirjasta kehujen saattelemana, ja jälleen kerran päädyin lukemaan minulle tuntematonta kirjaa kollegan suosituksesta. Enkä taaskaan joutunut pettymään.

Nelikymppinen Cheryl työskentelee itsepuolustusvideoita ja -kursseja kauppaavassa yhdistyksessä nimeltään Avokämmen. Hän asuu yksin ja pitää elämänsä järjestyksessä. Mutta on Cherylissäkin heikko kohta: hän on kiinnostunut itseään reilusti vanhemmasta kollegastaan Phillipistä, mutta ei saa tunteilleen vastakaikua. Cheryl purkaa ahdistustaan terapiassa.

Cherylin millintarkka järjestelmä romahtaa, kun hänen luokseen muuttaa puolipakolla asumaan Clee, työkaverin parikymppinen tytär. Vetelä ja saamaton Clee jalkasienineen on kuin suttuinen tahra, josta Cheryl ei pääse eroon. Cherylin ja Cleen välille kehkeytyy eriskummallinen seksuaalinen ja väkivaltainen suhde.

July koettelee lukijan sietokykyä. Teksti nimittäin pursuaa fyysisyyttä. July myös heilauttelee tarinan palasia kesken kaiken, eikä lukijan kannata tuudittautua siihen uskoon, että tietäisi, kuka kukin on. Tarina on samaan aikaan hauska ja surullinen.

Varsinkin teoksen alkupuolella olin aivan Julyn kerronnan lumoissa. Välillä July taipuu niin omintakeisiin ilmaisuihin, että lukeminen riemastuttaa. Ja vähän hihityttää. Kerronta on niin erilaista, raikasta ja sekoa. Parhaimmillaan kirja on kuin monivärinen, kieppuva spiraali, joka vie lukijan toisenlaiseen todellisuuteen. Loppua kohden kertomuksen ote minusta hölleni ja putosin taikaspiraalin reunamille. Pääosin lukukokemus jää kuitenkin reilusti positiivisen puolelle omalaatuisuuden ja mieleenpainuvuuden ansiosta.

Jonathan Franzen: Vapaus (2010)

Alkuteos: Freedom.

Suomentaja: Raimo Salminen (2012).

Kustantaja: Siltala.

Sivumäärä: 634.

Oma arvio: 2/5.

Kansi: Harvey Macaulay / Imperiet.

Tarinan keskiössä on Berglundin perhe. Vanhemmat ovat ex-koripalloilija-äiti Patty ja ympäristötietoinen uraisä Walter. Lapset Jessica ja Joey ovat teini-iässä. Keskiluokkainen idylli ja avioliitto alkavat kuitenkin rakoilla. Avioliittoa hiertää muun muassa se, että Patty on alun perin ollut kiinnostunut Walterin kaverista Richardista, kun taas Richard eiole mitään muuta halunnut kuin Pattyn. Kolmiodraama kytee, vaikka Richard on saanut Pattyn. Yhtäkkiä perheen poika Joey muuttaa naapuriin, jonka tytär Connie on pojan rakastettu. Äiti ja isä nyrjähtävät entisistä rooleistaan: äiti ei enää olekaan kiiltokuvamainen itsensä ja isäkin kääntää kelkkansa ympäristöasioissa.

Vapaudessa yhden perheen kautta tarkastellaan muun muassa amerikkalaisuutta, sen ydintä ja sen uhkia. Tarina näyttää, että vapauden käsite voi asettaa vastakkain yksilön vapauden ja yhteiskunnan tai koko ihmiskunnan edun. Vapautta tarkastellaan tarinassa niin yksilön, amerikkalaisen, lapsen, puolison kuin eläintenkin näkökulmasta. Kirjan nimi voisi johdatella lukijan pitkällisiinkin analyyseihin.

Jonathan Franzen on sanonut haastatteluissaan, että haluaa kirjoittaa suuria romaaneja, jotka eivät tarjoa vain yhden illan hupia. Tässä hän ainakin Vapauden kanssa onnistuu, sillä käsillä on fyysisesti iso kirja. Vapaudessa on yli 600 sivua ja sen sivut ovat keskivertoromaania suuremmat. Melkoinen möhkäle, jota tuskin kukaan voi yhdessä illassa selättää.

Kirjan vastaanotto ja yleinen arvostus niin ikään kertovat siitä, että Franzenin Vapaus on suuri romaani. Se on kahminut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja se myös nosti tekijänsä Time-lehden kanteen, ensimmäisenä kirjailijana kymmeneen vuoteen. Se oli tekijälleen uran "todellinen jättipotti" ja antoi yhdysvaltojen valkoiselle keskiluokalle äänen, kuten Jukka Petäjä asiaa luonnehtii (HS 9.10.2011). Kirja on arvioitu esimerkiksi kirjallisuuspalvelu Goodreadsissa reippaasti yli satatuhatta kertaa, ja lukijoiden arvioi lähentelee neljää tähteä viidestä (3,71). Suuri lukijakunta on siis vaikuttunut.

Aloin lukea kirjaa kaikki edellä mainittu mielessäni ja olin kummissani. Henkilöhahmot jäivät etäisiksi, vaikka niiden epämiellyttävyys oli mielenkiintoista. Tapahtumat eivät kiinnostaneet, teksti maistui jaarittelulta. Kirjan parasta antia minulle oli Pattyn päiväkirjamuotoinen jakso, mutta sen jälkeen lukeminen oli pakkopullaa.

Kesken en halunnut enkä voinut kirjaa jättää, sillä Vapaus oli yhden vetämäni lukupiirin kuukauden kirja. Lukupiirissä Vapautta tönittiin viihdekirjallisuuden suuntaan ja se nähtiin ihmissuhdekiemuroita täynnä olevana saippuana, joka on suunnattu yleisölle, joka muistuttaa kirjan henkilöhahmoja. Kirjan henkilögalleria oli kyllä joillekin lukupiiriläisille analysoinnin aarreaitta; heidän mielestään Franzen onnistuu tehtävässään kuvata nykyamerikkalaisia. 

Luin Vapauden reilusti yli kuukausi sitten, mutta en ole saanut tekstiä aikaiseksi, koska en oikein halua myöntää edes itselleni, etten pitänyt tästä. Olin valtavan pettynyt kirjan äärellä. Jonathan Franzen nimittäin on kirjailija, jonka romaaneja kohtaan odotukseni ovat olleet jopa epäreilun korkealla. Ennen Franzenin romaanituotantoon tutustumista olin lukenut häneltä satunnaisia esseitä ja muistelmateoksen Epämukavuusalue, joiden perusteella olin alkanut mielikuviani rakennella. Edellä mainitut kehuvat arviot ja bestseller-kirjailijan asema ovat myös olleet odotusteni rakennusaineita.

Mutta pakko se on vain myöntää: en syty Franzenin proosasta. Purity jäi kesken aiemmin tänä vuonna, tämän Vapauden kahlasin läpi, koska se oli lukupiirikirja. Muuten olisin luultavasti jättänyt kesken, armotta. Yritän sulatella pettymystäni ja lohduttautua ajatuksella, että voin nauttia Franzenin kirjoittamisesta esseiden muodossa.