Runokirjajoulukalenteri: luukku 19 – Aino Krohn: Mustarastas on minunkin nimeni

Runokirjajoulukalenterissa raotetaan jo yhdeksättätoista luukkua. Sieltä löytyy Aino Krohnin runokokoelma Mustarastas on minunkin nimeni.

Krohnin tänä vuonna ilmestyneen esikoiskokoelman alaotsikko on Havaintoja muistamisesta, unohtamisesta, ajasta ja ihmisestä.

Aiheiden kirjosta tartun muistamiseen:

Silminnäkijän havainto on aina epätarkka
me keksimme itsellemme muistoja
kirjoitamme historiaan omat totuutemme.

Epäilemättä olen elänyt.

Saatan olla itseni mielikuvitusystävä

ajalta, jolloin ääriviivani jatkuvasti muuttuivat

tai tekaistu alibi, joka kerrotaan

kerta kerralta eri tavalla.

Täsmällistä tietoa minusta ei ole
mutta sateen ääni
ja koiran kostea turkki
on totta.

Ensimmäisen säkeistön ajatuksiin on helppo yhtyä. Jokainen havainnoi tilanteita omasta näkökulmastaan, omien tietojensa ja ominaisuuksiensa kautta. Arjessa usein huomaa, miten jo kahden ihmisen kokemus voi poiketa toisistaan, saati sitten muistot vuosien päästä.

Joulukalenterissa kun ollaan, jaan yhden lapsuuden joulumuiston. Seison lapsuudenkodin ikkunassa, hypistelen ikkunanpieleen kiinnitettyä valosarjaa ja yritän nähdä vilauksen joulupukista pihatiellä. Epäilen, että odotan väärän ikkunan ääressä. Mitä jos pukki tuleekin toisesta suunnasta? On musta joulu, ja vatsassa kutittelee.

En voi olla varma, kuinka todenperäinen muistoni on. Muistan ehkä valokuvien perusteella, muistan osasia minulle kerrotuista tarinoista. Joulut kenties sekoittuvat keskenään. Runokin tuo ilmi muistamiseen liittyvän epävarmuuden. Muistot ovat petollisia, mutta silti muistajalleen totta.

Runossa kun oma minuus ja muistot ovat hataria, tukeudutaan konkreettisiin aistihavaintoihin. Lapsuuden joulusta mieleen nousee napakka ääni, koputus. Ja juuri silloin olenkin tarkistamassa tilannetta toisessa ikkunassa! Kipitän ovelle, jonka takana on lahjasäkki. Tontut ovat jättäneet lahjat ovelle, koska pukin reki ei päässyt perille asti.

Muiden muistoissa olin tuolloin pettynyt, mutta oma muistijälkeni kertoo, että olin helpottunut, sillä olin jo liian vanha uskomaan joulupukkiin.

Basam Books 2022. 75 s.
Lainasin kirjastosta. 
Kansi: Nolo Design Factory Oy.
Kannen kuva: Hannu Hyrske.