Taina Latvala: Välimatka (2012)

Kustantaja: WSOY.

Sivumäärä: 253.

Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: ostin uutena.

Kuva: wsoy.fi
Kansi: Anna Makkonen

Välimatka on lempeä ja notkea kuvaus äidin ja tyttären Teneriffan-matkasta. Matkalla kalvakkaa ihoa lämmittää herkästi polttava aurinko, mutta välillä astutaan myös synkempiin varjokohtiin. Latvalan teksti on pullollaan hersyvää huumoria vakavailmeisesti kerrottuna.

Matka on tyttärien lahja pian 60 vuotta täyttävälle äidille, joka asuu pienessä eteläpohjalaisessa Synkkylän kylässä. Matkalle mukaan lähtevä tytär on muuttanut parikymppisenä Seinäjoelle, häivyttänyt osan murteestaan, eronnut teininä löytämästään poikaystävästä ja kyllästynyt työhönsä.

Lämpenin kirjalle pikkuhiljaa, sillä alkuun en millään tahtonut päästä murteen makuun. Äidin leveän murteen rytmissä pysyminen vaatii tällaiselta espoolaisflikalta erityistä keskittymistä. Kerronnan tasot ja henkilöhahmot veivät minut kuitenkin pian mukanaan.

Latvalan kerronnalla on oma, persoonallinen ääni. Kertoja käyttää paljon liioittelua ja lakonista huumoria.

Veli-Pekka tulee norkoilemaan kirjaosastolle, virittelee silmäpeliä minun kanssani eikä välitä pätkääkään Veijo Merestä. Hän johtaa Suomen toiseksi suurinta kyläkauppaa, mutta ei ole koskaan lukenut yhtäkään romaania. Hänellä on punainen kravatti ja poskissa samaa sävyä. Joskus kuvittelin, millaista olisi mennä hänen kanssaan naimisiin. Pääsin yleensä vain sakastiin asti.

Teneriffan auringossa Synkkylän pienet piirit ja tärkeilevä pomo tippuvat tärkeysjärjestyksessä entistä alemmas. Papukaijapuisto, puissa kasvavat banaanit ja kehnosti suomennetut ravintoloiden ruokalistat täyttävät ajatukset.

”Mä unohrin mun silmäklasit hotellille. Kyllä mä oon sitte sellaanen homespää notta.”

Luen äidille ääneen liha- ja kalaruoat, kastikkeet ja vieraat mausteet. Olen kuin seuraneiti, jolla on loputtomasti kärsivällisyyttä.

”Mitä sitä ny uskaltaas ottaa, ettei olis sitte ruikulla monta päivää?”

Vaikka henkilöiden murre on minulle vieras, eivät he jää lainkaan etäisiksi. Kertojana toimiva tytär on ikäiseni ja minulle varsin uskottava, sillä välillä en voinut olla hykertelemättä hänen tekemistään havainnoista.

Lentokapteeni kuulostaa pojalta, joka on juuri saanut lahjaksi matkustajakoneen pienoismallin. Oman vanhenemisensa huomaa siitä, että merkittävät kanssaeläjät muuttuvat yhä nuoremmiksi.

Pitkin kirjaa kertoja vihjailee avoimista lopuista, ja sellainen on myös tällä hänen kertomallaan tarinalla. Kysymyksiä jää avoimina leijumaan ilmaan, vaikka Teneriffan lämmössä toki moniin saadaan vastaus.

Välimatkasta on kirjoittanut esimerkiksi Hanna, jonka tekstissä on analysoitu oivallisesti mm. teoksen nimeä. Erja tykästyi kirjan kieleen, Maria A:n mielestä kirjasta puuttui vielä se jokin.

Välimatka on ensimmäinen askeleeni kohti kirjavuoren valloitusta eli kirja löytyi lukemattomana omasta hyllystä. Latvalan kaksi aiempaa romaania (Arvostelukappale, Paljastuskirja) pääsevät hetimmiten kiinnostavien kirjojen listalle. Blogivuosi alkoi viime vuoden tapaan kelpo kirjalla – tästä on mukava jatkaa!

Haaste: Teemamaana Saksa

Nannan kirjakimara täyttää tänään vuoden. Näin juhlapäivän kunniaksi julkaisen ensimmäisen haasteeni:

Teemamaana Saksa -haasteen tarkoitus on herättää kiinnostusta saksalaisen kielialueen kirjallisuuteen. Haasteen idea lähti yksinkertaisesti siitä, että Saksa on Helsingin Kirjamessujen 2013 teemamaa. Tuolloin messuille saapuu monia saksalaisia kirjailijoita, ja teemamaa on tyypillisesti vahvasti näkyvillä messuilla. Nyt onkin hyvä syy ja ajankohta sukeltaa tämän keskeisen eurooppalaisen kielialueen kirjallisuuteen, joka usein jää englantilaisen ja ranskalaisen kirjallisuuden jalkoihin.

Haasteessa kerätään leikkimielisesti raitoja Saksan lippuun. Haasteeseen voi osallistua minimissään kahdella luetulla ja blogatulla kirjalla: tällainen suoritus tuottaa ensimmäisen väriraidan. Toinen raita tulee seuraavista kahdesta, ja täyden lipun saa kuudella kirjalla. Haasteen päätyttyä arvon yllätyspalkinnon: jokaisesta raidasta saa loppuarvontaan yhden arvan lisää.

• Musta raita: kaksi kirjaa (yksi arpalipuke).
• Punainen raita: seuraavat kaksi kirjaa (yht. kaksi arpaa).
• Kullankeltainen raita: seuraavat kaksi kirjaa (yht. kolme arpaa).

Haasteeseen voi osallistua millä vain romaanilla, runokokoelmalla, sarjakuvateoksella tai näytelmällä, joka on alun perin kirjoitettu saksaksi, jonka kirjoittaja on kotoisin Saksasta, Itävallasta tai Sveitsistä tai jonka tapahtumat sijoittuvat kiinteästi saksankieliseen Eurooppaan. Tärkeintä on, että jokin linkki saksankieliseen Eurooppaan löytyy. Jokainen päättäköön itse, sopiiko kirja haasteeseen. Myös Itävallan ja Sveitsin saksankielinen kirjallisuus hyväksytään haastelukemistoon, sillä saksankielistä Eurooppaa ei kirjallisuudesta puhuttaessa liene mielekästä jaotella valtioiden rajojen mukaan. Kirjat voi lukea millä hyvänsä kielellä.

Aikaa haasteen suorittamiseen on Helsingin kirjamessuihin 2013 saakka. Messut ajoittuvat tänä vuonna lokakuun lopulla ajankohtaan 24.10.–27.10., joten haastekirjoista voi kirjoittaa omaan blogiinsa aina 23.10.2013 saakka. 

Päällekkäisyydet muiden haasteiden kanssa ovat sallittuja. Mukaan lasketaan vain tämän haastejulistuksen jälkeen luetut ja blogatut kirjat.

Jos haluat osallistua haasteeseen, tässä ohjeet kiteytettyinä. Helppoa kuin eins, zwei, drei!

1. Ilmoita osallistumisestasi tämän tekstin kommenttilaatikossa. Tässä vaiheessa sinun ei tarvitse tietää, kuinka monta raitaa lippuusi haluat. Ilmoittautumiselle ei ole takarajaa.
2. Lue sinulle sopiva määrä haasteeseen soveltuvia kirjoja ja kirjoita niistä blogiisi 23.10.2013 mennessä.
3. Kuittaa haasteen suoritus viimeistään 23.10.2013 eli ilmoita tämän tekstin kommenttilaatikossa, kuinka monta kirjaa olet lukenut, jotta tiedän, ketkä ovat saaneet haasteen valmiiksi. Arvonta ajoittuu kirjamessuviikonlopulle, ja kirjoitan siitä blogissani.

Tähän alle olen ryhmitellyt ja listannut joitakin esimerkkikirjailijoita ja heiltä esimerkkikirjoja. Jaottelut ovat omiani, eivätkä listat ole mitenkään kattavia. Mukana on esimerkkejä klassikoista, nobelisteista ja nykykirjallisuudesta. Voit hakea listoista inspiraatiota, mutta se ei ole pakollista.

1700–1800-lukujen kirjallisuutta

·         Johann Wolfgang von Goethe, 1710–1782 (Nuoren Wertherin kärsimykset, Faust, Noidan oppipoika)

·         Friedrich Schiller, 1759–1805 (Rosvot, Wilhelm Tell)

·         Heinrich Zschokke, 1771–1848 (Kultala)

·         Heinrich Heine, 1797–1856 (Laulujen kirja. Saksanmaa: Talvinen tarina, Herra von Schnabelewopskin muistelmat, Firenzen öitä, Romantiikan koulu)

1900-luku

·         Alfred Döblin, 1870–1957 (Berlin Alexanderplatz)

·         Franz Kafka, 1883–1924 (Oikeusjuttu, Linna, Amerikka)

·         Bertolt Brecht, 1898–1956 (Kolmen pennin ooppera, Setšuanin hyvä ihminen, Kerjäläisromaani)

·         Max Frisch, 1911– 1991 (Siniparta)

·         Friedrich Dürrenmatt, 1921–1990 (Oikeus, Tuomari ja hänen pyövelinsä)

·         Christa Wolf, 1929–2011 (Jaettu taivas, Erään naisen elämä, Kassandra, Häiriötapaus: Erään päivän uutisia, Kesänäytös, Medeia)

·         W. G. Sebald, 1944–2001 (Austerlitz, Vieraalla maalla: neljä kertomusta, Saturnuksen renkaat, Huimaus)

Saksaksi kirjoittaneita ja yhä kirjoittavia nobelisteja

·         Thomas Mann, 1875–1955 (Buddenbrookit, Kuolema Venetsiassa, Taikavuori)

·         Hermann Hesse, 1877–1962 (Gertrud, Siddharta, Arosusi, Narkissos ja Kultasuu, Lasihelmipeli)

·         Nelly Sachs, 1891–1970 (Israelin kärsimys)

·         Heinrich Böll, 1917–1985 (Ei sanonut sanaakaan, Nainen ryhmäkuvassa, Katharina Blumin menetetty maine)

·         Günter Grass, 1927– (Danzig-trilogia eli Peltirumpu, Kissa ja hiiri, Koiranvuosia)

·         Herta Müller, 1953– (Ihminen on iso fasaani, Sydäneläin, Hengityskeinu, Tänään en halunnut tavata itseäni)

Nykykirjailijoita

·         Martin Walser, 1927– (Tyrsky, Pakeneva hevonen, rakkauden tuolla puolen)

·         Peter Bichsel, 1935– (Lastentarinoita)

·         Bernhard Schlink, 1944– (Lukija, Viikonloppu)

·         Elfriede Jelinek, 1946– (Halu, Pianonsoittaja)

·         Ralf Rothmann, 1953– (Nuorta valoa)

·         Andrea Maria Schenkel, 1962– (Hiljainen kylä, Tapaus Kalteis)

·         Ingo Schulze, 1962– (Adam ja Evelyn)

·         Kathrin Gerlof, 1962– (Vaikeneminen)

·         Stefan Moster, 1964– (Nelikätisen soiton mahdollisuus)

·         Jenny Erpenbeck, 1967– (Vanhan lapsen tarina, Kodin ikävä)

·         Daniel Kehlmann, 1975– (Maine, Maailman mittaajat)

·         Helene Hegemann, 1992– (Aksolotli: yliajo)

Haasteen myötä voit siis intoutua tutustumaan esimerkiksi saksalaisiin nobelisteihin, tehdä tuttavuutta Goethen kanssa tai löytää uuden suosikkikirjailijan nykykirjailijoiden joukosta. Mahdollisuuksia on monia! Jo kahdella kirjalla pääset mukaan haasteeseen!

Jetzt geht’s los!

Haasteen kuvaa saa käyttää vapaasti.

Blogistanian Finlandia 2012 -ehdokkaani

Kirjabloggaajien Blogistanian Finlandia -äänestys vuodelle 2012 on käsillä. Kaikki, jotka haluavat äänestää kilpailussa, ovat ajastaneet ehdokaslistansa ilmestyväksi tähän samaan aikaan. Blogistanian Finlandian voittaja on selvillä jo tänä iltana; tulokset löytyvät klo 20 Sallan lukupäiväkirjasta. Kisaa emännöivän Sallan blogista voi lukea myös kilpailun tarkat säännöt ja ohjeet.

Tässä siis ehdokkaani. Väliotsikoissa linkki alkuperäiseen blogiarvioon.

1. sija eli 3 pistettä. Riikka Pulkkinen: Vieras

Kuva: otava.fi

Kaunis ja koskettava romaani. Teemoja on runsaasti, ne kuroutuvat perustellusti vierauden ja muukalaisuuden alle. Maut ja tuoksut jäävät mieleen.

Käänsin iltaisin ennen nukkumaanmenoa katseeni taivaaseen, Ressu-pyjamassa, rintojeni nuput syyllisinä pyjaman kätköissä, ja kertasin syömiseni, mutta en ollut varma miksi tein niin. En tarkkaan tiennyt millaisia uskonkappaleita, salaisia sakramentteja mielessäni luonnostelin. Keksin niitä sitä mukaa kuin nälkä yltyi ja vaati tuekseen perusteluja.

2. sija eli 2 pistettä. Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Hiottu timantti, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Kansi ja taitto sopivat tarinaan loistavasti. Tiivis muoto, suuri tarina.

Marja astuu sillalle. Hän nostaa Juhon syliinsä ja puristaa lasta rintaansa vasten sen minkä voimattomuudeltaan jaksaa. Silta on ahnas kieli, valmiina kuljettamaan kulkijan talven nieluun, tyydyttämään sen koskaan tyydyttymätöntä, loputonta nälkää.

                    Tuuli päättää suunnan, se puskee Marjaa sillan yli. Lumipyörteet lainehtivat hänen jaloissaan, virta ei kulje enää sillan alla vaan sitä pitkin, kohti vastarannan lumilakeutta, johon tie katoaa.

3. sija eli 1 piste. Heidi Köngäs: Dora, Dora

Lukuromaani, jonka parissa viihdyin loistavasti vaikka epäilin sitä etukäteen. Vahvoja henkilökuvauksia, kiehtovia jännitteitä.

”Koulukirjoissa ne sodat aina alkoivat ja päättyivät yhtä täsmällisesti.”

”Nyt me tiedämme mitä siinä viivan välissä oli.”

Vuosikatsaus ja kurkistus tulevaan

Näin loppuvuodesta on paikallaan summata hieman mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. Mennyt vuosi on ollut elämässäni täynnä muutoksia ja kaikenlaista uutta. Aloitin blogin kirjoittamisen, väänsin gradun loppuun, valmistuin yliopistosta, sain töitä ja jatkoin opiskeluja avoimen puolella. Muutoksia on siis piisannut, ja toivonkin ensi vuoden olevan enemmän tasaantumisen vuosi.

Tuleva kevät pitäisi vielä jaksaa opiskella pätevöitymisopintoja, niin sitten voisin hakea kirjastonhoitajan töitä. Harmittelin syksyllä usein sitä, kuinka vähän lukemiselle ja bloggaamiselle jää aikaa. Eräs työkaverini sanoi lohdutellen, että onhan tässä loppuelämä aikaa lukea!

Ensimmäinen bloggausvuosi on ollut inspiroiva ja opettavainen. Minulle on myös pikkuhiljaa hahmottunut, mihin suuntaan haluan tekelettäni viedä. Tarkoitukseni on edelleen lukea monipuolisesti sekä uutuuksia että vanhempia kirjoja, kotimaista ja ulkomaista. Innostua, löytää ja kokeilla.

Kirjakimaran lukijoiden määrän ja käyntien määrän kehitystä on ollut ilo seurata. En olisi vuosi sitten millään uskonut, että ensimmäinen vuosi toisi yli 50 vakituista lukijaa. Vau!

Hauskin yksittäinen juttu blogin ensimmäisenä vuonna oli lukumaraton. Maratoonasin mökillä seuranani koira ja alkukesän hellivä auringonpaiste. Toivottavasti ensi kesänä ehdin maratoonata uudestaan.

On ollut antoisaa liittyä kirjabloggaajien yhteisöön, joka on näin elävä, monimuotoinen ja silti samanhenkinen. Samanhenkinen nimenomaan lukemisen ja kirjojen puolestapuhujana. Mitä enemmän on puhetta kirjoista, sen parempi!

Ilman kirjablogia ja tätä eläväistä yhteisöä en luultavasti olisi tullut lukeneeksi monia loistokkaita kirjoja kuten Siri Hustvedtin teosta Kesä ilman miehiä tai Johanna Venhon Syntysanoja. Saati tullut kertoneeksi näistä kirjoista kenellekään. Saati tullut kokeilleeksi lukumaratonia ja niin edespäin.

Keväälle on tiedossa vino pino tenttikirjoja luettavaksi ja töitäkin täytyy paiskia, joten kovin suuria en lupaile blogin suhteen. Haasteet ovat mainioita, mutta tuskaisen huonosti jaksoin haastekirjoja ensimmäisenä blogivuotenani lukea. Poikkeuksena Morren haaste, jossa pääsin lohdutuspalkinnoille asti!

Vuonna 2013 yritän väsätä Lukudiplomin, samoin kiivetä kirjavuorelle oman hyllyn kirjojen avulla. Kirjakimara täyttää vuoden 4.1.2013, jolloin julkaisen ensimmäisen ideoimani haasteen. Yritän muokata siitä maltillisen, jotta osallistuminen ei vaatisi järin suuria ponnisteluja.

Näiden pohdintojen myötä toivottelen kaikille

hyvää ja onnellista uutta vuotta! 

Riikka Pulkkinen: Vieras (2012)

Kustantaja: Otava.

Sivumäärä: 299.

Oma arvio: 5/5.
Mistä minulle: ostin uutena.

Kuva: otava.fi

Vieras on ollut pian loppuvan vuoden vahvimpia lukukokemuksiani. Heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien janosin Pulkkisen lauseita, keinahtelin tekstin tahdissa. Välillä oli lukuinnosta huolimatta pakko laskea kirja käsistä ja makustella lukemaansa. Luin kirjan jo syyskuussa, mutta tämä teksti jäi raakileena makaamaan luonnoskansioon. Nyt sitten tulikin kiire julkaista, jotta ehtisin vielä tämän vuoden puolella.

Vieraan päähenkilö Maria on kolmikymppinen pastori, joka lähtee hetken mielijohteesta matkalle ja päätyy New Yorkiin. Matka on paitsi konkreettinen matka kaukomaille, myös mielen matka elämän käännekohtiin. Vaikka Maria pakenee fyysisesti kauas arkista elämäänsä ja vastuitaan, kokemukset suurkaupungissa saavat tutut kipupisteet taas sykkimään. Teini-ikäisenä alkanut kehon tarkkailu nousee jälleen pintaan, Marian suhde omaan kehoonsa on yhä häilyvä. Samoin uskon horjuessa myös nuoruuden kapinallinen usko muistuu mieleen.

New Yorkin tuoksut, maut ja tunnelma ovat Vieraassa lumoavia, vastustamattomia. Toffee, kastanjat, kahvi, tiramisut ja muut herkut tuoksuvat huumaavasti ja nostattavat veden kielelle. Kunnes nurkan takaa lehahtaa virtsan katku. Äänimaisema muodostuu jatkuvasti soivista hälytyajoneuvojen sireeneistä ja junien klonksuttavasta kolinasta.

Takaumissa sukelletaan Marian nuoruusvuosiin, lapsuuden ja aikuisuuden välitilaan:

Käänsin iltaisin ennen nukkumaanmenoa katseeni taivaaseen, Ressu-pyjamassa, rintojeni nuput syyllisinä pyjaman kätköissä, ja kertasin syömiseni, mutta en ollut varma miksi tein niin. En tarkkaan tiennyt millaisia uskonkappaleita, salaisia sakramentteja mielessäni luonnostelin. Keksin niitä sitä mukaa kuin nälkä yltyi ja vaati tuekseen perusteluja.

Nuoren Marian maailmassa nälkä, sovittaminen, kärsimys ja pelastaminen sekoittuivat. Minusta Pulkkinen kuvaa aikuisuuden kynnyksellä olevaa Mariaa tarkkanäköisesti ja uskottavasti.

Jossakin vaiheessa jo pohdiskelin, onko Pulkkinen ympännyt tähän yhteen romaaniin jopa liikaa aineksia. Teemoja löytyy tukuittain. Syömishäiriö, uskonkriisi, ruumiillisuus, tanssi, vanhemmuus, avioliitto… Kaiken tämän saa kyllä solahtamaan vierauden ja muukalaisuuden alle, ja Pulkkinen tekee sen taiten. Runsaudestaan huolimatta sanoisin, että Vieras on yhtenäinen, eheä. Selkeä kirjoitustapa antaa tilaa aiheiden rikkaudelle. Joskin näin ei-uskonnolliselle lukijalle jotkin teologiset pohdinnot olivat hieman raskaita.

Kirjan lukemisen aikoihin katsoin Avalta ohjelman Kirjapiiri (29.9.2012), jossa Pulkkinen kertoi uudesta romaanistaan Pauli Aalto-Setälän haastattelemana. Vieraassa käsitellään monia raskaita aiheita, ja Pulkkinen kertoikin irrottautuvansa romaanin teemoista kirjasyksyn hektisessä pyörityksessä tanssimalla – ja välillä myös kuohuviinin voimin. Pulkkinen kuvaili raskaiden teemojen käsittelemisen olleen kirjailijalle katarttista, vapauttavaa. Pidän Pulkkisen esiintymisessä erityisesti harkituista vastauksista, jonkinasteisesta varauksellisuudesta ja vaatimattomuudesta. Silti hän kertoo innokkaasti teoksestaan. Aalto-Setäläkin antoi Vieraalle täydet viisi tähteä viidestä.

Tämä teksti Vieraasta on siis hautunut koneellani koko syksyn. Joistakin kirjoista on vaikea kirjoittaa, ja usein juuri jollakin tapaa läheisistä ja koskettaneista erityisen hankalaa. Haluaisin sanoa niin paljon, mutta en kuitenkaan liikaa. Teksti tuntuu menevän helposti tasapainotteluksi, joka ei tee oikeutta loistavalle kirjalle.