keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Sadie Jones: Kotiinpaluu (2008)

Alkuteos: The Outcast.
Suomentaja: Marianna Kurtto (2016).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 361.
Oma arvio: 4½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: tekijän nimi kirjaston tarran alla.

Lainasin kirjastosta Sadie Jonesin tänä vuonna suomennetun esikoisteoksen Kotiinpaluu, koska Jones esiintyy tulevan viikonlopun HelsinkiLit-kirjallisuusfestivaaleilla, jonne olen menossa työkavereiden kanssa. Festareilla on monia mielenkiintoisia kirjailijavieraita, ja viimevuotiseen tapaani yritän tapahtuman alla lukea edes muutamalta festarikirjailijalta jotakin. 

Kotiinpaluu on mukaansatempaava kasvutarina, joka sijoittuu Englantiin, pääasiassa 1950-luvulle. Oli pitkästä aikaa ihanaa antaa kirjan viedä ja unohtaa muut iltasuunnitelmat. Vähään aikaan tällaisia lukusukkuloita ei ole kohdalleni sattunut, joten otin ilon irti, kun tarina vei mukanaan.

Kotiinpaluu kertoo Lewisin tarinan. Vuonna 1957 hän palaa parikymppisenä kotiin vankilasta, jossa on suorittanut kahden vuoden tuomion. Mikä rikos on tapahtunut ja miksi kukaan ei ole poikaa vastassa, selviävät lukijalle pikkuhiljaa.

Lewisin äiti on kuollut pojan ollessa kymmenvuotias, ja tapahtuma on jättänyt pojalle traumoja. On riipaisevaa lukea, miten yksi Lewis jää ongelmiensa kanssa. Isä keskittyy uuteen vaimoonsa, ja tuore äitipuoli puolestaan turruttaa turhautumiaan alkoholilla. Lewis oireilee väkivallalla. Hän kohdistaa väkivaltaa itseään, muita ja ympäristöään kohtaan. Purkaukset johtavat siihen, että Lewis saa niskoilleen syyt myös teoista, joita ei ole tehnyt.

Jones on luonut sotien jälkeisen miljöön mielikuvitusta ruokkivasti. Lewisin kotitaajaman lisäksi piipahdetaan Lontoon hämyisillä klubeilla. Myös ajan asenneilmapiiri tulee lukijalle tutuksi: pieni kyläyhteisö lämpenee sisään päin, ja ongelmat yritetään lakaista maton alle. Juorujen kohteeksi joutuminen on kohtalokasta, joten perheissä pidetään yllä kulisseja.

Lumouduin Lewisin tarinasta ja kiinnostuin hänen kohtalostaan niin, että liimauduin kirjan äärelle. Etenkin taidokkaasti luodut henkilöhahmot tekivät vaikutuksen. Surumielinen tarina liikuttaa ja raivostuttaakin paikoitellen. Sadie Jones pääsi yllättämään minut positiivisesti, sillä kirjan suomenkielinen nimi Kotiinpaluu yhdistettynä kannessa halailevaan pariskuntaan saivat odottamaan jotakin siirappisempaa. Alkuteoksen nimi The Outcast tavoittaa mielestäni kirjan hengen paremmin: se on nimenomaan tarina väärinymmärretystä pojasta, jota yhteisö pitää hylkiönä.

8 kommenttia:

  1. Tämä on hieno teos. Odotan kovasti näkeväni Jonesin Helsinki Litissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonesin ja Itkosen keskustelua oli mielenkiintoista seurata tänään Helsinki Litin lavalla. Niistä keskusteluista, joiden kirjat tai kirjailijat ovat tuttuja, saa luonnollisesti paljon enemmän irti. Toisaalta aiemmin vieraat tekijät saattavat herättää hurjaa kiinnostuksen poltetta - näin minulle tekivät Helen Macdonald ja Sara Stridsberg.

      Poista
  2. Minäkin olen ihan myyty tälle kirjalle. Upea, koskettava, vahva tarina, joka riipii tuntieta.

    Pidän kirjan nimestä siksi, että suora käännös olisi kuin tyhjentänyt pajatson eli yhdellä sanalla kertonut kaiken Lewisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että Jonesin kirja on saanut muutkin haltioihinsa! Suomennoksen nimellä on puolensa, kuten hyvin perustelet. Vähällä tosin oli, etten jättänyt kirjaa lukematta nimen ja kansikuvan luomien mielikuvien vuoksi. Onneksi päätin lukea.

      Poista
  3. Tämä on mielestäni tämän kevään paras käännöskirja. Kirjasta on tehty kaksiosainen tv-sovitus, joka näytetään nyt kesällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInullakin tämä on tähän mennessä luetuista ja blogatuista paras käännöskirja tänä keväänä. Täytyykin seurata ohjelmatietoja, ettei mene tv-versio ohi kesällä!

      Poista
  4. Tätä kirjaa on kehuttu niin paljon blogimaailmassa(kin) että ei varmaankaan auta muu kuin laittaa kirja itsellekin lukulistalle:D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...