perjantai 18. joulukuuta 2015

Markku Pääskynen: Sielut (2015)

Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 254.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: ?

Järvi-Suomessa sijaitsevassa pikkukaupungissa kevät on kääntymässä kesäksi. Kaiken kauneuden keskellä tapahtuu jokaisen vanhemman pahin painajainen: lapsi katoaa. Maija on 9-vuotias koululainen, joka ei saavukaan eräänä aamuna kouluun. Isä alkaa etsiä lastaan lähialueilta, äiti odottaa kotona. Vanhempien tuska riipaisee.

Kun järki loppuu, loitsut heräävät ja taikuus ryhtyy toimeen. Hetkittäin päivän mittaaan sekä Aino että Kristian olivat kuvitelleet että syy Maijan katoamiseen olikin heissä itsessään, menneisyyden synneissä tai pahoissa teoissa. Vanhoja uskomuksia on vaikea sivuuttaa koska ne istuvat syvällä, syvällä perimässä, ajatuksissa ja puheenparressa. Ja pitkin päivää Aino ja Kristian olivat löytäneet enteitä ja merkkejä. Miksi suolapurkki löytyi Maijan piilosta vaahteran alta? Miksi linnun lauloivat niin korkealta ja lensivät niin matalalla? Miksi kukat olivat niin kirkkaita? Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, enenmmän arvauksia kuin kysymyksiä.

Eletään 1980-lukua, kolikko- ja lankapuhelimien aikaa. Tarinan aika kiinnittyy todellisiin historiallisiin tapahtumiin, sillä Tšernobylin onnettomuus ja Mikkelin panttivankidraama ovat ajankohtaisia. Pikaviestipalveluista tai internetistä ei ollut tietoakaan. Etsinnät ja etsijöiden välinen yhteydenpito olisivat hyvin erilaisia nykyään.

Maijan etsinnän vaiheet koukuttavat niin, että kirjaa lukee kuin dekkaria. Tunnelma on aiheen synkkyyden vuoksi jopa piinaava. Etsintöihin osallistuu myös kaksi pikkupoikaa, Taito ja Ilari, joiden näkökulmasta katsottuna Maijan etsintä on kuin jännä seikkailu, jonka tuoksinassa vastaan voi tulla erilaisia kiinnostavia ihmisiä, esineitä ja paikkoja.

Hieman epäselvä, tärähtäneen oloinen kansikuva ei olekaan lapsus, vaan harkittu yksityiskohta. Kirjan alku ja loppu on myös toteutettu typografisesti niin, että vaikuttaa siltä kuin teksti tulisi näkyväksi ison tekstimassan keskellä ja haipuisi taas näkymättömiin. Kirjaa lukiessa herääkin ajatus siitä, miten kaikesta maailmassa tapahtuvasta voi poimia tapahtumaketjuja tarinoiksi. Kokijat, osalliset ja heidän näkökulmansa muovaavat sattumanvaraisista, yksittäisistä tapahtumista tarinoita, joilla on merkitys.

Sielut päätyi luettavakseni Finlandia-ehdokkuuden myötä. Pääskynen oli kirjailijana minulle uusi tuttavuus, mutta voisin hyvin lukea lisää tällaista tunnelmaltaan vangitsevaa ja kieleltään taidokasta proosaa.

2 kommenttia:

  1. Ahdistava aihe pelottaa, mutta kirjaa on kehuttu niin paljon, että tartun tähän jossain vaiheessa. Mielenkiintoinen näkökulma tuo tekstimassasta esiin nouseva tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahdistavuudestaan huolimatta suosittelen kirjaa lämpimästi!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...