tiistai 27. tammikuuta 2015

John Irving: Neljäs käsi (2001)

Alkuteos: The Fourth Hand.
Suomentaja: Kristiina Rikman (2001).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 344.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Eero Heikkinen
Neljäs käsi päätyi uusintalukuun pari viikkoa sitten näkemäni Irving-dokumentin ansiosta. Olen nähnyt dokumentin jokunen vuosi sitten, mutta se onnistui taas nostattamaan Irving-intoani, jonka pauloissa oli pakko alkaa lukea ensimmäisenä käteen osunutta Irvingiä. Lähes kaikki omat Irvingini ovat mökillä, ja sinne ei näin talvella pääse, joten suuri harmitus oli lähellä. Silloin kun iskee lukupakko, tai oikeammin lukuhimo, ei voi odottaa huomiseen. Onneksi löysin kätköistäni kirppikseltä ostetun Neljännen käden ja ilta oli pelastettu.

Siitä kun luin Neljännen käden edellisen kerran, on kulunut kahdeksan vuotta tai jotakin sen suuntaista – joka tapauksessa se oli kauan ennen blogiaikaa. Muistini on nolostuttavan huono, joten kovin tarkkoja muistikuvia kirjan tapahtumista minulla ei nyt uusintakierrokselle lähtiessäni ollut. Hatarissa mielikuvissani Neljäs käsi oli positiivinen lukukokemus, helppolukuinen ahmimiskirja ja ehdottomasti sellainen, jota ei voi jättää kesken. Toinen lukeminen jätti samansuuntaisia muistoja, mutta paljon uusiakin.

Neljäs käsi kertoo tv-toimittaja Patrick Wallingfordista, jonka elämästä ei eriskummallisia käänteitä puutu. Eräällä juttukeikalla leijona syö Wallingfordin toisen käden suorassa lähetyksessä, ja siitä lähtien hänet tunnetaan leijonamiehenä. Hänelle tehdään kädensiirtoleikkaus, jonka suorittaa omaperäinen lääkäri Zajac.

Luovutettava käsi löytyy erikoisen tapahtumaketjun seurauksena. Käsi on peräisin mieheltä, jonka leski haluaa pitää yhteyttä käteen. Tapahtumat saavat aina vain entistä erikoisempia sävyjä. Kirjan tapahtumat ovat absurdeja, ja välillä mennään jo farssin puolelle. Seksihurjastelut ja koirankakan kauhominen haavipallomailalla saavat lukijan pyörittelemään silmiään.

Kirjan nimi viittaa käsitteeseen neljäs valtiomahti, jolla tarkoitetaan mediaa. Kirjan voikin lukea kommenttina lööppiuutisointiin liittyvään kaksinaismoralismiin. Revitteleva ja skuuppihakuinen journalismi myy massoille, mutta samalla sitä ja sen tekijöitä moralisoidaan. Pudotukseen huipulta pohjalle ei vaadita kuin yksi mehevä skandaali.

Kirjan lukeminen vaatii tietynlaisen lukufiiliksen: lukijan on hyvä olla kevein mielin, sillä kovin vakavissaan tätä ei voi ottaa. Niin absurdeja käänteet ovat, vaikka taustalla voi nähdä vakavamman sanoman.

Omaa vastaanottavaisuuttani lisäsi dokumentin ruokkima Irving-himo; jotenkin vain sulin kirjailijan lauseisiin. Päättömyys ei maistunut naiivilta tai tekohauskalta vaan kekseliäisyydeltä. Ymmärrän, että toisenlainen lukukokemus on hyvin mahdollinen. Hulvattomat tilanteet ja pakkomielteiset henkilöhahmot saattavat olla jollekin liikaa.

7 kommenttia:

  1. Tämä vielä edessä :) ja huomaan, että on mennyt liikaa aikaa viime Irvingin lukemisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hätkähdin dokumenttia katsoessani, kun tajusin, että edellisestä oli kulunut yli vuosi. Tänä vuonna aion kyllä lukea lisää Irvingiä, yksi kirja ei riittänyt Irving-himooni ;)

      Poista
  2. Muistan riemullisena tämän kirjan alkupuoliskon, mutta sitten pettymyksen loppua kohti. Tästä ei tullut top-nelosketjuni veroista Irving-kokemusta, mutta varsin mukava lukukokemus kuitenkin. Kaikki isäni hotellit, Garpin maailma, Ystäväni Owen Meany ja Oman elämänsä sankari siellä kärjessä keikkuvat kiistatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen monta ja Garp kiilaavat minulla tämän ohi. Ja miten monta hyvää Irvingiä minulla onkaan lukematta :)

      Poista
  3. Kaikki Irvingit on aseteltuna hyllyyn järjestykseen, ja seuravaa odotellaan. Irvingin kirjojen maailmoihin uppoaa niin, että kaikki kerrottu on siellä mahdollista ja luontevaa, vaikka arkijärjellä ei olisikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän vuoden syksyllä ilmestynee uusi kirja englanniksi, joten ehkä ensi vuoden puolella saamme uuden Irvingin suomeksi!

      Poista
    2. Ooooh, kunpa tuo pitäisi paikkansa!! Irvingin kirjoja ei voi olla liikaa ;D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...