sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Suzanne Collins: Nälkäpeli: Matkijanärhi (2010)

Alkuteos: Mockingjay.
Suomentaja: Helene Bützow (2010).
Kustantaja: WSOY.
Sivumäärä: 362.
Oma arvio: 2½/5.
Mistä minulle: ostin uutena.
Kannen kuva: Tim O'Brien.
Nälkäpeli-trilogian kaksi ensimmäistä osaa luin ahmien, vaikka väkivalta ja lerput juonenkäänteet paikoitellen puistattivat ja ärsyttivätkin. Tekstit löydät täältä: Nälkäpeli ja Nälkäpeli: Vihan liekit. Tämä päätösosa ei mielestäni yllä edellisten tasolle: se ei ole kannen lupausten mukainen huipennus vaan pikemminkin lässähdys.

Matkijanärhessä ei olla enää Nälkäpeli-areenalla. Peli on muuttunut sodaksi Capitolin ja kapinallisten Vyöhykkeiden välille. Katnissin kotivyöhyke on tuhottu, ja sen asukkaista osa on onnistuttu evakuoimaan Vyöhykkeelle 13, jossa asutaan maan alla tiukan valvontajärjestelmän alaisina. Katnissin johtamat kapinalliset pyrkivät murtamaan Capitolin vallan.

Väkivallan määrä on kasvanut trilogiassa kirja kirjalta ja saa huipennuksensa päätösosassa. Sota jos mikä kun on silmitöntä tappamista. Ruumiskasoja siellä, joukkotuho tuolla. Puistattaa.

Mielenkiintoni siis hiipui loppua kohden. Viemärimutantit olivat hieman liikaa tälle fantasiaa vieroksuvalle lukijalle, ja kaiken "kruunasi" epilogi, jota ilman loppu olisi ollut siedettävä. Uteliaisuuttani en edes harkinnut jättäväni kirjaa kesken, sillä pakkohan tarina oli saada päätökseen.

2 kommenttia:

  1. Minustakin Matkijanärhi oli selkeästi trilogian heikoin. Ensimmäinen osa oli herkkua alusta loppuun ja Vihan liekitkin ahmin puolivälistä eteenpäin, alku oli siinä minusta vähän nihkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni on tuntunut olevan samaa mieltä kanssamme! Toisaalta, vaikka olin kolmosen heikkoudesta kuullut jo ennen sen lukemista, niin eihän sitä lukemattakaan voinut jättää :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...