perjantai 26. huhtikuuta 2013

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Toinen kirja (2009)

Alkuteos: Min Kamp. Andre bok.
Suomentaja: Katriina Huttunen (2012).
Kustantaja: Like.
Sivumäärä: 639.
Oma arvio: 5/5.
Mistä minulle: sain lahjaksi.
Kansi: ?
Kuva: www.like.fi
Taisteluni. Toinen kirja on norjalaisen Karl Ove Knausgårdin kuusiosaisen omaelämäkerrallisen sarjan toinen osa. Kakkososassa Karl Oven ensimmäisen avioliitto hiipuu, hän muuttaa Tukholmaan, tapaa nykyisen vaimonsa Lindan ja saa tämän kanssa kolme lasta. Näin kuusisataasivuinen teos tiivistettynä. 

Luin kirjaa monta viikkoa. En pitänyt kirjan lukemisessa kiirettä, sillä halusin nauttia siitä mahdollisimman pitkään. Luin viipyillen, koska pidän Knausgårdin tavasta kirjoittaa. Rakastan sitä.

Knausgårdin tekstin vetovoimaa on hankala selittää. Miten jonkun ihmisen elämä ja ajatukset voivat kiinnostaa vielä sivulla 639? Miksi kirjan päättyminen saa surumieliseksi, miksi tekstiä janoaisi aina vain lisää?
Elämää on helppo ymmärtää, sitä määritteleviä tekijöitä on vähän. Minun elämässäni niitä oli kaksi. Isäni ja se etten kuulunut mihinkään.
Isäsuhteen kuvaus oli keskiössä ensimmäisessä kirjassa, nyt painottuu enemmän mihinkään kuulumattomuus. Karl Ove muuttaa Norjasta Tukholmaan, missä ei tunne juuri ketään ja missä häntä ei vaivatta ymmärretä. Knausgård kuvailee myös paljon kirjoittamistaan, arkeaan perheen parissa ja suhdetta vaimoonsa. Taiteilijaparin välillä räiskyy helposti, sillä näyttelijäksi opiskelevan Lindan mielenterveys horjuu eikä Karl Ovekaan ole helpoin kumppani.

Kirjailijan arvomaailmassa rakkaus ei mene kaiken edelle, eikä hän edes yritä peitellä sitä. Hän toteaa toistuvasti, että jos hänelle ei perhe-elämältä jää omaa aikaa kirjoittamiselle ja romaanien työstämiselle, hän jättää Lindan. Niin yksioikoisesti hän sen ilmaisee. Hän kärsii, jos joutuu uhraamaan liikaa kirjoitusaikaa vaikkapa lastenhoidolle. Niinpä perheen on sopeuduttava kirjailijan tahtoon.

Taiteilijaelämällä on siis kääntöpuolensa. Kirjoittamisen pakko ja hankaluus ovat raastavia. Arkinen toimeentulo on hoidettava, vaikka tilanne olisi toivoton:
Mutta kun romaanissa oli vain sandaaleja ja kameleita, siitä ei tullut mitään.
Vakuutuin Knausgårdin taituruudesta jo lukiessani sarjan ensimmäistä kirjaa. Rehellisyyden tuntu Knausgårdin kirjoittamisessa teki minuun nyt toistamiseen vaikutuksen. Knausgård näkee pienissä arkisissa asioissa kiinnostavia merkityksiä ja tekee jatkuvasti vähäeleisiä yleisinhimillisiä havaintoja.

Knausgårdin lukeminen on opettanut minulle, että hyvän kirjan merkki ei välttämättä olekaan se, että sen ahmii melkein yhdeltä istumalta. Loistavat lukukokemukset voivat olla keskenään kovin erilaisia. Kirjan tunnelmissa viipyily voi olla yhtä nautinnollisia kuin ahmiminen.

Yllätyin, kuinka vähän Knausgårdin kakkoskirjasta löytyy blogisavuja. Poplaari-blogin Pekka on kirjoittanut kakkososasta täällä, ja Anita Konkan perusteellinen teksti on luettavissa täältä. Pekka kutsuu Knausgårdia blogissaan leikkimielisesti Knasuksi – sama lempinimi on käytössä täälläkin!

6 kommenttia:

  1. Mie en ole vielä ehtinyt lukea edes ykköstä. Tosin minulla on nyt se Mikinä, joten säästelen matkalukemisiksi. Knausgård jakaa lukijoita, joten mielenkiinnolla odotan, että mitä itse pidän hänen tyylistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sitten kuulla mielipiteesi, Knasu tosiaan jakaa lukijansa! Nuo Mikit ovat minulle vielä ihan vieras juttu, täytyykin käydä jossain välissä hypistelemässä niitä kirjakaupassa :)

      Poista
  2. Ah ja voih... Onneksi kolmas kirja tulee jo syyskuussa! Kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Ai että uusin suomennos tulee sitten syyskuussa, mahtavaa! Tämä oli lohduttava tieto, vaikka syksyyn on vielä pitkä aika. Onpahan jotakin positiivista siinä, että kesä loppuu ;)

      Poista
  3. Mä oon niiiin samaa mieltä sun kanssa kaikesta mitä kirjoitit tuosta kirjasta ja kirjailijasta! Itse yleensä ahmin kirjan kuin kirjan parissa päivässä, mutta tätä luin lähemmäs toista viikkoa...nautiskelin niin sanotusti :D Harmittaa pirusti, kun on suomennettu vasta kaksi ekaa osaa. Haluaisin lukea ne loputkin samantien :) Eka ja toka osa teki tosiaan suuren vaikutuksen. Haluaisin myös lukea Knausgårdin Ute av verden-romaanin, mutta sitäkään ei vissiin ole suomennettu...? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää Knasu-faneja, hauskaa! Olisi tosiaan ihana saada lukea sarjan kaikki osat nyt, heti, pian! Täytyy vain keräillä kärsivällisyyttä: kolmasosa ilmestyy syksyllä suomeksi.

      Olin tämän kakkososan lukemisen jälkeen niin innoissani, että yritin kolmosta ruotsiksi... Noin sata sivua jaksoin, kunnes ruotsin tavaaminen kävi liian raskaaksi. On vain odotettava.

      Knausgårdilta on suomennettu vain tätä Taisteluni-sarjaa, harmi. Knasun vaimon Lindan kirja Helioskatastrofi ilmestyy myös syksyllä, mielenkiintoista!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...