perjantai 15. maaliskuuta 2013

Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (1998)

Alkuteos:  Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö.
Suomentaja: Saara Villa (2005).
Sivumäärä: 262.
Kustantaja: Tammi.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Timo Mänttäri.
14-vuotiaan Erikin kesästä on tulossa hyvin erilainen kuin aiemmista. Äiti on syöpähoidoissa sairaalassa, isä töissä koko kesän ja Erikin on tarkoitus viettää loma mökillä parikymppisen Henry-veljen huomassa. Isän mukaan kesästä saattaa tulla rankka, mutta Erikistä tilanne ei ole niinkään synkkä, sillä mökille tulee kesäksi myös Erikin koulukaveri Edmund. Henry antaa poikien mennä omia menojaan, koska hänellä on suuri projekti meneillään: hän kirjoittaa romaania.

Teini-iän kynnyksellä olevat pojat viettävät loputtoman tuntuisia kesäpäiviä soudellen, elämää pohtien ja lukien. Tärkeää on hetki ja ystävyys. Huoletonta hetkessä elämistä varjostavat myös tummemmat sävyt. Molempien perheessä myllertää, ja tapahtumat heijastuvat poikien ajatuksiin ja keskuteluihin. Aikuisten maailmassa on vielä lukuisia asioita, jotka eivät oikein aukea. Erikiä arveluttaa erityisesti sanojen Syöpä-Treblinka-Rakkaus-Nussia-Kuolema todellinen merkitys. Ne palaavat Erikin mieleen aina, kun jokin hämmentää, sillä ne sisältävät jotakin pelottavaa, käsittämätöntä, mutta kiinnostavaa.

Valitsin kirjan Lukudiplomi-haasteessa luettavaksi sen kiehtovan nimen perusteella. Genesaret on Erikin perheen kesämökin nimi, ja sen järvessä pojat paitsi soutavat, myös uivat paljon. Etenkin silloin, kun tunteita täytyy hieman tasata. Kim Novak taas on kuuluisa amerikkalainen näyttelijä, jonka kuuluisuus oli kuumimmillaan juuri 1960-luvun tienoilla. Poikien mielestä Henryn tyttöystävä Ewa Kaludis on kuin ilmetty Kim Novak – ja siten heidän salattujen haaveittensa kohde.

Isän ennustus käy lopulta toteen, kun tapahtuu Se Kamala. Se on paitsi tuon helteisen kesän käännekohta, se jakaa myös kaikkien elämän aikaan ennen ja jälkeen. Loppua kohden Erikin elämässä harpotaan suurin askelin eteenpäin. Ja Se Kamala seuraa aina mukana.

Nesserin romaani oli lämmin ja sympaattinen lukukokemus. Varsinkin kirjan alkupuoli piti minut tiiviisti otteessaan, nuoruudenkuvaus oli kirjan parasta antia. Pitkään olin jopa sitä mieltä, että luen täyden viiden pisteen kirjaa. Loppua kohden aloin tylsistyä, tunnelma lässähti. Jopa ärsyynnyin siitä, miten Erikin elämä lopulta meni. ”Loppuratkaisu” kyllä tosin pelasti paljon.

Håkan Nesser on ruotsalainen kirjailija, joka on tunnettu erityisesti dekkareistaan. Hän on kirjoittanut tämän kirjan lisäksi joitakin muitakin ei-dekkareita, täytyypä tutustua! Jos sattuisi dekkari-kärpänen puraisemaan, niin Nesserin kirjat pääsisivät lukuun ensimmäisten joukossa.

Bloggaajista tästä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Kirjavan Kammarin Karoliina, Lumiomenan Katja, Sara, Jokke ja Luetut, lukemattomat -blogin Liisa.

11 kommenttia:

  1. Nimi minusta kuvaa hyvin romaania, koska ei erityisemmin kuvaa sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi on myös hyvä houkutin: veikkaan, että aika moni on tarttunut kirjaan juuri erikoisen nimen vuoksi.

      Poista
  2. Olen taas eri mieltä kuin Jokke, kirjan nimi kuvaa romaanin sisältöä täydellisesti! Aikuiseksi kasvamisessa on osin kyse siitä, mitä ei ole/saa/tapahdu. Ja niin tässäkin.

    Minäkin pidin romaanin alkupuolesta enemmän, mutta ihastuin kyllä kokonaisuuteenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kim Novakin tähdittämä maailman yksi parhaisa elokuvista Vertigo punainen kyynel tulee/tuli tällä viikolla TV:stä Ylee Teema.

      Tarkoitan sitä, että teoksessa ei ole Kim Novakia eikä Genesaretin järveä. Nimi kuvaa siksi erinomaisen hyvin, koska lukijaa petetään tai ainakin minua petettiin ja teos on siksi hieno ja samoin myös nimi, joka ei oikeastaan kuvaa vaikka kuvaakin :)

      Poista
    2. Hyvä pointti, Katja, juuri noinhan se taitaa olla :)

      Poista
  3. Minulla tämä odottaa hyllyssä, mutta en ole vielä tarttunut tähän. Vaikuttaa kyllä edelleenkin kiinnostavalta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukaista jossain vaiheessa, tässä kirjassa on paljon hyvää.

      Poista
  4. Oo, tämä oli hieno kirja. Pidin tästä kovasti alusta loppuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kirja tosiaan, vaikka alkupuoli olikin minusta parempi.

      Poista
  5. Minä luin kirjan viime keväänä, sillä se oli kirjaston kirjallisuuspiirin kirjana. Pidin siitä eniten nuorten kehityskertomuksena, siis alkupuolesta enemmän. En olisi lukenut koko kirjaa, ellei työn vuoksi olisi ollut pakko. Sinänsä on hauskaa lukea työn takia kirjoja, jotka eivät muuten olisi ohjelmassani. Oli myös kiinnostavaa kuulla mitä kirjallisuuspiiriläiset siitä sanoivat.
    http://sellonkirjat.blogspot.fi/2012/06/kim-novak-ei-uinut-genesaretin-jarvessa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on avartavaa antaa muiden päättää, mitä lukee :) Siksi haasteet ovat minusta kivoja: tulee tutustuttua erilaisiin kirjoihin kuin mitä ehkä muuten valitsisi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...