Runokirjajoulukalenteri: luukku 3 – Eeva Heilala: Yhä se kukkii

Runokirjajoulukalenterin kolmanteen luukkuun upotin Eeva Heilalan kokoomateoksen Yhä se kukkii. Lähes kuusisataasivuiseen opukseen on koottu Heilalan runotuotanto, jota julkaistiin vuosina 1976–2016.

Maatalon emäntänä Pohjanmaalla eläneen ja työskennelleen Heilalan runoissa on tarinallisuutta, itseironiaa ja ajankuvaa kulloisestakin kirjoitushetkestä. Luonto on runoissa toistuva aihe. Lehmät, navetat ja lypsyt ovat varsinkin alkupään runoissa esillä.

Runoissaan Heilala pysähtyy välillä pohtimaan tietään lyyrikoksi ja runoilua yleisesti, niin myös päivän runossa. Se on alkujaan julkaistu vuonna 2003 kokoelmassa Punaposkipuolukoita:


Runous on matka arkista tietä
sinä kuljet sitä
sinua taluttaa keiju
näetkö, talven sisältä
kesä katsoo
keiju taluttaa


Heilalan runoissa minua viehättää arkisuuden tuntu. Eletystä elämästä versoneiden runojen vahvuus on tarkka katse, asioiden yhdisteleminen ja oivaltavuus.

Runo voi syntyä vaikka lypsyjakkaralla, kun on runoilijan mieli. Riittää, että katsoo hetkeä ja tapahtumia ja näkee ainutlaatuisuuden.

Vaikka runous ankkuroituisi arkiseen, koettuun, runous myös kohottaa, leikkii, kokeilee. Runolla on runon lait. Mukana on se jokin selittämätön tekijä. Mahdottomat voivat kohdata, kuten kesä ja talvi. Syntyy runon taika.


Eeva Heilala: Yhä se kukkii: kootut runot. Tammi 2024. 582 s. Sain kirjan lahjaksi. Kansi: Mika Tuominen.

Runokirjajoulukalenteri: luukku 2 – Satu Erra: Tämä kaikki on liikaa

Runokirjajoulukalenterin toisessa luukussa on järjestelyn meininki.

Tämä kaikki on liikaa on Satu Erran toinen runokokoelma, ja sen runojen taustalla kaikuvat Marie Kondon järjestämisen opit, siis konmaritus. Kun tavarat ja koti ovat järjestyksessä, elämä mullistuu, uusi elämä pääsee alkamaan.

Runon puhuja on uuden elämänvaiheen edessä ja alkaa järjestää. Hän tutkailee, lajittelee, kierrättää, säästää. Samalla kun yritetään saada aisoihin tavaraa ja papereita, tulee järjesteltyä tunteita, muistoja, merkityksiä.

Tavarat, siivous ja järjestely linkittyvät monella lähestyvään joulunaikaan. Jostakin haluaa eroon, nurkat on puunattava. Toisesta päästä tavaraa tulee tilalle ehkä lisää, lahjoilla lisätään toisten tavaramäärää.

Tämä on rimpuileva vaihe jonka merkitys on kynnyksessä
ajattomuus tarkoittaa tässä että on nimenomaan
kulunut aika paljon aikaa

päivä avautuu tänään vasta myöhään
katson viikkokalenterista miten se ruhjoutuu vasten aikatauluja
ja mistä itse aion olla poissa.

Eri elämänvaiheissa tavaroiden sortteeraus tulee kuin luonnostaan. Ero, muutto, kuolema. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä enemmän on raivattavaa.

Luen runoa ja koko kokelmaa kommenttina nykyihmisen tavarapaljoudelle. Nettikaupasta klik ja klik, ja jo marssivat ruskeat pahvilaatikot eteisiin.

Elämme joulukuisia myöhään avautuvia päiviä, monelle vuoden kiireisimpiä viikkoja. Runo saa pohtimaan, missä kaikessa tarvitseekaan olla mukana, mistä voisi jäädä pois.


Satu Erra: Tämä kaikki on liikaa. Tammi 2024. 80 s. Lainasin kirjastosta. Kansi: Laura Lyytinen.

Runokirjajoulukalenteri: luukku 1 – Kristiina Möller: Maiseman halkaisema hämärä

Runokirjajoulukalenteri on täällä taas ilahduttamassa joulukuisia aamujasi!

Joka päivä luukusta paljastuu runokokoelma, jonka yhteen runoon tai runonpalaseen pureudun tarkemmin. Jonkinlaisen yhteyden talveen tai jouluun pyrin aina löytämään. Pääasiassa luukkuihin on piilotettu kotimaisten runoilijoiden teoksia, jokunen käännetty kokoelma on lisämausteena mukana.

Kalenterin ensimmäisestä luukusta kurkistaa Kristiina Möllerin esikoisteos Maiseman halkaisema hämärä.

Teoksen nimessä mainittu hämärä toistuu runoissa, tämä on ehdottomasti pimeän vuodenajan kirja.
Mistään synkistelystä ei ole kyse, vaan ilmavasti taitetut runot leijuvat sivuilla. Välillä säkeet ovat vain yksittäisiä sanoja, jotka tipahtelevat kohti sivun alareunaa.

 
Päivän poiminta sopii ainakin minun joulukuisiin tunnelmiini:

on taas se aika vuodesta jolloin alan kuvitella
ja en tiedä jaksanko uskoa

 

ei minulla muuta ole kuin tämä liian pitkä talvi
ja sen väsynyt maa joka luo etäisyyttä vielä niin hitaaseen

 

vihreään

Joulukalenterissakin kuljetaan kohti joulua, jonka taikaa ja tunnelmaa haluan vaalia, vaikka alan olla keski-iässä. Mielikuvitus saa näkemään tontun jälkiä hangella, laittaa jonkin vilahtamaan ikkunassa. Kuvitelmiin kietoutuu muistoja lapsuuden jouluista.

Minulle talvi ja pimeä aika ovat liian pitkiä, siksi tämä runonpätkä tuntuu omalta. Vielä useamman viikon ajan päivä vain lyhenee ja jos maa on väsynyt, niin olen minäkin.

Möllerin runot tuovat lohtua meille hämärän ja pimeän vaeltajille. Kun kokemuksesta tulee jaettu, ei enää ole yksin. Monissa runoissa pilkahtelee valo, kevät, toivo. Kevät tulee, aina, ja laittaa vauhtia vihreään.


Kristiina Möller: Maiseman halkaisema hämärä. Into 2024. 55 s. Sain teoksen kirjailijalta. Kansi: Elina Warsta.

Runsautta ja rytmiä – Reetta Aalto: Musta aukko

Kannen perusteella en olisi osannut tarttua Reetta Aallon toiseen romaaniin Musta aukko, sen voin myöntää. Onneksi etälukupiirissä virisi ajatus tämän uutuuden lukemisesta ja pääsin jälleen laajentamaan lukureviiriäni.

Romaani jakautuu kahteen jaksoon, vuosiin 2019 ja 2022. Ensimmäisen jakso alkaa hurjalla kuvauksella: päähenkilönainen herää tuntemattoman miehen vierestä eikä muista, miten on päätynyt tämän luokse tai mitä yöllä on tapahtunut. Lattialla on rikkinäinen kondomi.

Nainen on 42-vuotias elokuvaohjaaja, jolla on mies ja kaksi lasta. Holtiton juominen on ennenkin vienyt jalat alta, mutta tästä illasta tulee vedenjakaja. Nainen alkaa pohtia riippuvuuttaan, raitistuukin.

Työpaineiden ja henkilökohtaisen elämän myllerrysten rinnalla päähenkilö suree menettämäänsä Venäjää. Hän on asunut ja opiskellut Pietarissa, ja sodan myötä hän joutuu miettimään suhteensa maahan ja sen kulttuuriin uusiksi.

Miten se menikin niin pilalle, että se on leikattava irti kuin pahojaan tehnyt raaja.

Alkoholismin, seksuaalisen väkivallan ja suostumuksen lisäksi teemoiksi nousevat ystävyys, avioliitto, me too, sota Ukrainassa, elokuva-alan valtarakenteet.

Kirjan nimi kokoaa kaiken runsauden yhteen. Musta aukko voi viitata lapsen avaruusinnostukseen, muistinmenetykseen, addiktioon, hampaanpoistoon, sotaan, aviokriisiin... Monissa näistä on kyse jonkin menettämisestä ja siitä, että vanhaa totuttua asetelmaa ei enää ole.

Lukupiirille tässä riitti perattavaa. Kiittelimme esimerkiksi kirjan totutusta poikkeavaa alkoholismikuvausta. Juomista ja remuamista ei romantisoida, mutta sillä ei myöskään mässäillä.

Viehätyin Aallon taitavasti etenevistä dialogeista ja muutenkin tekstin rytmistä. Esikoisteos Vadim menee varaukseen.

Helmet 2024: 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta.

Reetta Aalto: Musta aukko. S&S 2024. 317 s. Lainasin kirjastosta.

Kirjoja ulapalta – yhteenvetoa vuoden 2024 lukuhaasteesta

Yhden taukovuoden jälkeen tänä kesänä ja syksynä luettiin meriaiheisia kirjoja Kirjoja ulapalta -lukuhaasteessa jo kuudetta kertaa. Tässä yhteenvedossa summaan lyhyesti haasteen antia, listaan kaikki tietooni tulleet osallistumiset ja ilmoitan loppuarvonnan voittajan.

Haaste numeroina

Kirjoja ulapalta -lukuhaaste käynnistyi kesäkuun alussa. Edellisestä haastekerrasta opin, että neljä kuukautta on toimivampi haasteaika kuin alkuvuosien jopa seitsemän kuukautta. Haaste tuntuu pysyvän paremmin mielessä sekä osallistujilla että järjestäjällä. 

Täytyy kyllä myöntää, että haaste päättyi omasta näkökulmastani vähän liian aikaisin: minulla on parikin merikirjaa kesken, mutta viime viikot ovat olleet mahdottomia keskittyä lukemiseen. Onneksi aina on hyvä aika lukea meriaiheisia opuksia, myös haasteen päätyttyä!

Haasteen osallistujat olivat tänä vuonna pääasiassa Instagramin käyttäjiä. Instassa osallistujia oli 20, ja heidän lisäkseen kaksi kirjabloggaajaa osallistui blogijutuilla. Yhteensä haaste keräsi siis 22 osallistujaa. Lämmin kiitos kaikille!

Yhdessä luimme neljässä kuukaudessa 41 meriaiheista kirjaa!

Useampia haasteosumia saivat tänä vuonna klassikot Tove Janssonin Kesäkirja ja Astrid Lindgrenin Saariston lapset. Myös Leena Paasion nuortenkirjat olivat haasteilijoiden mieleen: sekä Bengtskär itä kahdeksan että Harmaja luode seitsemän nappasivat useita osumia. 

Uusi tulokas merihaasteen lukemistossa oli Hans Collianderin muistelmateos Kesäpoika: Anni Blomqvistin luona Simskälassa, jonka luki kolme osallistujaa. Muutenkin merikirjavinkkien listani täydentyi mukavasti haastekuukausien aikana.

Haasteeseen osallistuneet ja luetut kirjat

@emmilukee (IG)
Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja

@himo.lukija (IG)
Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän
Leena Paasio: Bengtskär itä kahdeksan
Petri Tamminen: Meriromaani

Kirjahamsterin lukuvinkit -blogi
Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle
Jules Verne: Sukelluslaivalla maapallon ympäri


@kirjakolahdus (IG)
Helen Dunmore: Ingo: Meren kansa


Kirjaluotsi-kirjablogi
Sanna Nyqvist: Rannalla: miten kirjailijat löysivät meren
Anna-Kaari Hakkarainen: Marraseliö


@kirjavin (IG)
Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän
Leena Paasio: Bengtskär itä kahdeksan

@lukemisto (IG)
Tove Jansson: Haru, eräs saari


@mariakuutti (IG)
Astrid Lindgren: Saariston lapset
Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän

@paitsygram (IG)
Mary Higgins Clark: Kuolema loistoristeilijällä


@poppismaija (IG)
Patrik Svensson: Meren kutsu
Hans Colliander: Kesäpoika

@riikkalukee (IG)
João Luís Barreto Guimarães: Välimeri

@riikahelena (IG)
Ulla-Lena Lundberg: Kökarin Anna
Leena Parkkinen: Galtbystä länteen
Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla
Joel Haahtela: Hengittämisen taito

@riku.books (IG)
Iida Turpeinen: Elolliset
Veedam Wall: Purjehdus vapauteen
Ernest Hemingway: Kirjava satama
Haar Martinson: Hyvästi, meri

@sanamailla (IG)
Kirsti Kuronen: Seelanti

@santta 74 (IG)
Tove Jansson: Kesäkirja
Hans Colliander: Kesäpoika

@seurakuntienkirjastonhoitaja (IG)
Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

@sinin_sivuilla (IG)
Tove Jansson: Muumipappa ja meri

@tama_tuli_luettua (IG)
Astrid Lindgren: Saariston lapset

@tarumaisialukuja (IG)
Tove Jansson: Kesäkirja
Anni Kuu Nupponen: Sydänmeri

@teekirjahetki (IG)
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

@tuuliareads (IG)
Ernest Hemingway: The Old Man and the Sea

@worlds_between_the_sheets (IG)
Stefania Auci: Leijonien talvi
Roy Jacobsen: Valkoinen meri
Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu

Omat haastekirjani

Henning Mankell: Italialaiset kengät
Hans Colliander: Kesäpoika

Loppuarvonta

Kun haasteen ovet sulkeutuivat syyskuun viimeinen päivä, keräsin kaikki osallistumiset yllä näkyväksi listaksi. Jokaisesta luetusta kirjasta osallistuja sai yhden arvan loppuarvontaan, jossa palkintona on pieni kirjakauppalahjakortti. 

Onni suosi tällä kertaa Instagramissa osallistunutta @himo.lukijaa – onneksi olkoon! Laitan sinulle viestiä vielä tänään.

Kiitos vielä kaikille osallistujille ja muuten haastetta seuranneille!