Tungokselta ei voinut välttyä käytävillä ja katsomoissa. Esimerkiksi Senaatintori-päälavan edustalla oli ruhtinaallisen kokoinen katsomo, mutta silti istumapaikat loppuivat kesken useasti: esimerkiksi Minna Rytisalon haastattelua seurasin seisomapaikalta, vaikka olin paikalla hyvissä ajoin. Täyttä oli myös Esplanadi-lavan tienoilla, kun Mia Kankimäki puhui uudesta
-kirjastaan. Myös kirjailijan ja kriitikon kohtaaminen veti väkeä: hyvä että pääsin edes kuuloetäisyydelle lauantaina Hakaniemi-lavan tuntumassa, kun Saara Turunen haastatteli Antti Majanderia.
Teemamaan uudet tuttavuudet
Ennen messuja etsiskelin messuohjelmasta minulle tuttuja yhdysvaltalaisia kirjailijoita ‒ turhaan. Pienoinen pettymys vaihtui messujen aikana löytämisen iloon, sillä bloggaajille järjestetyissä tilaisuuksissa pääsin tutustumaan rauhassa kahteen erityisen mielenkiintoiseen kirjailijaan, joista en tiennyt ennestään mitään.
Perjantaina Kirsin Book Clubista tuttu Kirsi Ranin haastatteli Cecilia Samartinia. Samartinin uusin kirja Kirottu kauneus (Bazar 2018) käsittelee ihmiskauppaa. Samartin kertoi poimineensa kirjan aiheen radio-ohjelmasta. Samartin teki taustatyötä, jonka aikana hänelle selvisi, että maailmassa on ihmiskaupan "moottoreita", eli paikkoja, jotka ovat keskeisiä maailmanlaajuisessa toiminnassa. Näitä ovat muun muassa Moldova, Meksiko ja Yhdysvaltojen Ohio. Nämä paikat päätyivät kirjaan. Taustatyö vei Samartinin myös niin kauheiden asioiden äärelle, että aivan kaikkea hän ei kirjaansa voinut kirjoittaa. Tarinan työstämisessä keskeinen rooli oli myös kirjailijan agentti Moses Cardonalla, kuten aina kirjailijan työstäessä uutta kirjaa. Cardona oli myös mukana tilaisuudessa.
Olin etukäteen lukenut Kirotun kauneuden puoliväliin ja heti perjantaina messuilta kotiuduttuani luin sen loppuun. Bloggauksessa avaan kirjaa lähiaikoina vielä tarkemmin, joten nyt totean vain, että se on sydäntäsärkevä, otteessaan pitävä ja silmiä avaava tarina.
 |
| Cecilia Samartin. |
Lauantaina bloggaajat saivat kuulla messujen päävieraaksikin tituleerattua Jennifer Clementia, joka on kansainvälisen PENin puheenjohtaja. Aihealue ei juuri Samartinista keventynyt, sillä Clementin uusin kirja Rakkaudesta aseisiin (Like 2018) käsittelee asekauppaa. Tapahtumapaikkana on asuntovaunualue Floridassa.
Clement teki kirjaansa varten laajaa taustatyötä: hän haastatteli muun muassa aseellisista hyökkäyksistä selvinneitä ihmisiä ja perehtyi kyseisen alueen tilanteeseen. Vakavailmeisenä esiintynyt Clement luonnehti Yhdysvaltojen ja Meksikon suhdetta hulluksi avioliitoksi; rajan yli tehdään valtavamittaista ase-, huume- ja ihmiskauppaa.
Clementin kirjoja en vielä ole ehtinyt lukea, mutta ehdottomasti tämä tuore suomennos on luettava, samoin sen sisarteos Varastettujen rukousten vuori.
 |
| Jennifer Clement. |
Lukupiirien taikaa
Ihastuin kirjamessujen lukupiirien konseptiin viime vuonna niin, että ilmoittauduin muutamaan lukupiiriin tänäkin vuonna. Valikoin sellaiset lukupiirit, joissa käsiteltävät kirjat olin jo lukenut, koska aiempien kokemusteni perusteella näin saisin tilaisuudesta enemmän irti.
Torstaina messu-urakkani alkoi Riikka Pulkkisen Lasten planeettaa ruotineessa lukupiirissä. Olin kuuntelemassa Pulkkista jo Turun messuilla, mutta silti sain taas uutta pohdittavaa kirjasta. Ja onhan se aina mielenkiintoista kuulla, miten muut ovat kirjan kokeneet. Aivan varauksetta kirjan esilukenut lukupiiri ei ollut kirjaan ihastunut, mutta yleisökommentteissa kiiteltiin kirjan kuvausta ihmismielen hauraudesta, psykoosista ja erosta. Kirjan erokuvaus varsinkin kirvoitti kahtalaisia kommentteja: joidenkin mielestä se oli liian kepeä, toiset pitivät sitä raastavana ja koskettavana.
 |
| Kirjan esilukenut lukupiiri ja kirjailija piippuhyllyltä kuvattuna. |
Lauantaina suuntasin jälleen heti aamusta lukupiiriin, jossa puheenaiheena oli Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen. Tämä oli tämänvuotisista lukupiireistä ainoa, joka oli etukäteen varattu täyteen, mutta hyvin saliin olisi mahtunut enemmänkin osallistujia. Nyt esilukijoina toimivat Kirsin Book Clubin jäsenet ja mukana oli myös kirjan kustantaja Touko Siltala.
Hotakainen kertoi, että halusi tehdä tällaisen moniäänisen kirjan, koska "nauhurikirjoja" on julkkiksista tehty ihan tarpeeksi. Hän halusi kirjoittaa "ihmiskirjan", ja sen onnistumisesta näin hyvin kirjailija antoi paljon kiitosta Kimin äidille, Paula Räikköselle. Mielenkiintoista oli kuulla muun muassa, mikä Hotakaisen oli Räikkösessä yllättänyt. Hän mainitsi Räikkösen herkkyyden, leikkisyyden ja ystävien kesken esille tulevan puheliaisuuden.
Luin kirjan pian sen ilmestyttyä ja pidin lukemastani. Kieltämättä ihmettelin, miksi, mutta lukupiirissä ymmärsin ainakin yhden keskeisen syyn. Hotakainen on todella sukeltanut kohteensa elämään, mennyt kaiken keskelle tekemään havaintoja. Hän mainitsi esikuvakseen David Foster Wallacen, jonka hummeri-essee on tällaisen kirjoittamisen malliesimerkki: kirjoittaja menee ja katsoo, miten asiat tapahtuvat, ei vain kyynisesti tarkkaile niitä ulkopuolelta.
 |
| Kari Hotakainen. |
Lukuvinkkejä ja muistijälkiä
Monenlaisia lukuvinkkejä kertyi puhelimen muistiin messupäivien aikana. Tuttuun tapaan kannoin kirjoja kotiin hartiat kivistäen, ja kirjastovarauksiakin tuli naputeltua messuilta käsin. Muun muassa mainiota Sivumennen-podcastia livenä kuunnellessani tajusin, että nyt on korkea aika lukea Simone de Beauvoirin
Toinen sukupuoli. Antikvaarisilta messuilta ei kirjaa löytynyt, mutta nettikirppikseltä tärppäsi.
 |
Sivumennen-live. Jonna Tapanainen, Eveliina Talvitie,
Laura Gustafsson ja Johanna Laitinen. |
Lopuksi vielä lämpimät kiitokseni messujen järjestäjille blogipassista ja pääsylipuista, jotka arpomalla saatoin ilahduttaa erästä onnekasta lukijaani. Kiitos myös kustantajille mielenkiintoisista bloggaajatilaisuuksista ja muille blogisteille keskusteluista. Messuista jäi monia hyviä muistoja, jotka jälleen kantavat pitkälle pimenevään talveen.
* * *
Messuraportin loppukevennyksenä koira. Lukukoira Börjeä en ehtinyt mennä tapaamaan, mutta messuraportin koirakiintiön täyttää tällä kertaa norsunluukoira Rokka, joka oli messuilla markkinoimassa uutta kirjaansa (Tammi 2018). Häntä heilui ja rapsuttajia riitti!
 |
Norsunluukoira Rokka messutunnelmissa,
taluttimen toisessa päässä Toni Lahtinen. |
