Kishwar Desai: Pimeyden lapset (2010)

Alkuteos: Witness the Night.

Suomentaja: Terhi Kuusisto (2010).

Kustantaja: Like.

Sivumäärä: 237.

Oma arvio: 4½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kannen kuva: Alamy.

Desain esikoisromaanin myötä suuntasin kirjallisella matkallani Intiaan. Pimeyden lapset kertoo synkän ja karmivan tarinan naisten asemasta Intiassa.

Päähenkilö ja kertoja on vähän yli nelikymppinen Simran, joka työskentelee vapaaehtoisena sosiaalityöntekijänä. Paljon nähnyt nainen rentoutuu mielellään viskilasin äärellä ja koittaa parhaansa mukaan sietää äitinsä painostusta hankkia aviomies. Simran katselee maailmaa kokemustensa kautta pilke silmäkulmassa, mikä keventää pimeää tarinaa edes hitusen.

Simran alkaa selvittää kammottavaa perhesurmaa: Jullandurin kaupungissa kolmetoistahenkinen, hyvämaineinen perhe on murhattu, vain 14-vuotias tytär Durga on selvinnyt hengissä. Tyttö löytyi kädet sidottuna ja raiskattuna murhatalosta. Simran yrittää saada tyttöä puhumaan, jotta kauhujen yön tapahtumien kulusta saataisiin jokin käsitys. Virkavalta epäilee automaattisesti Durgaa, sillä eihän tuollaisesta verilöylystä olisi voinut selvitä hengissä. Kädetkin oli löyhästi sidottu, ja motiivi löytyy: ainoana eloonjääneenä hän perisi kaiken.

Pikkuhiljaa Simran alkaa hahmottaa perheen voimasuhteita ja historiaa, joka ei ole niin puhtoinen kuin päältäpäin luulisi. Miten Durgan kadonnut isosisko liittyy tapaukseen? Miksi Durga kieltäytyy kertomasta totuutta? Onko hän sittenkin syyllinen?

Tarina valottuu Simranin kertojaosuuksien välissä otteilla Durgan päiväkirjasta. Mukana on myös Simranin ja erään Englannissa asuvan perheenjäsenen sähköpostikirjeenvaihtoa. Näkökulmien vaihtelu tuo mukavasti eloa tarinaan.

Durgan kohtelu tapahtumien selvittelyn aikana pohjaa perinteiseen näkemykseen tyttöjen tarpeettomuudesta:

Ei ole kulunut kauaakaan siitä, kun kätilöt ottivat vastasyntyneet tytöt äideiltään, sulkivat tyttövauvan saviruukkuun ja kierittivät, kunnes hän lakkasi itkemästä. Tai tytöt yksinkertaisesti tukahdutettiin hengiltä. Tai heille annettiin oopiumia ja heidät haudattiin. Maatalousyhteisöissä tytöt olivat taakka. Hiljattain eräs nainen tunnusti, että hänelle oli tehty seitsemän aborttia, koska hän oli toivonut poikaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 2000-luvulle, joten mistään historiallisesta kertomuksesta ei ole kyse. Desain mainio esikoinen pakottaa ajattelemaan naisten alistettua asemaa, korruptiota ja perinteiden painetta nyky-Intiassa. Kirjassa kerrotaan, että vaikka tasa-arvo on Intiassakin parantunut, edelleen joissakin kylissä on vain vajaat 400 naista tuhatta miestä kohti. Erityisen raastavaa on, että äidit ja isoäidit ylläpitävät tilannetta toiminnallaan. Vetää hiljaiseksi.

Myös Durga tietää olevansa ei-haluttu lapsi sukupuolensa takia ja siksi, että on niin tumma ja karvainen. Mutta hän on sitkeää tekoa – hän ei lakannut itkemästä.

Tarina koukutti minut heti ensilehdiltä. Kirjan juoni, aihe ja kerronta muodostavat niin toimivan kokonaisuuden, etten olisi malttanut jättää kirjaa kesken lainkaan. Se takertui käsiini.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat punjabilaiseen Jullandurin kaupunkiin. Ensin tökkäsin Intian neulan keskelle maata, mutta aloin miettiä, miksen sijoittaisi neuloja tarkemmin kirjan tapahtumapaikan mukaan. Teen näin myös jatkossa, jos vain tapahtumapaikka on tiedossa ja sijaitsee kyseisessä maassa.

Intia kartalla.

Mari Saat: Lasnamäen lunastaja (2009)

Alkuteos: Lasnamäe lunastaja.

Suomentaja: Tuula Friman (2011).

Kustantaja: WSOY.

Sivumäärä: 141.

Oma arvio: 3/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Marjaana Virta.

Odotukseni tätä kirjaa kohtaan olivat kavunneet melko korkeiksi: onhan Lasnamäen lunastaja valittu Viron parhaaksi romaaniksi vuonna 2008. Lisäksi olen kuullut suosituksia usealta kirjaan ihastuneelta. Niinpä sain pettyä, sillä kirja jäi minulle aika etäiseksi.

Yksinhuoltajaäiti Natalja Filippovna on vironvenäläinen tehdastyöläinen, joka elää vuorotyön sanelemaa arkea Lasnamäen lähiössä Tallinnassa. Tärkeintä hänelle on Sofia-tytär ja tämän hyvinvointi ja tulevaisuus. Äiti unelmoi lomamatkasta, tytär tulevansa Viron presidentiksi. Äidin palkkatyö turvaa perustarpeet, mutta katastrofi on valmis, kun Natalja saa potkut tehtaasta. 

Sofian isästä Nataljalla ei ole kuin muistot jäljellä, joten hänen on kyettävä ratkaisemaan tilanne yksin. Työnhaku viroa osaamattomalle on lähes toivotonta. Avuksi rientää ystävätär, jonka järjestämänä Natalja menee tutustumaan työpaikkaan, jossa saisi ansaita pimeänä menettämättä työttömyyskorvausta:

Kiira oli sanonut, että työ on sosiaalityön tapaista, sellaista ihmisten auttamista. Asunnosta ei kyllä olisi heti voinut päätellä, että joku tarvitsisi apua. Asunto oli hieno, vastaremontoitu ja suurempi kuin Natalja Filippovnan asunto – – –

Natalja päätyy tuuraamaan prostituoitua. Hän ottaa asiakkaat vastaan yksityisasunnossa, miehet ovat vakioasiakkaita, ja hänet kyyditään kotiin töiden päätteeksi. Ei siis lajissaan huonoin mahdollinen pesti, mutta turruttava. Äiti salaa uuden työnsä tyttäreltään, joka luulee äidin käyvän hoitamassa sairaita iltaisin.

Tarina kuvaa hyvin ahdinkoon joutuvan ihmisen mielenliikkeitä. Mitä kaikkea sitä olisikaan valmis tekemään tärkeimpänsä vuoksi? Saat kommentoi myös terävästi niin suomalaisia, rahan valtaa, materialismia, teknologiahuumaa kuin sukupuoliroolejakin. Tästä kaikesta pidin kyllä.

Aihe on kiinnostava, eikä mikään häirinnyt suuremmin, mutta en vain saanut kirjasta otetta. Henkilöiden sympaattisuus ei saanut minua puolelleen. Jos kirja olisi mennyt luihin ja ytimiin, olisi sen loppu varmasti ärsyttänyt, mutta nyt sillä ei ollut niin suurta merkitystä.

Viro kartalla.

Lukumatkani toinen etappi on siis Viro. Olen aloittanut Lukemalla maailman ympäri -haasteeni lyhykäisillä kirjoilla, sillä luen samaan aikaan Oatesin Blondia. Ennen kuin pääsen bloggaamaan siitä, luvassa on luultavasti vielä muutama lyhyempi teos, niin hitaasti tuo paksukainen edistyy. Se ainakin on varmaa, että matkani suuntaa seuraavaksi kauas Itämeren rannoilta!

Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi (1992)

Alkuteos: El año del diluvio.

Suomentaja: Tarja Härkönen (1999).

Kustantaja: Tammi.

Sivumäärä: 151.

Oma arvio: 3½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: Leena Kilpi

Tulvan vuosi saa kunnian olla Lukemalla maailman ympäri -haasteeni ensimmäinen luettu kirja. Espanjalaisen Mendozan romaani sijoittuu 1950-luvun Kataloniaan: Espanjan sisällissota on tuoreessa muistissa, vuorilla liikkuu lainsuojattomia, ja diktatuuri säätelee elämää.

Tarinan päähenkilö on sisar Consuelo, nunna, joka on vastikään nimitetty luostarin johtajattareksi. Luostarin sairaala on rapistunut, joten Consuelo yrittää saada järjestymään rahoitusta muuttaakseen sairaalan vanhainkodiksi. Consuelo kääntyy paikkakunnan varakkaimman puoleen, ja niin hän törmää naistenmiehen maineessa olevaan Augusto Aixelàan.

Talouskeskustelujen tiimellyksessä Aixelà saa Consuelon tunteet vyörymään patoja murtavan tulvan lailla. Kielletty suhde ja Consuelon asema vertautuvat Kataloniaa koetteleviin luonnonilmiöihin. Ensin vaivaa pakahduttavan tuskainen helle, jota ei pääse pakoon missään, vaikka kuinka yrittäisi. Helle kuivattaa kaiken. Sitten sataa kaatamalla: joki tulvii yli äyräiden "ulos luonnollisesta uomastaan", vesimassat tuhoavat rakennuksia ja muodostavat uusia sivuhaaroja. Nämä mullistukset muistetaan pitkään, vielä vuosikymmenten jälkeen.

Pidin paljon Mendozan kerrontatavasta, jossa dialogia ei ole erotettu tekstissä selkeästi. Lukija saa myös päätellä, kenen vuoro on puhua milloinkin. Näin dialogi uppoaa, sulautuu ja välillä jopa sekoittuu kertojan ääneen. Seuraava lainaus on raskaan pitkä, mutta siitä hahmottuu hyvin Mendozan tyyli:

En ole odottanut kauan ja itsehän tulin nyt vuorostani ilmoittamatta etukäteen, mies sanoi, uumoilin että te pysyttelisitte sisätiloissa näillä helteillä, mutta huomaan että ette säiky korkeita lämpötiloja. Meille tuli vähän aikaa sitten vakavia ongelmia leikkaussalin tulvavesien takia ja kirjoitin pinkan kirjeitä, joissa ilmoitan asiasta, kuten velvollisuuteni on, ja olin postittamassa niitä kiireellisinä asiaankuuluville viranomaisille ja sisarkunnan aluejohtajattarelle. Päättelin että olisi viisainta mennä postiin näin hiljaisempaan aikaan päivästä, hän selitti ja huoahti, oli sitten hetken hiljaa ja lisäsi rauhallisemmalla äänellä: Täytyy silti myöntää että helle alkaa käydä jo voimille. Suokaa anteeksi. Nunna käveli – – –

Katkelmassa ensimmäinen virke on merkitty selkeästi Aixelàn puheenvuoroksi. Seuraavassa virkkeessä puhujaa ei ole mainittu, mutta asiasisällöstä voi päätellä sen Consuelon puheeksi. Kolmannessa virkkeessä puheenvuoro ei palaakaan miehelle, vaan Consuelo jatkaa puhumista. Tässä Consuelon toisessa virkkeessä on täsmennetty "hän selitti ja huoahti", ja lukija saa päätellä, että tuo "hän" viitaa juurikin nunnaan, vaikkei sitä ole sanottu. Suomen sukupuolineutraali "hän" tekee tällaisesta kerronnasta välillä monitulkintaista – tällaista piirrettä tuskin on ollut alkutekstissä, sillä espanjassa Aixelà ja Consuelo on helpompi erottaa toisistaan él ja ella -pronomineilla.

Kirjassa on monitulkintaisuutta paitsi kielen tasolla, myös tarinassa. Aluksi kaikki vaikuttaa liiankin jouhevalta, mutta tarina pääsee yllättämään, mikä on aina piristävää.

Välillä törmää takakansiin, joissa kerrotaan liikaa ja jopa jo tulkitaan kirjaa. Tulvan vuoden takakansi on vähäsanainen ja herättää mielenkiinnon, mutta takaliepeen teksti puolestaan on lipsahtanut lavertelun puolelle. Siinä kerrotaan liikaa (jopa "loppuratkaisu"), analysoidaan ja arvotetaan. Pahus, kun harmitti, että menin lukemaan liepeen ennen kirjaa.

Lukukokemuksen alkua varjosti liian tiedon tuoma harmitus, joka onneksi jäi pian taka-alalle, sillä Tulvan vuosi osoittautui kertojaratkaisun ja monitulkintaisuutensa vuoksi hyväksi kirjaksi. Kirjaksi, jossa keskeisimmäksi nousee se, mitä ei kerrota.

Espanja kartalla

Nyt on ensimmäinen ensimmäinen neula kartalla! Toivon kuvien laadun paranevan, kunhan saan hommattua lisävalaistusta kartan lähettyville. Valokuvatessa huomaa, kuinka heikko valaistus kotona onkaan. Ja kun käyttää salamaa, se pilaa kuvat todella rumiksi. Valokuvaustaitoni riittävät ottamaan kivoja kuvia luonnonvalossa, mutta vuodenaika pakottaa opettelemaan lisää.

Mendozan kirja sopii hyvin myös Ihminen sodassa -haasteeseen, sen Sodan liepeillä -osioon. Kirjaa lukiessa heräsi halu saada tietää enemmän Espanjan sisällissodasta, jonka jälkimaininkeihin tarina tutustuttaa. Taas löytyi nimittäin sivistyksestä yhden sodan kokoinen aukko, jota vähän jo yritin Wikipedian tiedoilla paikkailla. Kyseisestä sodasta kertova Ernest Hemingwayn Kenelle kellot soivat päätyi oitis kiinnostavien kirjojen listalle.

Kirjallinen matka jatkuu näillä näkymin jo huomenna: seuraava maa sijaitsee myös Euroopassa, mutta paljon lähempänä...

Lukemalla maailman ympäri

Nannan kirjakimara täyttää tänään kaksi vuotta, ja blogisynttäreiden kunniaksi käynnistän lukuhaasteen itselleni.

Monissa kirjablogeissa on näkyvillä kartta, johon bloggaaja merkkaa lukemiensa kirjojen kotimaan. Tällaiset kirjalliset maailmanvalloitukset ovat minusta kiehtovia seurattavia. En ole aiemmin saanut aikaiseksi alkaa pitää kirjaa lukemistani kirjoista maittain, mutta viime marraskuussa eteeni tullut blogi A year of reading the world  muutti mieleni.

Yllä mainitussa blogissa brittiläinen toimittaja Ann Morgan luki maailman maat läpi kirja kerrallaan vuodessa. Blogista voi tutkailla Morganin lukemia kirjoja maittain; esimerkiksi Suomesta hän luki Paasilinnan Jäniksen vuoden englanniksi.

Inspiroiduin maailmanmatkasta siksi, että etenkin kotimainen nykyproosa on alkanut tympiä. Kieriskelin loppusyksystä jonkinlaisessa lukemis- ja bloggaamiskriisissä, josta avauduin hieman täällä. Palautin (lähes) kaikki kirjaston kirjat ja meinasin jo lopettaa koko bloggaamisen. Se alkoi maistua puulta. Kaipasin piristysruisketta lukemiseeni ja blogiharrastuksen jatkamiseen, kipeästi.

Brittitoimittajan blogia selaillessani alkoi mielessäni kaikua ”Mitä jos...? Voisinko?". Herkästi innostuvaa sorttia kun olen, niin tunnin päästä olin jo kirjakaupassa etsimässä maailmankarttajulistetta. Alusta asti oli nimittäin selvää, että haluan seurata urakan edistymistä muualtakin kuin tietokoneen ruudulta.

Sopiva karttajuliste löytyi lopulta marketista, ja tarpeeksi suuri ilmoitustaulu sen taustaksi Huuto.netistä. Lopputulos on jokseenkin katseenkestävä karttataulu. Hyvä näin, jotta hökötystä ei tarvitse piilotella kaapissa tai oven takana. Korkkitaustaiseen karttaan voi kätevästi neuloilla merkata luetut maat. Samalla kun näen, miten matkani etenee, tulee opittua myös maantietoa.

Mitenkään omaperäisestä projektista tässä ei siis ole kyse, enkä pyri ottamaan hankkeen ideasta kunniaa itselleni. Kotimaisista kirjablogeista maailmanvalloitukseen keskittyy ainakin Marian Kirja joka maasta -blogi, ja monissa kirjablogeissa maailman maiden kiertämisessä kirjallisesti on edetty jo varsin pitkälle.

Maailman valtioista 193 on YK:n eli Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioita. Suomen valtio on tunnustanut 195 maan itsenäisyyden: nämä ovat ne valtiot, jotka otan maailmankiertueeni etapeiksi. (Voi olla, että joudun tarkentamaan tätä vielä myöhemmin.) Luettavissa kirjoissa kiinnitän huomiota kirjailijan kotimaahan, nykyinen asuinmaa tai kirjan tapahtumapaikka eivät ole ratkaisevia. Niinpä esimerkiksi Herta Müllerin romaani veisi matkani Romaniaan, jossa hän on syntynyt ja asunut pitkälle aikuisikään, vaikka Müllerin tuotanto usein lasketaankin osaksi saksalaista nykykirjallisuutta.

Viime vuonna luin 87 kirjaa, ja puolet vuodesta opiskelin täydennysopintoja ja tein kokopäiväisesti töitä samaan aikaan. Nyt on siis käsillä ensimmäinen vuosi "vain töissä" ilman opiskeluvelvoitteita, joten lukemiselle jää kenties entistä enemmän aikaa. En siltikään lähde kirjalliselle matkalleni yhtä määrätietoisesti ja aikatauluvetoisesti kuin Morgan. En halua asettaa tarkkaa takarajaa kirjojen lukemiselle, mutta varovaisesti voisin spekuloida projektin vievän noin kaksi vuotta. Se tarkoittaisi vajaan kahden kirjan lukemista per viikko, eli kyse on varsin maltillisesta määrästä. (Aion jatkossakin lukea muitakin kuin tämän yhden projektin kirjoja.)

Haastavaksi projektin tekee kirjojen metsästäminen. Taustatyötä olen tehnyt sen verran, että olen listannut lukuehdotuksen noin sadasta maasta. Loppua kohden kirjojen löytäminen käynee aina vain haasteellisemmaksi, ja saa nähdä, nouseeko seinä vastaan.

Aion aloittaa matkani lukemalla kirjoja suomeksi. Jo oman kirjahyllyn opuksillä pääsen reiluun 30 maahan, sen jälkeen on siirryttävä kirjaston antimiin. Morgan luki kirjat englanniksi, ja sekin tuotti ongelmia. Niinpä olen varautunut vaihtamaan lukukieltä matkan varrella. Englanti, saksa ja ruotsi voivat tulla kysymykseen.

Projektini etenemistä voi seurata Kirjakimaran välilehdeltä Lukemalla maailman ympäri. Merkitsen myös urakkaa ajatellen lukemani kirjat samannimisellä tunnisteella. Projekti starttaa nyt, aiemmin luettuja kirjoja en laske mukaan.

Lähden matkaan innostuneena ajatukset täynnä suunnitelmia, haaveita, odotuksia, epäilyksiäkin. Saa nähdä, mihin reissuni minut vie. Tervetuloa seuraamaan kirjallista maailmanympärimatkaani!

Joulukuun luetut ja vuosikatsaus

Ensin lyhytarviot joulukuussa luetuista mutta bloggaamattomista kirjoista. Sitten vuorossa ovat linkit joulukuussa blogattuihin kirjoihin, jonka jälkeen pieni summaus päättyvästä vuodesta – kera tilastojen!

Bloggaamattomat

Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi (2003) (134 s.)
Like.

Oma arvio: 4½/5.

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Tommi Tukiainen.
Kuva: like.fi

Kotron verbaliikka ihastuttaa. Rakastan kielellä leikittelyä ja sanojen merkitysten venyttämistä. Erään rakkaussuhteen alkua, arkea ja loppua kuvatessaan Kotro tekee mainioita huomioita, joista ainakin osa on sovitettavissa suhteeseen kuin suhteeseen.

* * *

Doris lessing: Viides lapsi (1988) (160 s.)

Alkuteos: The Fifth Child.

Suomentaja: Heidi Järvenpää (1989).Otava.

Oma arvio: 4/5.

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kannen maalaus: Jaakko Ollikainen.

Harriet ja David perustavat perheen nuorina. Lähipiirin kummasteluista huolimatta he haluavat suuren perheen, joten lapset ovat tervetulleita. Kaikki menee mallikkaasti, kunnes Harriet alkaa odottaa viidettä lasta. Viides lapsi, Ben, ajaa äitinsä hulluuden partaalle jo raskausaikana potkuillaan ja suurikokoisuudellaan.

Voimakas Ben vaatii syntymästään saakka paljon huomiota ja valvomista, mikä ei voi olla vaikuttamatta perheen keskinäisiin suhteisiin. Benin erilaisuuden kohtaaminen ja sen kanssa eläminen sekä Harrietin äidinrakkaus ovat koskettavaa ja ajatuksia herättävää luettavaa.

Ben saa ajattelemaan... kaikkia niitä erilaisia ihmisiä, joita maapallolla on joskus elänyt – heidän täytyy olla jossakin meissä itsessämme.

Blogatut

Suzanne Collins: Nälkäpeli: Vihan liekit (2009). 412 s.

Suzanne Collins: Nälkäpeli: Matkijanärhi (2010). 362 s.

Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina (2003). 157 s.


Joulukuussa blogatuista kirjoista kertyi sivuja yhteensä 1225. Ihan en saanut nollattua luettujen kirjojen bloggaustilannetta, sillä Murakamin 1Q84:n tekstit muhivat edelleen luonnoksissa. Uusi vuosi olisi ollut kiva aloittaa tyhjältä pöydältä, mutta Murakamitekstit joutuvat odottelemaan vielä vuoroaan.

Kokosin tässä erään lomapäivän ratoksi tilastoja blogini pian kaksivuotiselta taipaleelta. Blogini täyttää kaksi vuotta tammmikuun alkupuolella 2014. Ensimmäisenä blogivuotenani 2012 kirjoitin Kirjakimarassa 40 kirjasta, joissa oli yhteensä 10461 sivua. Nyt päättyvänä vuonna 2013 luin 87 kirjaa, joista kertyi sivuja 20021! Hieno kasvu!

Loppusyksystä olin tosin jo varma, että saan tänä vuonna luettua sata kirjaa helposti, mutta kyse olikin laskuvirheestä. Krhm. Satasen rikkomisessa onkin tavoitetta alkavalle vuodelle!

Hieman kismittää, kun äsken huomasin, että sadannen postauksen rajapyykki vilahti ohi ihan huomaamatta. Sitä olisi ollut syytä juhlistaa, edes huomioida.

Päättyvän vuoden aikana ehti blogissa ja sen ympärillä tapahtua monia mieluisia asioita. Ehdin maratoonata kirjojen kanssa pari kertaa: kesäkuussa sateisessa säässä mökillä ja heinäkuun lämmössä, jolloin olin mukana Blogistanian yhteismaratonilla.


Merkittävä tapahtuma tänä vuonna oli myös kirjabloggaajien osallistuminen Suomen Pakolaisavun Lukutaito-kampanjaan.

Vuonna 2014 ilostuin kovasti ensimmäisistä arvostelukappaleistani. Kirjat olivat nuortenkirjoja, enkä lopulta blogannut kuin yhdestä, mutta jonkinlainen merkkipaalu se kuitenkin oli.

Blogin lukijamäärä on noussut kivasti vuoden aikana: noin viidestäkymmenestä reiluun kahdeksaankymmeneen.

Menneenä kesänä perustin blogille Facebook-sivut, joista tykkää tällä hetkellä 47 henkilöä. Voisin olla aktiivisempi someilija, mutta parantamisen varaahan on hyvä olla.

Haasterintamalla hauskinta oli ensimmäisen oman haasteen perustaminen: Teemamaana Saksa starttasi alkuvuodesta ja Helsingin kirjamessuihin mennessä haasteen sai suoritettua seitsemän bloggaajaa. Vau! Muiden perustamien haasteiden suorittaminen sen sijaan takkusi. Lukudiplomi ja Kirjavuorelle kiipeäminen jäivät puolitiehen.

Ihan yllätyin, kun aloin kirjoittamaan kuluneesta vuodesta. Mitä kaikkea yhteen blogivuoteen onkaan mahtunut!

Yhden uudenvuodenlupauksen teen blogiin tai oikeammin lukemiseen liittyen, ja se on lukea vähintään yksi kirja jokaiselta seuraavista kirjailijoista: John Irving, Paul Auster, Joyce Carol Oates, Doris Lessing, Siri Hustvedt, Juha Itkonen, Antti  Tuuri. Tämä siksi, että muistaisin keskittyä lukemaan lempikirjailijoitani ja kiinnostavia uudehkoja tuttavuuksia ja uskaltaisin jättää jatkuvan vielä parempien etsimisen vähemmälle. (Murakamia ja Knausgårdia ei listalla näy, koska heidän uutuutensa luen joka tapauksessa.)

Tiedän siis jo noin kymmenen kirjaa, jotka haluan ja aion varmuudella lukea. Mitä muuta onkaan suunnitelmissa alkavalle blogivuodelle?

 Olen pidempään kaiholla seurannut bloggaajakollegoiden kirjallisia maailmavalloituksia, joten maailmanympärimatkalle lähden minäkin! Ihan vuodessa en aio yrittää maailman ympäri, kuten hurjin on tehnyt, enkä ehkä edes kahdessa, mutta joka tapauksessa alan lukea tarkoitushakuisesti kirjoja ympäri maailmaa. Kerron lukusuunnitelmistani tarkemmin alkuvuodesta, koska kaikki hauskat projektit kuuluu aloittaa silloin :) Kartta on jo hankittu...

Nyt lopetan jaarittelun ja toivotan kaikille Kirjakimaran lukijoille

hyvää ja rauhallista uutta vuotta 2014!