Sivut

tiistai 15. toukokuuta 2018

Yhteenvetoni 1918-lukuhaasteesta

1918-haasteessa tutustuttiin Suomen sisällissodasta kertovaan kirjallisuuteen. Ompun blogista peräisin oleva haaste on ollut käynnissä jo keväästä 2017 lähtien, ja haasteaika päättyy tänään, sisällissodan päättymisen 100-vuotispäivänä.



Haasteeseen saattoi lukea niin kauno- kuin tietokirjallisuutta. Suunnitelmissani oli osallistua haasteeseen sekä kaunolla että tiedolla, mutta lopulta luin haasteajan puitteissa kolme romaania:






Leine ja Tuuri ovat jonkinlaisia luottokirjailijoitani ja Köngäskin alkaa pikkuhiljaa lukeutua suosikkeihini. Nämä heidän romaaninsa avasivat kolme hyvin erilaista näkökulmaa sisällissotaan.

Köngäksen romaanin nimihenkilö Sandra on köyhä torppari, jonka mies joutuu puolipakolla rintamalle, punaisten puolelle. Rintamalinja kulkee halki pihapiiriin. Nostin Köngäksen isoäidin tarinaan löyhästi perustuvan romaanin yhdeksi viime vuoden kovimmista kotimaisista romaaneista, koska siinä kuvataan taidokkaasti ja koskettavasti naisen kokemusta sodasta ja sitä, minkälaista on arki sodan keskellä.

Taisteluja ja tykinjylyä sen sijaan tarjoaa Kim Leinen Kuilu, jossa tanskalaiset kaksoset Kaj ja Ib tulevat taistelemaan Suomen sisällissotaan vapaaehtoisina. Innokkaat veljekset asettuvat valkoisten puolelle ja pelkäävät etukäteen ehkä enemmän pakkasta kuin luoteja. Rankoiksi yltyvät sotakokemukset varjostavat veljeksiä lopun elämää. Leine kirjoittaa suoraan, kaunistelematta, inhorealismin puolelle poiketen.

Etäisimmäksi tästä kolmikosta minulle jäi Antti Tuurin Tammikuu 18, joka on dokumentaarinen ja napakka kuvaus sotaa edeltäneistä tapahtumista ja sodan alkuvaiheista. Minä-kertojana toimii suojeluskuntajohtaja, joten näkökulma on valkoisten. Taistelujen sijaan Tuuri keskittyy sodan taktikoinnin ja valmistelevien toimien kuvaamiseen. Henkilöistä ei tahdo saada otetta, kun keskiössä ovat toiminta ja liike.

Lukusuunnitelmia minulla oli haastetta varten vaikka kuinka, olihan haasteaikakin ruhtinaallisen pitkä. No, suoritukseni jäi sitten lopulta näihin kolmeen kirjaan. Sekin on ihan mukava haastesaldo siihen nähden, että joskus olen ilmoittautunut johonkin lukuhaasteeseen enkä ole saanut yhtäkään sopivaa kirjaa luettua.

Tällä kertaa omat odotukseni olivat kuitenkin korkeammalla ja kolmeen jäänyt haaste hieman kaihertaa. Melkein jo kirjoitin tähän, etten tiedä, miksen saanut kasaan useampia kirjoja. Etten ymmärrä, mitä oikein tapahtui. Oikeasti tiedän syyn oikein hyvin, mutta sen myöntäminen ei ole helppoa: kyllästyin vähän koko aiheeseen. Sisällissota on ollut niin paljon esillä, että en saanut tartuttua Leinen Kuilun jälkeen yhteenkään aihetta käsittelevään kirjaan. Mielestäni on hienoa, että aiheesta puhutaan, mutta oma kiinnostukseni lopahti tuolloin alkuvuodesta. Kirjastosta lainassa ovat olleet sen jälkeen ainakin Anneli Kannon Lahtarit (useaan otteeseen) ja Laura Lähteenmäen Yksi kevät. Omassa hyllyssäni makoilee muhkea tietokirja Vankileirihelvetti Dragsvik.

Pieni tauko aiheesta teki tehtävänsä, sillä tätä koostetta kirjoittaessani on jälleen alkanut tuntua siltä, että voisin jatkaa aiheen parissa. Ehkä seuraavaksi lukuvuoroon pääsee Anna Lindholmin vastikään ilmestynyt Ines 1918: Viisi naista sisällissodassa. Sen kerrotaan tuovan sotaan naisnäkökulmaa, joka minua aiheessa tällä hetkellä eniten kiinnostaa. Ja ehkä lainaan Kannon Lahtaritkin jossakin vaiheessa neljännen kerran...

Omppu on tänään julkaissut blogissaan koostepostauksen, johon kaikki haasteeseen osallistuneet voivat linkittää omat yhteenvetonsa. On mielenkiintoista päästä näkemään, mitä kaikkea muut ovat haasteeseen lukeneet. Ja tietenkin jännittämään, kenellä on arpaonnea loppuarvonnassa. Kiitos vielä antoisasta haasteesta, Omppu! 

2 kommenttia:

  1. Minä luin sisällissota-haasteeseen viisi kirjaa. Yhteistä meillä on Sandra.

    VastaaPoista
  2. Hieno haaste. Köngäksen Sandran olen lukenut noista sinun lukemistasi kirjoista.

    VastaaPoista